Markon Lähetysmatkan Raportti

Vainioiden viesti

Aivan ensimmäisenä haluamme toivottaa kaikille äideille oikein hyvää ja siunattua äitienpäivää.

Täytyy myös näin alussa todeta, että ei kannata ryhtyä kilpajuoksuun ajan kanssa, toiseksi siinä jää. On aivan käsittämätöntä, että on jo toukokuun toinen viikko!

Pihatöitä tehdessä saimme iloksemme todeta, että muutama vuosi sitten istuttamamme hedelmäpuut (omena, luumu ja aprikoosi) ovat yllättämässä meitä – kaikissa puussa on paljon raakileita. On mielenkiintoista katsella kuinka hedelmä kasvaa ja kypsyy. Todennäköisesti emme pääse itse nauttimaan sadosta, koska olemme kesällä Suomessa. Meidän taloyhtiön lapset kyllä huolehtivat, että hedelmät tulee syötyä. Runsaasta mansikkasadosta saamme kuitenkin nauttia!

Kulunut vuosi oli erilainen - kuitenkin siunattu. Kevinin poissaolo näkyi ja tuntui - kyllä meillä on häntä kovasti ikävä mutta on luonnollista, että ydinjoukko pienenee ajan myötä. Olemme kiitollisia kaikille Keviniä eritavoin muistaneille! Rukouksenne ovat häntä kantaneet! Erityisen yllättynyt ja kiitollinen hän oli Ullan lähettämistä salmiakkikarkeista. Rukousvastaus oli myös se, että Kevin sai näin ’kriisiaikana’ kesätöitä Kanadasta. Haasteellinen työ maalarina, joka saattaa olla vähän rankkaakin kun hänellä tulee olemaan töitä kuusi työpäivää viikossa ja 10 tuntia päivässä.

Kennyllä on pesäpallokausi meneillään ja harjoituksia on pari kertaa viikossa. Koulu on mennyt hyvin ja vuoden kolmas välitodistus osoittaa, että hän on ahkeroinut kovasti. Nyt on vielä opiskeluissa loppurutistus edessä, vaikka puheet ja ajatukset jo usein siirtyykin sinne Äijälän kulmille ja Suomen kesään.

Annen uusi ajokortti on saapunut perille - kiitos Huhtaloiden! On ”mukavaa” kun taas pääsee tuonne n. 2,7 miljoonan auton sekaan pörräilemään. Istanbulissa rekisteröidään reilut 600 uutta autoa joka päivä! Viimeisen 30-vuoden aikana autojen määrä on lisääntynyt 8,2 kertaisesti - kun taas väkiluku on samaan aikaan kasvanut ”vain” 2,5 kertaisesti!

Oleskelulupakin on taas taskussa ja siitä piti maksaa vielä reilut 550,- €. Maan laki määrää, että varastetuista ja kadotetuista oleskeluluvista joutuu maksamaa uudelleen vielä puolet oleskeluluvan ”normaalista” hinnasta.

Koululla alkaa olla jo loppusuoran kiireet! Työtä riittää jokaiselle enemmän kuin reilusti. Entisiä opettajia lähtee ja tilalle tulee uusia, joiden asunnot ja lupa-asiat pitää hoitaa kuntoon ennen kuin uusi kouluvuosi alkaa.

Annen kunto ja olo alkaa jälleen olemaan hyvässä vedossa kun ”työsopimuksen irtisanoneen” kilpirauhasen toiminta korvataan lääkkeellä. Vauhti ja energiataso alkaa tasaisesti lisääntyä.

Nyt keväällä kun Anne on lenkkeillyt tässä meidän lähiympäristössä, hän on tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mielenkiintoisesti on juttu lähtenyt liikkeelle meidän Lily-koirasta.  Anne on jo yli vuosi sitten tutustunut erääseen 5-vuotiaaseen autotiellä leikkivään pikku poikaan. Reipas miehen alku on ollut hauska tuttavuus.  Pari viikkoa sitten Anne tutustuin hänen äitiinsä ja meillä tuntui heti olevan kovasti juttua. Hän on huivipäinen ’harras’ muslimi ehkä noin 35-vuotias.  Silmiinpistävää on ollut huomata kuinka varauksettomasti hän on halunnut tutustua.  Muistetaan heitä erityisesti rukouksissa!

“Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte ja kolkuttakaa niin teille avataan…”

Kesäisin kun olemme olleet töissä ja lomalla Suomessa sekä käyneet seurakuntavierailuilla ja tavanneet ystäviämme, on meitä usein rohkaistu kertomaan rukousaiheistamme sekä tarpeistamme kentällä, jotta niitä voitaisiin yhdessä kantaa Herran eteen. Jotenkin se vain tuntuu niin vaikealta kertoa omista ja kentän tarpeista - varsinkin kun seurakunnilla ja yksityisillä ihmisillä on tiukkaa ja paljon omiakin tarpeita. Rohkenemme nyt kuitenkin kääntyä teidän puoleenne yhteiseen rukoukseen taloustilanteemme puolesta. Tämä kevät on koetellut tiukkaa budjettiamme erityisen kovasti, sillä olemme maksaneet automme lainanlyhennystä (1300,-€), samoin autonvakuutuksen ”vihreänkortin” osuuden (500,-€) sekä noin kahden tuhannen (2000,-€) euron tappiot kun Annen rahapussi varastettiin viisumimatkalla Kreikan puolella. Kaikki nämä oli ylimääräisiä kuluja normaalien maksujemme lisäksi. Herra on kutsunut lähettäjät ja lähtijät elopellolleen työtä tekemään. Emme pyydä sinua antamaan rahaa tarpeeseemme mutta voisitko kuitenkin rukoilla kanssamme, että ne joille Herra on puhunut tästä asiasta voisivat toimia Hänen ohjeistuksen mukaisesti. Vuosien varrella olemme saaneet usein kokea ihmeellisiä hetkiä kun Jumala on toiminut ja siksi emme pyydä sinua toimimaan myötätunnosta tai halusta auttaa, vaan haluaisimme Jumalan ihmeitten tulevan näkyviin, joista sitten voimme kaikki yhdessä iloita ja kiittää Herraa! Kiitos aiheen on jo se, että Hank on saanut kahdeksi vuodeksi neljäksi kuukaudeksi (2,4 v.) oleskeluluvan, josta kiitos kaikille, jotka teitte sen mahdolliseksi! Kiitosaiheena myöskin Kevinin kesätyö sekä Annen tervehtyminen ja Kenny!

Vielä kerran oikein runsaasti onnea ja siunausta kaikille äideille! Rukouksiinne sulkeutuen, Anne, Hank, Kenny & Kevin.

Rakkaat ystävät!

On aika vihdoin laittaa jotain kuulumisiamme. Jotenkin tuntuu, että kun on Facebookissa mukana ja viestittelee
siellä, niin entistä vähemmän tulee kirjoiteltua. Eikä kaikki kuitenkaan ole siellä, joten suuri osa teistä rakkaista jää ilman mitään tietoa olemisestamme ja touhuistamme.

Tässä tulee, ehkä hyvinkin luettelomainen ja tylsän tuntuinen juttu, vaikka olis niin paljon kerrottavaa...

Tässä alkuvuoden aikana olemme olleet viidellä pitemmällä kokous- ja opetusmatkalla, niin että on täytynyt oikein lentää tai mennä junalla ja lukemattomilla pienemmillä matkoilla. Koti on ollut etupäässä vaatehuoltopaikka ja taas menoksi. Ihmeen terveitä on oltu, vasta nyt viimeisen Sumatran matkan jälkeen kummallekin tuli flunssa. Oli melkoisen vaativa reissu, kun neljän päivän aikana meillä oli 7 isompaa kokousta sekä 11 pienempää tilaisuutta. Mutta ilo oli suuri palvella uutta seurakuntaa, joka kasvaa reippaasti ja jäsenet on lähestulkoon kaikki vasta hiljattain uskoontulleita, täynnä intoa ja ensirakkautta Jeesukseen.

