Olemme aloittaneet LähetysViestin Facebook ryhmän.
 Sinne voitte laittaa kuvia, kommentoida, rohkaista toisianne ym.


 

Tervehdys kuumuudesta!
3. Toukokuuta 2012 Bangkokissa

Tätä kirjoittaessamme on ulos jo laskeutunut pimeys ja tropiikin sirkat laulavat laulujaan. Kuluneen kuukauden aikana keskilämpötila on keikkunut 35 asteen paremmalla puolella ja kieltämättä olemme nähneet päiväunia viileistä kesäpäivistä pohjoisella pallonpuoliskolla!

Katselemme kuitenkin kiitollisin mielin taakse jäänyttä kuukautta: Bangkokissa järjestämämme 'Children At Risk' -seminaari kummikohteiden työntekijöille onnistui loistavasti ja Ruutkin oppi käyttämään jauhesammutinta. Meidät oli myös kutsuttu Pohjois-Thaimaahan Mae Hong Soniin nuortenleirille opettajiksi. Leirin teema oli 'A Unique Life' ja opetimme siitä, kuinka Jumala on luonut jokaisen ainutlaatuiseksi yksilöksi ja jokaiselle on annettu lahjoja. Saimme paljon kiitosta opetuksista ja se lämmitti mieltä. 

Meillä on jälleen kiikarissa yksi liikehuoneisto nuorisokeskusta varten. Nyt vaan tajusimme, että jos sen nyt juuri ottaisimme, meidän pitäisi avata juuri silloin kun kesäloma alkaa. Joten: jätämme huoneiston toistaiseksi rukousaiheeksi ja odottamaan, ja palaamme asiaan syyskuun alussa kesälomien jälkeen. 

Toukokuun aikana meillä on kuitenkin tarkoitus aloittaa ensimmäinen URBAANI SOLU. Pyydämmekin teitä rukoilemaan meille viisautta ja Jumalan johdatusta, kun kutsumme ihmisiä soluumme. 

Monoset Huhtikuu 2012

Auteroiden uutiskirje VII - 28.3. 2012

Rakkaat ystävät ja tutut,

La paz del Señor! Herran rauhaa! Näin on uskovien tapana tervehtiä toisiaan täällä Boliviassa. Bolivia on valmistautumassa pääsiäisen viettoon kun kirjoittelen tätä uutiskirjettä. Evankeelisissa seurakunnissa ei yleensä järjestetä suurempia pääsiäisjuhlallisuuksia kun taas katolliset koristelevat kirkkonsa juhlallisesti ja Palmu sunnuntaina tuovat palmun oksia ulos kaduille.

Muutama viikko sitten sain pitää kaksi mielenkiintoista luentoa adventisti oppilaille paikallisen ekumeenisen keskuksen kutsusta. Kirkkohistorian luento aloitettiin ja päätettiin polvillaan rukoillen. Tällaisesta Jumalan kunnioituksesta mekin voisimme ottaa hieman oppia. Luentojen jälkeen yksi johtajista kutsui minut lounaalle ja saimme nauttia hyvästä kasvisruoasta keskustellen, mistäpä muusta kun sapatista ja vegetarismista (adventistien tärkeitä opinkappaleita).

Ehkä muistat Vida Plena kirkon joka sijaitsee Santa Cruzin köyhimmällä alueella ja jossa pidin Raamattutunteja joitain kuukausia sitten. Sain hiljattain esitellä serakunnan pastorin evankeelisen yliopiston sosiaalityön ohjelman johtajalle. Pastorilla on ollut jo pitään ajatus tavoittaa ja auttaa naapurustonsa lapsia, mutta kertoi että pitämäni Raamattutunnit olivat todella avanneet hänen silmänsä näkemään, että hädänalaisten lapsien auttaminen on todella lähellä Jumalan sydäntä. Kyse ei ole siis toisarvoisesta tehtävästä niinkuin valitettavan monet seurakunnat täällä (ja muuallakin) ajattelevat. Järjestimme strategisen palaverin seurakunnan pastorin ja yliopiston kanssa jonka päämääränä oli yhteistyön käynnistäminen. Yliopiston edustaja oli innoissaan asiasta ja ilmoitti lähettävänsä heti oppilaitaan laatimaan analyysin alueen tarpeista. Analyysin jälkeen yliopiston on tarkoitus aloittaa pitkäaikaisempia projekteja yhteistyössä muiden paikallisten tahojen kanssa. Seurakunnan on tarkoitus olla mukana ja osana tätä laajempaa projektia palvellen alueen köyhimpien lasten hengellisiä ja materiaalisia tarpeita.

