Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu
|
|
|
|
|
Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu |
| Edelliset Lähetysviestit | Kolumnit | Lähetyskertomuksia | Aasia Aktio | Yhteyksiä | Linkkejä | English |
|
Helmikuu 2008
LähetystyönViesti ilmestyy Tammikuusta eteenpäin myös Todistaja lehden sivuilla.
|
|
|
Monet kiitokset muistamisesta. Aika on vierähtänyt ihan huomaamatta. Odottelin, että saisin oikein kauniit ja isot joulukortit, mutta niitä ei kuulunut tänne meidän kaupunkiin tänä vuonna, joten on tyydyttävä siihen mitä saimme. Ehkä olisi ollut parempi, että olisin tehnyt ne itse. Olen päättänyt, että en valita, vaan kiitän kaikkia jotka ovat olleet työssä mukana, rukouksin, uhrein ja kirjein, ne kaikki ovat yhdessä auttaneet meitä, ja erikoisesti minua. Taivaan Isä on ollut hyvä ja auttanut ihan joka päivä. Jos on ollut vaikeita hetkiä, niin on ollut ilon hetkiä ja kiitos aiheita myös on ollut paljon. Nyt sunnuntaina on tässä pihakirkossa suuri tilaisuus kadun ihmisille. Vaateita, ruokaa ja työvälineitä antavat seurakunnan nuoret, mutta ennenkaikkea heille julistetaan evankeliumia. Saan olla mukana omalta pieneltä osalta. Suurin osa avustamistani nuorista on liittynyt seurakuntaan, se on suuri kiitosaihe. Sitten järjestön työläiset kaikki ovat uskovaisia nuoria ja ainakin tähän asti tehneet työt tosi hyvin. Paperityötä on kovasti, ja paperia menee kilokaupalla nykyään. Avun tarpeessa olevia on tosi paljon. Apua ei saa ihan noin antaa, vaan on annettava työkalut ja pikakurssit apua pyytäville, mikä on tosi hyvä asia. Monet ovat jo oppineet, että ei tule apua ilman työtä. Nyt alkaa hyvä herätys heidän keskuudessa. Hengellistä herätystä on myös paljon eri paikoin, jos on sitten vainojakin. Etiopian joulu on nyt maanantaina, mutta en edes pystynyt ostamaan lapsille lahjoja, kun tuli niin suuret laskut; sähkö ja maavero. Siihen meni säästöt ja joulurahat. Jouduin vaihtamaan sähkömittarin pienempään, ja anomaan lisäaikaa maksuun. Eihän sitä yhdellä kertaa mitenkään pysty maksamaan kaikkia. Sitten neljästä virastosta ovat käyneet tarkastamassa tätä työtä ja tyytyväisiä ovat olleet, että sekin on yksi suuri kiitos aihe. Nyt meillä on kirjasto pyyntö, eli anomus sisällä kun on nuoria. On niin paljon jotka haluaisivat lukea. Kirjasto on aika kaukana, eikä niitä ole kuin kaksi. Saimme kirjeen missä lupasivat lähetää 200 kirjaa jostain sieltä päin, ja täältä joku järjestö lupasi antaa rahaa millä saa ostaa kirjoja. Aluksi meillä on ihan pieni kirjastohuone, mutta rakennamme isomman, jos Herra suo ja elämme. Siinä samalla kaksi nuorta saa työtä kun hoitavat kirjastoa. Täällä oli melko kylmät ilmat noin kolme viikkoa ja vuoristossa oli niin kylmää, että vesiputket halkeilivat. Oli ollut pakkasta 5 astetta. Ei varmaan risumajoissa ollut helppoa olla, kun niin kylmä oli, eikä muutenkaan peltikattoisessa talossa. Hyvää siitä kylmästä on, että pikkuelukat, niinkuin kirput, lutikat ja täit kuolivat. Niitä ei onneksi meillä ole. Hyttyset ja kärpäset myös vähenivät sen kylmän aikana. Veli
Matti Pyykkönen käväisi täällä hyvin lyhyellä vierailulla. Kerttu Nyyren
kävi, hän oli vähän pitempään. Ruotsalaisten lähetyssaarnaajien tyttäret
miehineen vierailivat ja yksi lähetyssaarnaaja, joka on jo eläkkeellä. He
pitivät kaikki pienen rukoushetken, se oli ihana hetki. Samalla muistelimme