Sunnuntain iltakokous oli suuressa ostokeskuksessa ja tulkattiin mandariini-kiinaksi. Jesu ai nee! Valtava ilo oli saada myös Mika, Hannah(13v) ja Isaiah  (11v) tänne käymään. Yhdessä heidän kanssaan menimme Palembangiin juhlimaan seurakunnan uusittua ja laajennettua kirkkorakennusta. Valtavat juhlat, satoja työtovereita koolla, yleisöä kaikenkaikkiaan yli 2000! Juhlat huipentuivat kaupunginjohtajan tarjoamiin illallisiin ravintolaksi muutetulla jokilaivalla. Meitä oli n.60, etupäässä ulkomaalaisia ja Mika suoriutui loistavasti jälleen tulkin hommasta. Pääsiäisjuhlat ja kokoukset oli myös siunatut Keski-Jaavalla. Sinne meidän piti mennä jo joulun aikaan, mutta kun minä olin Suomessa, siirrettiin Pääsiäiseksi. Myös kotikuvioissa on ollut kiirettä. Olen mukana viikottain kahdessa eri engl.kielisessä naistenpiirissä, toisessa vetäjänä ja toisessa vähän kuin neuvonantajana ja tukena. Sunnuntait ja joskus keskellä viikkoakin indonesialaiset kokoukset. Joskus ihan oikeesti lasken kuukausia ja viikkoja eläkepäiviin, jos jaksais sinne saakka...mutta toisaalta mottonihan on aina ollut: päivä kerrallaan ja tänään auttaa Herra

Kaksi viikkoa sitten saimme järkyttävän uutisen Mikan perheeltä Australiasta. Olivat palaamassa Brisbanen matkalta takaisin kotiin Canberraan, mutta kun matkaa oli vielä yli 5 tuntia jäljellä pysähtyivät yöksi johonkin motelliin. Sinne tulee puhelinsoitto Canberran poliisilta.

 "Kotinne palaa, onko ketään ihmisiä sisällä?" Kiitos Herralle, kaikki olivat matkalla mukana, joten kotona ei ollut ketään. Järkyttävää oli seuraavana päivänä mennä kodin tuhkaraunioille. Oli ensimmäinen pakkasyö Canberrassa ja yksi sähkölämmitin oli toiminnassa ja ilmeisesti toimi niin tehokkaasti, että sytytti tulipalon Pappila oli seurakunnan omistama tietenkin, mutta irtaimisto kaikki, koko huusholli Mikan perheen omaisuutta.

Kotivakuutus korvaa osan tietenkin, mutta miten paljon on mennyt "korvaamatonta", kirjoja, valokuvia, lasten aarteita, sitä ei vielä osata edes ajatella. Ovat saaneet vuokrattua talon läheltä kirkkoa, mutta se on tietenkin tyhjä ja kaikki täytyy aloittaa alusta!

Ottaa voimille...

Meillä oli tarkoitus mennä käymään siellä kesäkuussa, kesälomallamme, mutta kun tämä tapahtui, koimme, että NYT meitä tarvitaan siellä ja saimme matkamme aikaistettua. Lähdemme ensi viikolla 5.5. ja viivymme kuukauden päivät. Lapsille on tärkeää, että mamma menee leipomaan korvapuusteja ja pappa pitämään sylissä ja lukee vaikka kirjaa!

 Muistattehan rukouksin erikoisesti lapsia, ettei jää  mitään traumoja. Meillähän on kokemusta jo kerran kaiken menettäneinä, kun laiva upposi Jaavan merellä, että Herra pitää huolen tarpeistamme, vaikka kaikki pitää aloittaa alusta! Monet olettekin jo ojentaneet auttavan kätenne ja olemme niin kiitolliset teistä Herralle!

Työn täytyy jatkua ja Mikalla ja Rommylla onkin seurakuntatyön lisäksi suuret yhteiskristilliset kokoukset järjesteltävänä, kun Veli Taivainen vieraillee siellä Toukokuun loppupuolella. Muistattehan näitä kokouksia!Monille on tullut mieleen laulu: "Tuhkasta nousee aamu..." ja jotenkin sisimpämme sopukoissa aavistelemme, että Jumala tulee tekemään suurempia kuin tähän asti.