Kiitän Herraa miten Hän on tuonut yhteen nämä kaksi eri tahoa (kirkko ja evankeelinen yliopisto) vaikka näyttääkin oudolta miksi Jumalan piti tuoda joku mailman toiselta puolelta tekemään sen. Oli miten oli, rukoilkaa että tämä hieno lähtölaukaus johtaisi käytännön toimintaan ja kantaisi hedelmää pidemmällä aikavälillä. 2

Muistakaa myös meitä rukouksissa että pysyisimme terveinä ja varjeltuisimme vaaroilta ja onnettomuuksilta.

Siunausta,

Esa, Mia, Milena, and Joonas

Vainioiden Kevätviesti

Rauhantervehdys rakkaat siellä meren toisella puolen!

Voi kun saisimme olla siellä Vancouverissa mukana juhlilla! Haluaisimme niin mielellämme tavata teitä kaikkia rakkaat ystävämme. Ja haluaisimme nähdä maailman kauniimman kaupungin kirsikkapuu loiston!

Mutta tämän tervehdyksemme kautta haluamme olla siellä lähetysjuhlassa mukana. Muutaman kuvan kera tämä tervehdys kertoo missä tällä hetkellä täällä mennään. Eli puskassa hyvin paljon. 

Iloitsemme, että Jumalan sana on yhä voimallinen ja muuttumaton ja se saa ihmeitä aikaan. Ihmiset pelastuvat, täyttyvät Pyhällä Hengellä ja lähtevät viemään ilosanomaa eteenpäin.

Lähetyskäskyn toteuttaminen on sydämellämme. Haluamme voittaa sieluja taivaan valtakuntaan ja auttaa puskissa olevia psatoreita ja evankelistoja tekemään sitä samaa. JA Herra on uskollinen ja työ menee eteenpäin. 

Nyt juuri olemme olleet aika kiireisiä niin, että vain olemme ehtineet kotona pyörähtää ja vaihtaa pyykit puhtaisiin vaatteisiin. Edellisellä viikolla maan pohjoisosassa, Bahar Darissa, Nyt tällä viikolla etelässa Borossa. Tänään lähdemme Tansnaiaan, sitten viikko väliä ja maan länsiosaan. 

Olemme viime päivinä iloinneet Markku ja Aira Vastamäen täällä olosta. veimme heitäkin tuonne etelän maaseudulle ja olivat siitä hyvin iloisia. 

Haluamme tässä kiittää teitä kaikkia esirukouksistanne ja kannatuksistanne. Arvostamme niitä todella. Myöskin Airi Tuomi lähettää teille kaikille rakkaat terveisensä.

Siunausta sinne päiville ja jatketaan yhdessä maailman suurimman sanoman eteenpäin viemistä.

2 Kor. 4:17,18

Sam ja Päivi Tuokkola
Debre Zeit
Ethiopia

Teltantekijäkoulutus Lähetyskodilla Larsmossa
3.-6.5.2012 - Kurssi on Täynnä

Larsmo Finland 3-6.5. 2012 Teltantekijäkoulutus valmistaa lähtemään oman toimen ohella lähetystyöhön. Tai olemaan hyödyllinen Jumalalle omalla paikkakunnalla. Hinta 150 euroa sis. materiaalin ja ylöspidon.
Opettajina; Ari Rocklin Kanadasta, Steinar Oppheimer Norjasta ja Pertti Salmen Ilmoittaudu ajoissa. Paikkoja rajoitetusti.