entisiä lähetyssaarnaajiamme, monet ovat jo kotona Herran luona. Kiitos taas koko vuoden ajan avusta ja rukouksista, sekä uhreista, virkistävistä kirjeistä. Toivomme teille kaikille runsasta siunausta ja ihan kaikkea hyvää mitä Taivaan Isa voi antaa. Kiitos, että muistatte rukouksin. Terveisin, Airi Tuomi ja perhe Hannu, Milla ja lähetystyön monet kasvot Milla ja Caring Hands Networking johtavat sisaret seisovat rakenteilla olevan Caring Handsin toimiston ja toimitilan edessä. Kasvot loistavat ilosta ja Millan äänessä kuultaa suuri tyytyväisyys ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Vain vajaa pari vuotta sitten Happoset järjestivät jouluavustukset Mbuya Hillin läheisyydessä asuville köyhistäkin köyhimmille ihmisille. Siitä alkoi tapahtumien vyöry, jonka seurauksena on syntynyt Caring Hands Network, jonka tarkoituksena on julistaa evankeliumia rakkauden teoin ja avustuksin juuri köyhimmille ihmisille, jotka jo muut ovat hyljänneet. Caring Handsille uusi toimipiste Maailmankuulu New Yorkilainen pastori David Wilkerson kuuli Caring Hands Networkin toiminnasta Ugandan hyljättyjen naisten parissa. Hän näki työn suuren merkityksen ja totesi Jumalan siunaavan käden olevan toiminnan yllä, siksi Wilkersonin johtama World Challenge lähetysjärjesto on astunut seisomaan Millan rinnalla taloudellisesti ja he ovat rahoittaneet koko uuden toimitilan rakentamisen. Tähän asti Happosten olohuone on ollut aamusta iltaan paperihelmien lajittelukeskus. Tammikuisen vierailuni aikana paperihelmipusseja löytyy pitkin olohuoneen sohvia, keittiön pöydällä, lattialla ja verannalla. Kodin ovet avoinna kärsiville Millan ja Hannun kodin ovet ovat jatkuvasti avoinna avunpyytajille ja tarvitseville. Kodissa käy jatkuva virta ihmisiä, joiden kanssa Happoset keskustelevat ja tarjoavat apua. Caring Hands Network on tullut työvälineeksi auttaa kärsiviä ja tässä muutama maininta ihmisistä, jotka tulivat Happosten kotiin ja autetuiksi vain niiden muutaman päivän aikana, jotka sain vierailla heidän kodissaan. Munamasaka Mumbi: suolla mutamajassa asuva juoppo mies. Ali: 43 vuotias kahden lapsen äiti, mies jättänyt, sairastaa AIDSia ja jaloissa ankara polio. Natasha: 2 vuotias pikkutyttö, sairastaa syöpää, Caring Hands maksoi syöpähoidot. Patrik: 20 vuotias poika, jonka Milla on tuntenut jo vuosia, Milla kustansi hänet lentokonepilotti kouluun ja opetti:”Älä koskaan luovu unelmistasi.” Adong: seitsemän lapsen äiti. Milla lainasi rahat puolen vuoden vuokraan ja rahat omaan pikkutonttiin, jotta hän saa lapsilleen oman kodin. Lainat maksettu Caring Hands paperihelmien tekopalkoilla. Nakate: seitsemän lapsen äiti, jolta mielenvikainen isä kidnappasi lapset. Nakate sai lapset takaisin ja Milla antoi avustusta lääkkeinä, vaatteina ja ruokana. Milla ja Caring Hands Network muuttaa köyhää Ugandaa ollen Kristuksen kätenä ja jalkana – yksi ihminen kerrallaan. Kansainvälistä lähetystötä Hannun toiminnassa on ollut kainsainvälistymisen aikaa viime aikoina. Viime vuonna Hannu vieraili Ugandan lisäksi yhdessätoista eri maassa, joissa hän opetti ja koulutti pastoreita ja hengellisen työn johtajia vastaamaan HIV ja AIDS haasteeseen. Nyt tuo projekti on loppu ja tyytyväisenä Hannu toteaa, että 800 pastoria ja johtajaa on koulutettu näiden seminaarien toimesta. ”Kristuksen seurakunta on avainasemassa AIDS epidemian hoidossa.” toteaa Hannu. Viime vuoteen mahtuu hyvin monenkirjavaa toimintaa: Kampala School of Theologyn johtajuuden lisäksi, Hannu on käynyt saarnaamassa vankiloissa, jakanut ruoka -avustusta köyhille pakolaisille, osallistunut Caring Hands Networkin toiminnan kehittämiseen, pitänyt seminaareja seurakunnissa ja lisäksi Hannu on tehnyt kirjallista