 Osoitus Jumalan suuruudesta ja kuulluista rukouksista on sekin, että meidän Veka on saanut vihdoinkin työharjoittelupaikan ja mikä parasta, omasta rakkaasta Risteyspaikkaseurakunnastaan! Onhan Veka tehnyt vapaaehtoisena työtä siellä jo ennenkin, mutta nyt Toukokuun alusta ihan "virallisesti" ja ilmeisesti Työvoimatoimiston ja Kelan tuella! Kiitos, kiitos, kiitos....

Suuren rakkautenne ja esirukousten voimaan uskoen; Emmanuel ja Mirja

Hannu Happonen Uganda

Caring Hands
VIERAILIJOITA JA JUHLIA, OPISKELUA JA YHDESSÄ OLOA. TAAS ON LAITETTU HYVÄ KIERTÄMÄÄN!

Huvittelusta on hyvä aloittaa sillä tanssi, laulu ja rummutus on raikunut taas Caring Handsillä usein iltapäivisin tänäkin vuonna. Esityksistä ja naisten elämäntarinoista on päässyt nauttimaan usea vierailijaryhmä ja vietettiin meillä täällä yhdet hääjuhlatkin. Onnea Pia ja Nuren!

Muun muassa kehitysyhteistyökoordinaattori Maija Saarni Fidasta ilahdutti vierailullaan Caring Handsiä jo maaliskuun alussa ja iso ryhmä CPA:sta (Christian Partners in Africa) Iso-Britanniasta kävi myös maaliskuussa.

Myös Kanadasta kajahti, kun Caring Handsin Thunder Bayn voimakaksikko John ja Carole Grabish tulivat kaksiviikkoiselle vieraillu Kampalaan toukokuun helteisiin.

Kaikki vierailijat ovat tärkeitä meille, sillä niin saadaan Caring Hands sanomaa sekä kauniita koruja eteenpäin maailmalle eli hyvä kiertää!

Opiskelua ja eettisiä pohdintoja.Vierailujen ja juhlahumun keskellä on aina hyvä rauhoittua vakavampienkin asioiden äärelle.

Luku ja kirjoitusohjelman toinen vuosi on jo opiskeltu yli puolen välin ja huhtikuun 14. naiset saivat välitodistuksensa. Enää ei kukaan tarvitse allekirjoitukseen puumerkkejä, vaan nimet kirjoitetaan kauniilla käsialoilla. Moni osaa jo lukea sujuvasti ja matemaattiset yhtälöt sekä monet yhteiskunnalliset asiat on opittu ja läpi käyty. Omanarvontunto kohenee!

Huhtikuun lopulla alkoi, nyt jo kaksi kertaa kokoontunut, tilaisuus, jonka aiheena oli etiikka. Fidan harjoittelijat Malla ja Katja pitivät hienon alustuksen aiheesta. Sen jälkeen näytelmien ja puheenvuorojen voimin keskusteltiin erilaisita eettisistä asioista, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Sosiaalityöntekijämme Njuba Dan on tehnyt alkuvuoden kovasti työtä lastensuojeluun liittyvissä asioissa ja tämän tiimoilta on ollut nyt kaksi isoa tilaisuutta maalis-huhtikuussa. Tilaisuuteen osallistui poliisivoimien edustajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, lasten vanhempia, uskonnollisia johtajia ja toki Caring Handsin helmentekijöitä ja työntekijöitä. Tilaisuuksien tarkoituksena oli saattaa tietoisuuteen lasten oikeudet ja saada yhteisö heräämään sekä valistumaan ja viemään asiaa eteenpäin. Mukana olleet jatkavat nyt työtä pienryhmissä omassa yhteisössään.

Todella tärkeä ja mahtava juttu!

Malaria, hiljainen tappaja. Kuten HIV-infektio, niin myös malaria tappaa vuosittain Ugandassakin paljon. Malaria on hoidettavissa oleva kuumetauti, joka leviää ns. malariahyttysen piston välityksellä. Hyttyset lentävät hämärän aikaan, joten paras tapa välttyä tartunnalta on suojautuminen vaatetuksella sekä nukkua vuodeverkon alla.