Kurssin sisältö suurinpiirtein tiivistettynä http://tent.no/site/tent.no/files/2012GOEquipped-program.pdf

Auteroiden uutiskirje VI - 27.2. 2012

Terveisiä sateisesta Boliviasta! Näyttää siltä ettei kuukautta mene ilman vastoinkäymisiä. Tällä kertaa Milena sai antibiooteille vastustuskykyisen vatsabakteerin. Onneksi Milenan ei täytynyt jäädä sairaalaan vaan vaan suonensisäinen lääke voitiin käydä ottamassa kahdesti päivässä kahden päivän ajan sairaalassa. Kiitos Herralle että hän on nyt täysin kunnossa. Kiitos myös teidän esirukouksista. Muistakaa myös naapurityttö Reinataa rukouksissa. Hän on Milenan hyvä ystävä ja on ollut useita viikkoja dengue-kuumeen kourissa.

Olen edelleen pitänyt Raamattutunteja eri seurakunnissa ja kävin myös opettamassa seurakuntien leireillä joita pidetään näin karnevaalin aikaan. Kaikilla evankeelisilla seurakunnilla on tapana pitää leirejä kaupungin ulkopuolella näihin aikoihin. Karnevaali täällä Santa Cruzissa muistuttaa jokseenkin Rion karnevaalia ja pitää sisällä kulttuuria, musiikkia ja tanssia. Käytännössä tämä kuitenkin valitettavasti tarkoittaa runsasta juopottelua, moraalittomuutta ja paljon vedellä ja kirkkailla maaleilla täytettyjä ilmapalloja. Uutisissa mainittiin myös ryöstöistä ja väkivalta tapauksista.

Kahtena karnevaalia edeltävänä viikonloppuna kävin tutustumassa Yotaún kylään. Vaikka aiempi internethaku osoitti kylässä olevan vain 112 asukasta (kts. Tammikuun uutiskirje), paikallinen pastori ilmoitti asukasluvuksi 4000. Vaikka monissa taloissa on sähköt, viemäriputket ja juokseva vesi puuttuu tyystin kylästä. Paikallisessa terveyskeskuksessa on lääkäri, mutta pastori kertoi hänen olevan paikalla million sattuu. Koin myös yllätyksen käydessäni katsomassa kahta kylän kahdeksasta kaivosta. Viiden minutin kävelymatkan päässä olevat kaivot olivat täynnä ruskean likaista vettä. Kävellessämme takaisin eräs nainen tuli meitä vastaan ämpäri päällä ja kysyin pastorita joska kyläläiset juovat tätä vettä. Pastori nyökkäsi ja sanoi, että monilla ei ole muuta mahdollisuutta kun juoda likaista vettä.

Aloitin myös Raamattutunnit yhdessä Yotaún kolmesta pienestä seurakunnista. Tarkoituksena on matkustaa Yotaún kylään ainakin vielä 5-6 kertaa viikonloppuisin. Bussimatka sinne on pitkä (4-5h) joten rukoilkaa jaksamista ja varjelusta matkoilleni sekä myös Mialle ja lapsille kun he jäävät Santa Cruziin.

Kuuba sairaala kontti on
nyt matkalla kohti päämääräänsä.

Launataina 25 päivä lastasimme kontin rekaan ja veimme sen Bramptoniin, etelä Ontarioon rautatiesatamaan.

Sairaala kontti on nyt matkalla kohti Halifaxia josta se lastataan Zim San Francisko nimiseen laivaan joka kuljettaa sen Jamaican kautta Kuubaan.

Saitaalakontin saapumispäiva Havanaan on 14 päivä maaliskuuta.

Tämäm sairaalakontin kokoonpano ja kuljetus järjestyi tavalista nopeammin, josta suuri kiitos Taivaan Isälle ja monille ystäville täällä North Bayssä.

Lakeshore Missionary Church, pastori Lance Schubert, ja monet seurakuntalaiset yhdessä Rotary Club of North Bay-Nipissing auttoivat paljon tämän siraalakontin yhteenpanossa ja kuljetuksessa, josta suuri kiitos heille kaikille.

Avustus ja lähetysterveisin

Erkki

JUMALAN IHMEITÄ HONDURASISSA

Saimme olla tulkkini Jose Castillon kanssa palvelemassa kokoussarjassa Hondurasissa 15.-19. helmikuuta 2012. Olimme Iglesia de Dios – helluntailiikkeen kutsumana Copan maakunnassa, jossa julistin Sanaa viitenä iltana viidellä eri paikkakunnalla.