työtä, kirjoittaen kolumnistina Ristin Voittoon ja artikkeleita Kristillisiin julkaisuihin ja kirjoihin. Työ on monipuolista ja Hannu siteeraakin Franciskus Assisilaisen lausetta: ” Julista evankeliumia aina, jos tarpeellista – käytä sanoja.” Kanadan suomalainen lähetyssaarnaaja johtaa kiinalaisen uskoon Ugandassa Kiinalainen mies nimeltä He Tong Bin, soitti minulle alkutalvesta ja pyysi tulla keskustelemaan kanssani. Hän kertoi minulle elämäntarinansa: Hän tuli köyhästä maanviljelijä perheestä Kiinan maaseudulta. Nuorena hän päätti, että hän ei olisi köyhä vaan tulisi rikkaaksi. Hän menestyi hyvin ja oli nyt menestyvä liikemies Ugandassa. Hän kertoi, että hän on kommunistipuolueen jäsen ja , että pienestä pitäen hänelle on opetettu, että Jumalaa ei ole olemassa. He Tong Bin kysyi minulta?”Kerro minulle , onko Jumala sittenkin olemassa?” Annoin hänelle Kiinalaisen raamatun ja hän alkoi lukea sitä ja tuli aina luokseni uusien kysymysten kanssa Raamatusta ja Jumalasta. Yhtenä päivänä sain puhelimeeni tekstiviestin: Nyt uskon Jumalaan. Voinko tulla Kristityksi?”. Seuraavana sunnuntaina sain johdattaa hänet omakohtaiseen uskonratkaisuun, iloitsee Hannu. ”Kampala School of Theology voi hyvin ja työ menee eteenpäin. Olen saanut mentoroitua koululle hyvät työntekijät jotka vastaavat suuressa osin opettamisesta ja hallinnosta suurella ammattitaidolla ja työmoraalilla. Koulutus pastorien ja hengellisen työn johtajien keskellä saa aikaan merkittäviä muutoksia paikallisseurakuntatasolla . Täällä Ugandassa opetuksen puute saa aikaan hirveitä opin vääristymiä ja harhaoppeja, siksi Raamattukoulutus on ensiarvoisen tärkeää. Viime aikaiset omat opetusaiheeni ovat olleet Apostolien teot ja HIV ja AIDS valistus.” Hannu raportoi menneestä vuodesta. ”Raamattukoulun prioriteetteihin kuuluu koulutuksen kehittäminen ala- eikä yläsuuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme nähneet tarpeen kehittää Raamattukoulutusta ruohonjuuritasolla niin, että jokaisella pastorilla on minimikoulutus. Kaikki halukkaat eivät voi tulla KTS:aan opiskelemaan, johtuen opintojen hinnasta tai perheen tilanteesta. Siksi jatkamme ja kehitämme lyhyitä kursseja eri kohteissa Tansanian Puskapappi – koulutuksen mallia soveltaen Ugandan kontekstiin.” kertoo Hannu. ” Uskomme herätykseen ja lisääntyvän elonleikkuun aikaan täällä Ugandassa. Tästä syystä tahdomme moninkertaistaa pastoreiden ja koulutettujen hengellisten johtajien määrän, jotta seurakunnat voivat ottaa vastaan uudet uskoontulleet.” Kampala School of Theologyn johtaja Hannu Happonen visioi. Hannu ja Milla Happonen, lähetyssaarnaajamme Ugandassa, kohtaavat päivittäin lähetystyön monet kasvot, niin käsillään auttaen kuin sanoillaan julistaen. Hienoa työtä, joka koskettaa kärsivää ja hukkuvaa maailmaa Kristuksen evankeliumilla. Marko Selkomaa
Hannu, AIDSia sairastava Ali ja Milla Tazengwa 11.01.08
Hei kaikki ystävät ympäri maailmaa! Uusi vuosi on jo päässyt hyvään vauhtiin. Olemme kotiutuneet Tazengwaan pitkien safareiden jälkeen. Etelän seminaarien (joista kerroimme edellisessä uutiskirjeessämme) jälkeen matkasimme Dariin, jossa osallistuimme 90-vuotiaan Suomen itsenäisyysjuhliin. Koimme jonkinmoisen kulttuurishokin, kun lähes suoraan puskasta ajoimme Suomen suurlähettilään virka-asunnon kauniisti valoilla koristellulle pihalle juhlimaan yhdessä toisten suomalaisten kanssa kotimaamme itsenäisyyttä. Karjalanpiirakoita ja munavoita, lohileipiä, sekä muita suomalaisia herkkuja! Seuraavana iltana kokoonnuimme laulamaan suomalaisia