Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu

Terveisiä Bangkokista!

Koemme elävämme tällä hetkellä monella tavalla rakennustyömaalla: Asuntomme naapuritontille aloitettiin vuoden alussa rakentamaan 40-kerroksista pilvenpiirtäjää. Ensimmäiset neljä kuukautta katselimme ikkunasta ulos ja mietimme, monta betonipylvästä tontille voidaan porata... ulkonaisesti työmaalla mikään ei muuttunut, mitä nyt multapino vaihtoi paikkaa, mutta töitä tontilla kyllä tehtiin aamusta iltamyöhään! Työmaata katsellessamme eläviksi ovat muodostuneet sanat: ”Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kalliolle.” (Matteus 7:25) Mekin haluamme rakentaa jotakin sellaista, jonka perustukset kestävät. Rukoilemme siis erityisesti viisautta ja kärsivällisyyttä. Samanaikaisesti olemme rohkaistuneita siitä, että olemme oppineet tuntemaan muitakin hengellisiä rakennustyömaita Bangkokissa: Jumala on todellakin tekemässä jotakin uutta!

Tässä joitakin väläyksiä hengelliseltä rakennustyömaaltamme:

a-    NUORISOTYÖ FULL GOSPEL- SEURAKUNNISSA

Reilu vuosi sitten keväällä 2008 vierailimme ensimmäisen kerran Ruamprakhun-seurakunnassa. Emme tunteneet pastoria entuudestaan ja jumalanpalveluksen jälkeen lounaalla oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Pastori kertoi meille, että seurakunta ei ole vielä kovinkaan vanha ja että he ovat lähinnä keskittyneet perhetyöhön. Kun kysyimme, kuka on nuorisotyöstä vastaava, pastori katseli hieman ympärilleen ja lopulta osoitti yhtä iloisen näköistä poikaa. Hän viittoili pojan meidän luo ja esitteli meidät. Se oli yksi niitä hetkistä, kun huomasimme, ettei nuorisotyöntekijä tiennyt itsekään olevansa nuorisotyöntekijä. Tosin pastori kertoikin avoimesti, että heillä ei oikein ole nuoria eikä mitään toimintaa, mikä on suunnattu nuorille. Kun maaliskuussa 2009 Bangkokin uusi nuorisokomitea teki seurakuntakierroksen tarkoituksenaan tutustua eri seurakuntiin ja lisätä yhteistyötä, oli Ruamprakhunin seurakunta listalla. Meistä oli hauska olla mukana ja kuulla, kuinka nuorisotyöntekijä kertoi, että koska he tiesivät nuorisokomitean tulevan visiitille, he aloittivat nuorisotyön kaksi viikkoa sitten! Tarina jatkuu niin, että kesäkuussa tämä samainen iloinen poika, Chaang, meni raamattukoulun peruskurssille ja on opiskellut myös Henryn opettamaa kurssia Jeesuksen elämästä. Ja kun viime viikolla vierailimme seurakunnassa pitkästä aikaa, kertoi Chaang meille, kuinka heillä on ollut nuorten iltapäiviä maaliskuusta lähtien, vaikka heillä onkin vasta seitsemän nuorta. Se oli niitä hetkiä, kun oli helppo rohkaista häntä jatkamaan eteenpäin! Sama seurakunta myös osallistui viime sunnuntaina järjestettyyn nuorten urheilutapahtumaan!  

Olemme olleet tänä vuonna mukana lukuisilla leireillä ja vierailleet monissa seurakunnissa. Yksi hyvin käytännönläheinen haaste, josta sekä pastorit, äidit että isät tulevat kertomaan meille, on aviopuolisoiden valinta: Kun kristittyjen osuus kansasta on alle prosentti, ei ole niin itsestään selvää, että nuori kristitty automaattisesti löytää itselleen kristityn puolison. Silloin kun seurakunnan nuorisotoimintaan osallistuu alle 10 nuorta ja yhteistyöverkosto muiden seurakuntien kanssa on hatara, on turha saarnata raamatullisesta, kristillisestä avioliitosta. 30-vuotiaana monelle ajatus perheestä voittaa. Kielto-keskeinen Jumala-suhde on myöskään harvoin houkutteleva. Koska harvoissa seurakunnissa järjestetään 20-30 –vuotiaiden tarpeisiin soveltuvaa toimintaa ja opetusta, olemme alkaneet rukoilla, mitä voisimme tehdä asian suhteen. Pääpainopisteemme on kuitenkin edelleen rohkaista ja kannustaa perusnuorisotyön syntymistä jokaiseen seurakuntaa. Samalla olemme alkaneet vahvemmin haastaa pastoreita näkemään opiskelijatyön haasteet ja mahdollisuudet nimenomaan omien nuortensa kautta.