Kokouksien järjestelyista vastasi pastori Manuel Sorto, joka toimii kyseisen alueen 238 helluntaiseurakunnan esimiehenä. Pienimmässä tilaisuudessa oli 150 kuulijaa ja suurimmassa yli tuhat. Herra ilmestyi voimallisesti.

Tilaisuuksissa tuli useita ihmisiä uskoon ja monet todistivat parantumis-ihmeistään. Seuraavassa muutama rohkaiseva esimerkki.

Polven parantuminen johti parannukseen

Kaikkein suurimman ilon koin kuullessani, kuinka ihmiset olivat tulleet uskoon Jumalan voiman konkreettisen kokemisen tuloksena.

Uskostaosaton nuori mies oli tullut perjantain tilaisuuteemme ystävänsä kutsumana. Hän oli joitakin aikoja sitten ollut onnettomuudessa ja hänen toinen polvensa oli vaurioitunut. Nyt polvessa oli monimutkainen tukilaite, joka piti polven kasassa. Rukoilin Jeesuksen nimessä ja käskysanalla julistin parantumista eri vaivoista yli tuhathenkisen kuulijakunnan ylitse. Useita ihmisiä tuli antamaan kiitosaiheensa siitä kuinka olivat parantuneet sairauksistaan.

Kun kokous oli jo ohitse, tämä nuorukainen käveli kirkkosalista ulos ja yhtäkkiä tajusikin polvensa tulleen kokouksen aikana terveeksi. Hän irrotti tuen polvestaan ja testaili sitä moneen kertaan. Polven parantuminen oli niin suuri ihmetyksen aihe nuorelle miehelle, että hän tuli välittömästi vakuuttuneeksi Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta ja evankeliumin voimasta antaen elämänsä Jeesukselle.

Kuulin tapahtuneesta kaksi päivää kokouksen jälkeen. Seurakuntalaiset kertoivat, kuinka nyt tuo nuorukainen kulki kaupungilla ja esitteli tarpeetonta polvitukeaan ihmisille ja todisti Jeesuksen parantavasta ja pelastavasta voimasta.

Jumalan voiman kosketuksia

Saman tilaisuuden lopussa, pastorin luokse lavalle tuli nainen, joka tahtoi antaa elämänsä Herralle. Syy oli se, että hänellä oli kohtusyöpä ja rukouksen aikana hän oli fyysisesti, aivan konkreettisesti tuntenut, kuinka Jumalan voima oli mennyt sairaalle alueelle kuin polttava tuli ja vienyt syövän mennessään. Kokemus oli hänelle todellinen kohtaaminen, tunnettavissaoleva kosketus Jumalalta ja siksi hän tahtoi nyt pelastua. Luonnollisesti kuulemme vasta myöhemmin parantuiko syöpä vai ei mutta se ei vie pois voiman vaikutusta, jonka hän omakohtaisesti koki ja jonka seurauksena hän tuli synnintuntoon.

Matkamme viimeisenä aamuna, ajaessamme San Pedro Sulan lentokentälle, isäntänämme toiminut pastori Manuel Sorto, kertoi viimeisimmän kiitosaiheen. Perjantai-illan tilaisuuden jo päätyttyä, olin rukoillut lavan kulmalla kuusitoistavuotiaan pojan puolesta. Hänellä olivat molemmat polvet ja reisiluut epämuodostuneet jo lapsuudestaan saakka. Hänen seisoessaan molemmat polvet olivat kuin pihdit yhdessä ja polvesta alaspäin jalat haroittivat sivuille. Reisiluut olivat polven yläpuolella sisäpuolelta paksummat ja muhkuraiset.

Muistan tapauksen. Laitoin käteni pojan reisluiden ja polvien päälle. Koin kämmenissäni kuumotusta ja rukoilin uskon rukouksen Jeesuksen nimessä, että Herra antaisi pojalle uudet reisiluut ja polvet. Siinä tilanteessa en nähnyt vielä mitään muutosta pojan terveydentilassa. Poika tuli kuitenkin sunnuntaiaamuna jumalanpalvelukseen ja käveli pastori Sorton luokse, joka tunsi pojan jo lapsuudesta saakka. Polvet ja reisiluut olivat nyt suorat ja aivan normaalit. Jumala oli parantanut hänet!