joululauluja yhteen kirkkoon. Tämä on jokavuotuinen tapahtuma Darissa, mutta me olimme nyt ensimmäistä kertaa mukana. Olihan se eksoottista laulaa “On hanget korkeat nietokset” hikinorojen valuessa pitkin kasvoja. Joulukuun 10. päivänä olimme sitten lentokentällä vastassa Villeä ja Minnaa. Oli ihana saada heidät luoksemme. Sitten heti perään, joulukuun 17. päivä lensivät Minnan sisko Marita ja miehensä Brendan Dariin ja vielä jouluaattona tulla tupsahti meille Villen raamattukoulukaveri Nate vaimonsa Jocelynin kanssa. Siitä se säpinä sitten alkoi. Tai olihan se jo alkanut jo Zanzibarilla kun Minna astui terävään simpukkaan... Sairaalareissu, lentokenttäreissut, matka Arushaan ja Ngorongorolle ja Kateshin kautta Tazengwaan. Siinä välissä vielä maasaitorilla ja maasaikylillä vierailut ja monet muut jutut pitivät kyllä hyvää vauhtia yllä! Jouluaattolounaalla söimme perinteiseen tapaan riisipuuroa kanelin ja sokerin kanssa. Aattoilta olikin sitten elämää täynnä. Ensin saunomista ja uintia. Suomesta kesällä tuotu vasta pääsi nyt palvelukseen! Suomalaisilla jouluherkuilla (kinkku, laatikot ja rosolli) katettu joulupöytä sai seurakseen Villen pyytämän ja savustaman lohen, ja Sami oli suolannut toisen, jäisenä Vancouverista matkanneen lohen. Jälkiruoaksi Tansanian ihanista hedelmistä valmistettua hedelmäsalaattia. Jouluevankeliumi luettiin englanniksi ja suomeksi, “Enkeli taivaan” laulettiin. Joulupäivänä ajoimme läheiseen kylään, Nataan, joulukirkkoon. Ikimuistoinen kokemus jouluvieraillemme kuunnellessa ja katsellessa eri kuoroja, ja yhdessä tansanialaisten kanssa ylistäen Jumalaa Hänen suurimmasta joululahjastaan. Kirkon jälkeen meille tarjottiin juhla-ateria, riisiä kanan ja lihakastikkeen kanssa. Oli jo iltapäivä, kun selvisimme kirkkomatkalta kotiin. Joulun jälkeen taas matka jatkui, Serengetille. Koko rikas Serengetin eläinmaailma esittäytyi meille. Illat sitten lepäsimme grilliruokaa syöden ja nauttien kirkkaasta tähtitaivaasta Etelän ristin alla, yöt nukuimme (kuka enemmän, kuka vähemmän) teltoissa tropiikin yöääniä kuunnellen. Parin mielenkiintoisen ja rikkaan Serengetin päivän jälkeen ajoimme Tarimeen, meidän entiseen kotikaupunkiimme. Siellä vietimme aikoinaan perheenä neljä vuotta. Tapasimme useita ystäviä, ja nautimme maukkaan aterian Villen parhaan lapsuuden kaverin, Mwitan luona, hänen uudessa kodissaan. Toinen kaveri, Juma, tuli myös tapaamaan Villeä ja Minnaa. Tazengwassa ovat taas opiskelijat, uudet ja vanhat paikalla ja koulu on päässyt alkuun. Diploma-kurssilla aloitti nyt seitsemän uutta opiskelijaa, joista yksi on nainen. Swahilinkielisessä vuoden pituisessa Raamattukoulussa on 26 opiskelijaa. Entisten Diploma-oppilaiden, parin BA-opiskelijan ja englannin opiskelijoiden kanssa oppilasmäärä koulussamme nousee yli kuudenkymmenen. Tuntuu hyvältä aloitella uutta lukuvuotta. Puskapappirintamalle kuuluu myös hyvää. Johanseni sekä Mwandembon pariskunta ovat juuri nyt Etelä-Tansaniassa, tämän viikon Tukuyussa ja ensi viikon Kyelassa pitämässä Perhe- ja AIDS-seminaareja. Olemme jatkuvasti yhteydessä heidän kanssaan, ja innokas vastaanotto tuntuu Tukuyussa olevan. Teitä, rakkaat ystävämme, tahdomme kiittää sydämemme pohjasta kaikesta joulumuistamisesta, niin postin, sähköpostin kuin pankinkin välityksellä. Jatketaan yhdessä tänäkin vuonna työtä Jumalan valtakunnan hyväksi! Toivotamme teille kaikille siunattua vuoden jatkoa! Rakkain Tansanian terveisin, Päivi ja Sami Tazengwasta Päivin kirjoitus joulun vietosta on lyhentämättömänä kotisivuillamme samoin kuin paljon kuvia, eli, www.tuokkola.com klikkaa siellä “Uutiskirje” ja “Photos of Month”.