Kaikilla ei ole varaa verkkoihin tai lääkehoitoon, jos ovat jo sairastuneet. Caring Hands on jakanut vuodeverkkoja ja avustanut monia saamaan hoitoa jo tänäkin vuonna! Valistusta tästä tappavasta, mutta hoidettavissa olevasta taudista on jaettava!

Joskus on vähän sotkujakin siivottava.

Homma Caring Handsin helmi- ja paperityöpajoissa on päivittäin melkoista. Työn tuoksinnassa tulee sotkua, jota ei aina joka päiväisellä siivouksella saada selviteltyä. Oli siis aika taas panna paikat järjestykseen!

Helmilaatikot kannettiin ulos ja kaikki kaulakorut ja käsirenkaat pantiin kymmenen nippuihin, varasto laitettiin uuteen uskoon ja vielä viime vuoden tulipalon jäljiltä uupuneet verhotkin saatiin hankittua. Nyt on varasto taas kauniissa järjestyksessä ja punaiset verhot tuovat lisä tunnelmaa. Kelpaa taas sotkea!

Jälleen on aika hyvästien.

Harjoittelijat Malla Vanhoja ja Katja Hintikka ovat saaneet kolmen ja puolen kuukauden pestin päätökseen. Suomi kutsuu tyttöjä ja kotimatka alkaakin toukokuun 19. päivä.

Kiitos tytöt, olette olleet suuren suuri apu tässä hektisessä Caring Handsin perhe-elämässä!

Myös Pia Abubakar (entinen Järvinen) päättää 15 kuukautta kestäneen vapaaehtoistyönsä ja matkaa Suomen suveen toukokuun lopulla. Caring Hands työt jatkuvat varmasti myös Suomessa ja helmiä myydään kaiken muun homman ohella.

Millan sanoin: ”Jää iso ikävä ja Pian paikkaa on vaikea täyttää. Tule jo takaisin”! 

Caring Hands saa kiitosta myös runon muodossa.

Helmentekijämme Pastor Julietin tytär Sharon Ishimwe on tullut nyt kerran viikossa tekemään vapaaehtoistyötä tänne meille. Sharon haastattelee ja kirjoittaa tarinoita Caring Handsin perheenjäsenistä. Tässä Sharonin kiitos runo:

CARING HANDS

You are giving Hands
Lifting and sharing Hands,
Caring Hands to be exact.
It takes more than caring
To be the Caring Hands
The nature of caring
Requires a blend
Of warmest compassion
And love deep and true
To reach and to comfort
The way that you do.

You may never change my past
With all its misery and pain
But I am comforted
That the untold stories
Of my future are bright
Because you have been there
When I needed someone to care.        

By Sharon Ishimwe

Respected Brother,

Greetings to you in the name of Jesus!

Hope you are doing well.

Now, shall we praise the Lord for what He has been doing in the ministry of the Salem Pentecostal Churches N India. Last month ie. during the month of March, 2010; 24 men and women gave their life Jesus and were baptized in obediance of Command of Jesus.Among them 7 are from Salem Pentecostal Church Jalagarha (The place you visited with me during your last trip to India,where you prayed with an old lady sitting on her sick bed) and 17 are from the field of Lahtora Church.

Also, 2 people baptized in the beggeining of this month April 2010; These two are husband and wife in the field of Salem Pentecostal Church Karandighi,West Bengal. They lived on begging. But, after knowing Jesus and accepting Jesus as their personal savior they decided not to go for begging. Rather decided to earn by doing the laborer works. Praise God for transforming the lives of the people.

You may continue to pray for all new converts. Many people are opening up for the Gospel. Please do pray that Lord would send more laborers in to the field.

Finally, please pray for my children as they have got promotion to join upper classes. They need to admitted into the new classes.

Also, please convey my best regard to Pirrko and others in the family.

Sincerly Yours,

Cyril

Tuokkolat Tansaniassa

Tässä uusi kirjeemme. Olemme olleet kovasti kiireisiä ja liikekannalla
viimeiset viikot ja tämä on hiukan myöhässä, mutta kuron umpeen taas
toukokuussa informaatiokatkosta. Laitan vielä ennen Suomeen tuloa
yhden kirjeen täältä ja sitten kesällä sieltä.

http://web.me.com/tuokkola/Tuokkola/News_Letter.html