Mediaa ja kapunginjohtajan tapaaminen

Sain olla myös saarnaamassa paikallistelevisiossa suorassa lähetyksessä, jonka aikana studiossa puhelinavustajat vastailivat soittajien kysymyksiin ja rukoilivat heidän puolestaan. Perjantai illan koko tilaisuus saarnoineen ja todistuksineen oli myös suorana lähetyksenä La Entradan kaupungin paikallistelevisiossa ja – radiossa. Näin potentiaalisesti jopa kummenet tuhannet katsojat ja kuulijat saivat kuulla evankeliumin sanomaa.

Rohkaiseva ja mielenkiintoinen kokemus oli myös vierailu San Josen kaupungin johtajan luona ja kaupungin valtuuston kokouksessa. Pastori Sorto oli järjestänyt vierailun ja aloitin kaupungin valtuuston kokouksen tervehtien heitä Jumalan sanalla, evankeliumin sanomalla ja rukoilin kaupungin johtajan ja – valtuuston puolesta. Hieno kokemus.

Kunnia Jumalalle kaikista voitoista, joita saimme matkalla kokea ja kiitos kaikille esirukoilijoille. Rukouksessa on valtava voima.

Marko Selkomaa

Pekka ja Ritva Kaijankoski

Varmaan jotkut teistä vähän ikääntyneimmistä muistaakin meidät. Olemme joskus siellä olleet.

Nyt kuitenkin olemme jälleen palanneet tänne paikallemme lähinnä tuuraamaan Joshuaa ja Tanjaa (Kaijankoski) jotka ovat lomallaan Suomessa kesäkuun alkuun asti. Ritva on mukana tässä meidän kohtalaisen uudessa hankkeessa eli kristillisessä koulussa ( ACE, Accelerated Christian Education. käytämme heidän materiaalia). Tämä koulu on tässä Raamattukoulun yhteydessä.

Joshualla ja Tanjalla on oma uutiskirje johon mekin olemme nyt liittyneet. Osoite on, http://kaijankoski.posterous.com/  

Jos mekin pääsemme osallisiksi teidän esirukouksista hyppelemme riemusta täällä. Suuremmoisia näkymiä ja suunnitelmia. Niiden toteutuminen vaatii paljon rukousta ja taistelua. Piru onkin täällä irti aika tehokkasti, eli on odotettavissa siunauksia.

Terveiset meiltä molemmilta

Pekka ja Ritva Kaijankoski=

Auteroiden uutiskirje V - 28.1.2012

“Viemäri” kirkko

Hyvät ystävät ja tutut,

Tervehdys kuumasta ja kosteasta Boliviasta. Aika on vierätänyt ja olemme olleet täällä jo kuusi kuukautta. Olemme nauttineet olostamme joskin vaikeuksiakin on riittänyt. Juuri kun olimme saaneet olla vähän aikaa ‘rauhassa’ niin Joonas sai paiseita päähän. Kiitos Herralle ne häipyivät antibiooteille. Melkein heti tämän jälkeen sekä Joonas ja Milena sairastuivat kovaan yskään ja kuumeeseen. Molemmat ovat jo melkein kunnossa mutta muistakaa heitä rukouksissa.

Sain päätökseen Raamattutunnit El Fuerten kirkossa ja juhlimme sitä illallisen kera. Jokainen osallistuja kertoi mitä oli oppinut viimeisten viikkojen aikana. Pastori kertoi minulle jälkee pain, että Raamattutuntien vaikutuksesta seurakunta haluaa nyt aloittaa konkreettisella tavalla auttamaan kaupunginosan köyhiä lapsia. Tämä oli suuri rukousvastaus minulle, sillä tämä on juuri Missio Dei:n visio – Raamattutuntien ja opetuksen kautta auttaa seurakuntia näkeään oman alueensa tarpeet ja vastata niihin käytännöllisellä tavalla. Suurin haaste on kuitenkin vielä edessä – eli toiminta. Jos Jumala antaa vision mutta me emme toimi niin mitään ei tapahdu. Jumala käyttää meidän käsiä ja jalkoja toteuttamaan tahtoaan – olipa kyseessä parantumisihme tai omasta jakaminen. Rukoilkaa että saisin seurakunnan linkitettyä paikallisten ja kansainvälisten resurssien kanssa jotta visio voisi tulla todeksi.