Teette hyvin, kun muistatte Aasian seurakuntaa rukouksin niissä kaikissa haasteissa, joita se arjessa kohtaa. Ei ole helppo olla kristitty nuori yhteiskunnassa, joka on systemaattisesti rakennettu toisen uskonnon mukaan.

b-   NEW LIFE CENTER – BANGKOKIN SLUMMITYÖ

Toisinaan kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa:

(1) Vancouverin seurakunnan lahjoittamat Raamatut ovat tulleet hyödylliseen käyttöön Samrongin naistenpiirissä.

(2) Kevään nuortenleirillä oli 40 14-18 –vuotiasta halunnut tehdä uskonratkaisun. Heille jäljestettiin uusi encounter-leiri heinäkuussa, jolloin käytiin enemmän läpi Kristittynä elämistä 

Kirjanpidon muutosprosessia on edelleen hyvä muistaa rukouksin. Eteenpäin mennään, mutta vaiheittain. Olemme myös menossa tiimin kanssa 17.-19.8. projektivierailulle Khao Lakiin, tutustumaan Tsunami-alueen jälleenrakennusprojektiin. Tavoitteena on mm. tutusta starttirahaan, jolla on avustettu köyhiä aloittamaan bisnestä ja hankkimaan lisäelantoa perheelle. Muutoinkin on varmasti mielenkiintoista nähdä, miten siellä projekti on kohdannut yhteisön. Toivomme, että matka on antoisa ja se herättää uusia ajatuksia ja intoa sen suhteen, mitä voisimme tehdä tulevaisuudessa Samrongin suhteen!

c-   BANGKOKIN URBAANIT NUORET

Ei siitä ole kuin reilut kuusi kuukautta, kun kävelimme Bangkokin pääyliopiston, Chulan, alueella ja kyselimme Jumalalta, minkä oven Hän avaa meille jotta voisimme vaikuttaa opiskelijoihin. Paljon on tapahtunut näiden kuukausien aikana, kuten Henry kertoo:

”Kesäkuun alusta alkaen, jolloin tämä uusi lukukausi alkoi, olen viettänyt Chulassa kolme päivää viikossa. Kuten jo mainitsin edellisessä kirjeessä, tapasimme kanadalaisen lähetin, jonka tiimille oli avautunut mahdollisuus kouluttaa farmasiaopiskelijoille johtajuus- ja ryhmätaitoja. Näissä koulutukissa pääopetusten jälkeen jakaannutaan pienempiin ryhmiin, ja olen toiminut näissä ryhmissä yhtenä fasilitaattorina (= ryhmänjohtajana). Eli kahdesti viikossa vedän pienryhmää, jossa opetetaan johtajuustaitoja opiskelijoille. Yhteensä tapaan viikoittain näin 20 opiskelijaa! Samoin olen saanut tutustua moniin Chulan professoreihin tätä kautta. Alku opiskelijoiden kanssa on startannut hyvin ja usein viikon aikana mesettelen heidän kanssaan msn messengerillä kaikenlaisista asioista... ☺

Kuka olisi uskonut, että näin lyhyen ajan kuluttua, kun ylipäänsä tiesin mistään työstä Chulassa, olisinkin yhtäkkiä osa virallista johtajuuskoulutustiimiä?

Henkilökohtaisesti koen monta kertaa viikossa, kuinka sydämeni särkyy opiskelijoiden puolesta: Kun näen kaikki ne mahtavat nuoret ja tajuan, että he eivät tiedä vielä mitään Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, eikä heillä ole ketään, kuka välittäisi heistä niin paljon, että rukoilisi ja viettäisi aikaa heidän kanssaan. Rukoilen myös säännöllisesti niiden yli 30 opiskelijan puolesta, joihin olen jo tutustunut, että heistä moni voisi tulla tuntemaan Jumalan.”

Johtajuuskoulutuksen lisäksi Henry on käynyt lauantaisin ranskantunnilla preppaamassa ranskaansa, ja samalla tutustunut 10 muuhun opiskelijaan, jotka ottavat Chulassa ekstra-tunteja.

Urbaani opiskelija- ja nuorisotyömme on vielä ensimetreillä, mutta selkeästi se on jo saamassa muotoa. Mielenkiintoista nähdä, mitä onkaan tapahtunut seuraavaan kirjeeseen mennessä. Rukoillaan Jumalalta suuria! 