pstuokkola@hotmail.com
“Jesus is Alive” Gospel crusade Text & Photo’s The straightest route to Masindi is in so bad shape that we have to take the longer road to reach the city in the middle of Uganda. Posters were hung everywhere in town and announced on the radio that Bishop Marko Selkomaa from the USA and Canada and Dr. Rob Cheeley (missionary from China) were coming to speak at the “Jesus is Alive” Gospel crusade and seminar (we were surprised to see that one of the speakers we knew was a bishop and not any ordinary one, but the bishop of the USA and Canada) In Kenya there has been political unrest and that has caused a shortage of fuel in Uganda (Uganda is a landlocked country and is dependent on things reaching here through Kenya). We had to drive around Kampala and get diesel in jerry cans to assure that we can travel to Masindi and back to Kampala. Also, the petrol we needed for the generator had tripled in price and was hard to come by (later we found out that one of the persons who had sold us fuel was arrested by the police for selling fuel at an inflated price). The instability in Kenya had caused the postponement of our kids going back to school also. They were scheduled to arrive on January 2nd which was moved to the 7th and then moved to the 19th. Now we are not sure what the actual date is because it seems like the leaders are at an impasse in resolved their grievances. Alex stated that “in other countries school is canceled because of snow storms; here we cannot go because there is a genocide going on.” Some years ago we had taught a course on evangelism at Kampala School of Theology for one week and then we went with the students to practice what we had been teaching. This is how the church in Masindi had its start. Now it had reached a membership of over 600. The church building had become small and the believers have begun to construct a new building on the same site. They have done this totally with their own funds without the help from others. More than 900 people came to the seminar from six different districts. Many more were expected but as the price of transportation doubled and tripled overnight, many people could not afford to come. More people had to come by bicycle or by foot (a group of 40 people walked over 25 kilometers to attend). The participants were from 19 different denominations and included 55 pastors. Masindi is located 200 kms. from the capital Kampala. The mayor came to the event and spoke candidly to us. He told us that according to a study that the government of Uganda had done in the district revealed that there were more shrines than churches. In these 3700 places of worship devotees are guided by witchdoctors on what the spirits require to fulfill their requests which sometimes include human sacrifices. The site where the crusade was held was in the middle of the town at a truck stop and parking area (trucks carrying goods would deliver them to this site from which customers would pick them up). The location was owned by a Muslim business man. Even though payments were made and agreements were signed, on the second day we were surprised to see that a barbed wire fence was being erected around the site to keep everyone out. We had to visit some of the city officials to see that we would be able to complete the crusade we came to hold. Eventually we got the go-ahead to continue. This incensed the lorry drivers who