Saatuani päätökseen Raamattutunnit El Fuerten kirkossa, olen aloittanut samat tunnit/tutkimuksen eräässä toisessa seurakunnassa. Kutsun seurakuntaa lempinimellä ‘viemäri’ kirkko, koska se sijaitsee aivan sadevesiviemärin kupeessa joka on aina täynnä roskia. Rukoilkaa että Raamattutunnit olisivat siunauksena seurakunnalle.

Toinen rukousaihe on tulevat matkani maaseudulle. Yliopistokirkon pastori esitteli minut pastorille Yotaú nimisestä kylästä. Se on viiden tunnin bussimatkan päässä Santa Cruzista Guarayo kulttuurin alueella. Siellä on tarkoitus pitää myös Raamattutunteja jos Herra suo. Keskusteltuani pastorin kanssa ymmärsin paikan olevan pieni maaseutukylä mutta vasta internet selaus paljasti todellisuuden. Pitkähkön nettiselauksen jälkeen löysin kaksi ‘osumaa’ (jos etsit netistä niin älä sekoita Yotau:n kylää Hotelli Yotau:un joka on viiden tähden hotelli Santa Cruzissa!) – yhdestä nettisivusta sain tietää, että kylässä on noin 112 asukasta; toisella sivulla oli pari virkettä paikallisen poliitikon visiitistä kylässä, jossa aukkaat esittelivät poliitikolle kylän surkeita oloja. Rukoilkaa siis varjelusta tälle matkalle.

Kesälomat ovat loppumaisillaan ja yliopiston syyslukukausi alkaa kahden viikon kuluttua. Tänä lukukautena opetan kurssin ‘Uuden Testamentin teologia’. Rukoilkaa että saisin viisautta opettaa tämän vaikean kurssin oikein ja ymmärrettävällä tavalla.

Siunausta,

Esa, Mia, Milena, and Joonas

Odotusta Bangkokissa

Veden laskeuduttua jäljellä on ankeat näkymät ja väsymys. Kaikenlaista jälkipyykkiä on vielä paljon tulvan jäljiltä ja muukin elämä ja työ vaatii veronsa. Elämme varsinaista kasaumaa juuri nyt.

Kahvilankaan suhteen ei ole kiitosaihetta, kuten juuri kirjoitimme blogiimme:

"Mitä sanoisimme silloin kun sanat tuntuvat olevan vähissä?

Henry meni ties monennenko kerran kysymään liikehuoneistosta, jota haimme yhdessä 12 muun hakijan kanssa. Hakupaperit jätettiin siis hyvissä ajoin ennen joulua. Ei vastausta. Päätöksen siirtämistä. Ei edes mahdollisuutta tavata oikeata henkilöä, vain sihteeri.

Viime viikolla Henry sitten sanoi, että hänelle on luvattu soittaa jo ties kuinka monta kertaa, mutta kukaan ei soita. No, sitten sihteeri soittikin kahden minuutin päästä ja sanoi EI. Ilman selityksiä.

Kerrassaan erikoista.

Ja liikehuoneisto on edelleen tyhjänä. Ei merkkiäkään siitä, että sitä olisi vuokrattu eteenpäin.

Ehkä meidän ongelmamme on se, ettemme ole sujauttanut ylimääräistä rahakirjekuorta kenenkään pöydälle?

Jokatapauksessa: Tunnelma on ollut alakuloinen. Ilmat pois kuin kovan iskun vatsaan saaneella. Edelleen haluaisimme kuitenkin uskoa, että jos tuo paikka on meille, Jumala ei avaa sitä kenellekään muullekaan ja saamme sen lopulta. Tai sitten jonkun muun.

Mitään muuta emme oikein osanneet tässä vaiheessa tehdä kuin tiivistää rukousta ja aloitimme tiimimme kanssa rukous- ja paastoketjun siihen asti, kunnes näemme seuraavan askeleen selkeästi. Voit yhtyä siihen.

Bangkok 24.1.2012

Henry & Ruut

PS. Viime päivinä postissa on tipahdellut postikortteja Tampereella. Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista!"

Kontti sairaalakalustoa Kuubaan

Marraskuussa kun vierailimme eräässä Kuuban sairaalassa, sovimme sairaalan johtajan kanssa, että koitamme saada sairaalan kalustokontti kokoon Kanadassa, ja teemme parhaamme saada se lähetettyksi keväälä 2012.

Kotiin saapuessa mainitsin asiasta Rotari Pastori ystäväleni, ja asia alkoi toimia nopeasi eteenpäin.

Seuraavalla viikolla joukko seurakuntalaisia oli valmiit tekemään työtä, ja niin saimme luvan hakea sairaalakalustoa eräästä kiinni menneestä paikkakunnan sairaalasta North Bayssä.

Saimme sänkyjä, tuoleja, pöytiä ja monenlaista sairaalassa tarvittavia tavaroita, jotka ovat vielä hyvässä käytettävässä kunnossa.

Tavarat vietiin seurakunnan maalle säilöön ja kontti hommattiin paikanpäälle.

Rotary Club of North Bay-Nipissing miehet olivat valmiin auttamaan tavaroiden ja kaluston siiron paikalla olevaan konttiin, ja niin sairaalakontti tuli pakattua ihan täyteen, nopeassa ajassa.

Kontti on nyt valmis lähetettäväksi, ja nyt on vain haaste sen lähetyksestä.....sekin on Herran johdossa, joten ilotsemme kuinka Herra vaikuttaa ja järjestää asiat hyvin.

Menen jälleen Kuubaan viikoksi, pienen joukon kanssa, jolloin osallistumme seurakunnan toimintaan siellä ja viemme mukanamme avustustavaraa.

Samalla matkalla järjestelen sairaalakontin vastaanottoa Kuubassa.

Avustus ja Lähetysterveisin,

Erkki Inkiläinen

inki@cogeco.ca

Kuubassa on hyvä opetella antamista

Mitäs täällä oikein tapahtuu, vedessä pulikoi miehiä. Kaksi uimaria ylitti kanaalia pitäen jotain kassia pinnan yläpuolella.  No, kalamiehet vain tulivat noin 50 metriä yli uimalla hotellin puolelle. Oli kaunis marraskuun aamu ja uusi päivä alkamassa Kuuban Varaderossa.

Carlo heitteli siimaansa veteen, kun ehdin reunakivelle seuraamaan tilannetta. Tarjosi heti englantia huomeniksi ja samalla vaihdettiin nimiä. - Olisko sinulla T-paitaa tai vaikka kenkiä? Ei ole muuta kuin nämä, ja Carlo näytti varvaslipokkaitaan. - Palkkaa saan 10 pesoa kuussa (10 dollaria). Mies oli tullut pyörän kanssa kalaan. Huomasin pyörän telineellä laatikossa kaksi kookospähkinää, evästä oli mukana. No, koska olimme auttamismatkalla, niin kohta mies sai sovittaa lännen kenkiä jalkaansa. Olisi voinut olla isommat, mutta kyllä kelpasi, ja samalla hän sai muutakin hyvää kotiin viemiseksi. Innoissaan Carlo riensi hakemaan kassistaan nätin simpukan vastalahjaksi, oli sen itse sukeltanut merestä. Toisena päivänä Carlo näytti kahta kalaansa ja sanoi, että tuosta isosta saadaan meille vaimon kanssa ja pienemmästä saa lapset.

Raul seisoi virkapuvussa hotellin ovella. Alettiin jutella, osaavat yleensä englantia hotelleissa. Palkan saa Raul käteensä kerran kuussa, uskomatonta, vain 15 pesoa. Kävi ilmi, että olimme molemmat uskovaisia miehiä, meistä tuli heti ystävät. Ja sinä päivänä nuori perheenpää sai viedä kotiinsa runsaat lännen antimet. Kertoi myöhemmin, että kyllä oli vaimo iloissaan.

Toinen ovimies Samuel kertoi, että kotona on neljävuotias poika toipilaana. Kun sitten isä työnsä päättyessä sai viedä pojalleen ihanan pikku pingviinin ja muuta hyvää, voi vain kuvitella minkä riemun se pikkupingu potilaalle aiheutti. Eikä meiltä antajiltakaan iloa puuttunut, ei varmasti.