protested that “why are you allowing these born again people to have their crusade there and not us?” They had promised to disrupt the proceedings in their anger. Nothing that we were aware of took place. Witchdoctors do not like that people are coming to Christ because they will be potentially lost business for them. They have their own ways to try to cause havoc. On one of the days we came to begin the crusade, there were three neat piles of ashes and grass on the platform. These were done to cause the people who stand up there to become weak and not be able to speak. The charms were cleaned up and the crusade went ahead. At the end of the week, the witchdoctors had lost 168 former customers who now publicly confessed their allegiance to Christ. They were ones that were registered a new converts to Christ. In the evenings when we prayed for the new converts and those who needed healing, there were the common manifestations of demonic possession. People had formerly sacrificed to these demonic powers and sworn their allegiance to them. When a person wants to chance allegiances, the former allegiance will express their displeasure. Once they are cast out the person feels a new freedom that they have never had before. On the last day we drove to a lake surrounded by tall papyrus plants where we found a spot that would be appropriate for baptism. A group of 35 new converts sought to be baptized and the Masindi church now broke the 700 member mark with this event. Marko and Rob were asked to assist in baptizing the new converts. Marko’s preaching and teaching was well received. He was able to communicate truths in a simple, understandable and animated way. The reception and response was phenomenal. His visit to Uganda was a blessing that we pray would be repeated in the future in other locations around the country. Hannu Happonen
He passed away January 14th. He started his preaching and teaching ministry under the leadership of sister Esther Greus and Eeva Rinne. He was known as the street gospel preacher as he was seen on railway stations and other public places preaching the name of Jesus. He was very famous in our area. People know him as Pastor Ruben. He was a faithful and dedicated servant of Lord Jesus Christ. I can confirm his genuine ministry. I knew he has brought many into Lord’s kingdom. He has left his wife and one son on this earth, his four daughters are well settled and married to nice persons. All were present in his time of suffering in hospital and also in funeral. He struggled for his health 10 days in hospital. Thank you for your prayers and support. The new house you have helped him to build is a great blessings for sister Ruben, May God bless you for this generous help for him. I had the opportunity
to conduct the funeral service at Salem Pentecostal Church as it was the
desire of Brother Ruben Roy which sister Subola Roy (his wife) revealed to
us after his death. Please continue to pray for her and her son. May God
Bless them both.He was the first pastor of Salem Church of North India and
after his death was buried in the Church campus near sister Sarah his old
gospel partner. Praise God for such faithful people of God.
Teltantekijä kurssi
Floridassa! Olet tervetullut 4 päivää pituiselle teltantekijä kurssille Fort Myers Floridaan. Lisää tietoa painamalla tästä Ari Rocklin Uutta näillä sivuilla! |
|
|
|
|
|
Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut. Disclaimer: Webservant does not proofread articles before posting |