Erkki, meidän matkalaisten johtaja on varsinainen Mr. Cuba. Nytkin maksoi kokonaisen omaisuuden ylipainosta saadakseen kaiken mukaan. Erkin kuorma sisälsi paljon sairaalatarvikkeita. Niinpä naapurikaupungin sairaalan johtava kirurgi parkkeerasi 70 luvun Ladansa hotellin eteen, ja siihen lastattiin tavarat ja ihmiset. Ovikin sulkeutui, kun kirurgi sen ulkopuolelta kiinni pamautti. Sairaalan toimistossa näyteltiin sitten yksi matkan suurista hetkistä, Kanada antoi sitä mitä Kuuba tarvitsi, eikä siinä nuukailtu. Hyvä Kanada! Auringon paahteessa kentällä odotti puolen tusinaa hevostaxia asiakkaita.

Nuori kuubalainen kirjanpitäjä vei meitä katsomaan kotiansa ja siellä asuvia isovanhempiaan. Tapaaminen avasi silmiä, kun näki kuinka muualla maailmassa ihmiset asuvat. Kodikkuudesta ei kyllä voi paljon puhua, kun sementistä on koti tehty. Mutta pappa ja mamma olivat innoissaan vieraista. Kuubalaiset ovat kovia halaamaan ja suukko muiskahtaa herkästi korvan juuressa. Arvata saattaa, että jotain hyvää jäi siihen kotiin sinä päivänä. Papan valkoinen kanadahattu sopi tosi hienosti auringon paahtamille kasvoille, kun väki istui kuvassa tuoliresuilla alapihan ulkotasanteella.

Kuubassa saa nyt tehdä bisnestäkin. Niinpä kävi viesti, että joku haluaisi perustaa kampaamon saadakseen työtä itselleen ja ystäville. Kun sitten avustuslaukut avattiin erään seurakunnan tiloissa, sen alan välineet kiinnostivat heti kovasti.  Muutenkin polkupyörien tavaratelineillä näki usein ison laatikon kuljetuksia varten. Logistiikka pelaa Kuubassa. Ja ikivanhat amerikanraudat pidetään kunnossa loppuun saakka. Vanha pappa esitteli verstaansa, joka oli pikimusta öljystä ja hyllyt ja nurkat täynnä vanhoja auton osia. Mitään ei kannata heittää pois. Ja sielläkin oli joku kanadan-suomalainen käynyt auttamassa, sillä pappa näytteli innoissaan kiiltävää työkalusarjaa kuin suurta aarretta.

Erään pikkukylän talon takapihalla röhki tummaihoinen pikkupossu ja kukko asteli ylväänä. Katoksen alla kumarainen mummo kuori jotain siemeniä. Pieni oli se ruoka-annos, vain kourallinen. Liikutti katsoa, miten vähäistä voi kaikki olla. Mummon ruskeat silmät kuitenkin tuikkivat niin kauniisti, ja vieraista innoissaan hän alkoi etsiä tuolia istuimiksi. Hämmästyin auttaessani, sillä ainakin yksi tuoli selkänojineen oli tehty hitsaamalla betoniraudoista ja oli tosi painava. Siinä talossa tarvittaisiin pari kevyttä patiotuolia.

Yksi varma avain lasten sydämiin on kuubalaisittain sanottuna caramello. Niitä kannattaa varata paljon mukaan, sillä kaikki innostuvat siitä nautinnosta. Ja vihjeeksi Kuuban kävijöille, tippipeso laukaisee palveluinnon heti. Melkeinpä kädestä pitäen saatellaan hotellin ravintolassakin siihen pöytään, jossa tarjoilija saa tippi-ihmisiä palvella.

On se kummallista, miten pienikin puutteessa olevan auttaminen tekee mielen iloiseksi. Siinä on jotain, mikä on Jumalasta kotoisin, hyvä tahto toista ihmistä kohtaan. Kuubassa saimme kaikki kokea aitoa antamisen iloa. Eikä kotiin palatessa ollut varmasti kellään ylipainoa.

      L.Myyrä

Siunattua Uutta Vuotta 2012
Ari ja Ruth Rocklin
Victoria BC Canada

Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.  
Disclaimer: Webservant does not proofread articles before posting