Rukousaiheet:

o      Bangkokin nuorisokomitea ja seurakunnat: Näkyä nuorten ja opiskelijoiden tavoittamisesta. Haluaisimme järjestää seminaarin opiskelijatyöstä. Erityisesti pyydämme myös itsellemme viisautta, että osaisimme oikealla tavalla rohkaista nuorisotyöntekijöitä ja pastoreita nuorisotyön suhteen!

o      Valtakunnallinen nuorisotyö: Keväällä jokainen maakunta ja zone järjesti bändikisan, ja huipentumana oli tarkoitus järjestää koko maan kisa valtakunnallisen konferenssin aikana lokakuussa. Konferenssi kuitenkin peruttiin eikä nuoret onnistuneet järjestämään mitään muuta tapahtumaa, koska lokakuu oli jo ympätty täyteen ohjelmaa maakunnissa. Bändikisa siirtyi siis ensi vuoteen. Tällä hetkellä kartoitetaan vielä mahdollisuutta järjestää lokakuun lopussa KAIROS-LÄHETYSKURSSI nuorten johtajille. Senkin järjestäminen näyttää yllättävän karikkoiselta. Rukoilemme kuitenkin, että se onnistuisi.

o      NLC-tiimi: viisautta järjestää uudenlaisia kerhoja lapsille ja saavuttaa myös lasten vanhempia.

o      Syksyn kummilapsityön seminaari: Ruut järjestää marraskuussa 10.-13. Thaimaan kummikohteiden yhteisen seminaarin. Tällä hetkellä monta asiaa on vielä prosessissa ja rukousaihe on, että kaikki palaset loksahtelisivat parhaalla mahdollisella tavalla paikalleen.

o      Chula ja urbaani työ: Opiskelijoiden parissa tehtävä johtajuuskoulutus on suuri siunaus, opiskelijat saavat sen avulla työkaluja elämää varten. Koulutuksen avulla Hery on myös saanut etuoikeuden tutustua moniin opiskelijoihin! Rukoillaan, että tama mahdollisuus pysyy avoimena ja että opiskelijat alkaisivat myös etsiä elämän suurempaa suunnitelmaa  ja suhdetta Luojan kanssa.

o      Lisäksi tarvitsemme viisautta kun tällä hetkellä suunnittelemme urbaanityön kakkosvaihetta ja kartoitamme mahdollisuuksia avata ensi vuonna kahvilan nuorten suosimalle Siam Square –alueelle, heti yliopiston kylkeen.

Rakkain terveisin,

Henry & Ruut
Bangkokissa 29.7.2009 

Siri Apartment, 59 Wireless Rd. Lumpini Pathumwan, Bangkok 10330, THAILAND
E-MAILS: monoset(at)gmail.com - ruut.mononen(at)fida.info - henry.mononen(at)fida.info
TEL: Henry +66 87 100 6626 – Ruut +66 84 3237690
WEB: http://monoset.blogspot.com - http://mononenprocess.blogspot.com

Rakkat Lähetystyön Viestin lukijat.

Olen suunitelut matkan Bihar Intiaan syyskuun 23 - lokakuun 20 päivän välisenä aikana
(September 23 to October 20)

Matkan tarkoitus on vierailla Soul Winning Mission raamattu koulussa ja sen yhteydessä olevassa orpokodissa, sekä Salem Pentecostal Churches of Bihar North India työtoiminta alueella. Näitten kaikkien toiminta alueella on Ester Greus ollut työn aloittajana. Pastori Daniel Lee, Chapleausta on mukanani tällä samalla matkalla.

Pyydän sulkeutua rukouksiinne.

Siunaavin terveisin

Erkki Inkiläinen
North Bay, Ontario.

Rauhantervehdys sinne Soon konferenssiin.

Niin mielellämme toivoisimme olevamme mukana siellä kanssanne juhlimassa. … Myöskin viime viikon lopulla syntynyttä  uutta lastenlastamme, Ezra Samuelia. Villelle ja Minnalle (Abbotsford, BC) syntyi poika,  jonka niin mielellämme olisimme halunneet tavata, mutta tällä kertaa se onnistuu vain skypen kautta. Onneksi saimme olla mukana Sofian (Walterin ja Sonjan) syntymähetkissä Torontossa.

Suomi on näyttänyt meille kauniit kesämaisemat. Olemme nauttineet tästä vihreydestä ja kukkaloistosta. Nyt olemme aloittamassa seurakuntakierrosta. Tänään on kokous Padasjoella, minkä jälkeen on sitten lähettipäivät ja siitä eteenpäin sitten neljänä viikonloppuna lähetysjuhlia eri puolilla.

Etiopian kuviot ovat hyvällä mallilla. Tänään, ja nyt alkavan viikon aikana keskustelemme Fidan ja seurakuntien edustajien kanssa ja hiomme yksityiskohtia seuraavaa työkauttamme varten. Raamattukoulutyö, erityisesti puskapappitoiminta, tulee olemaan voimakkaasti mukana toimenkuvassamme. Sehän on kutsumuksemme ja koemme sen hyvin tärkeäksi ja Etiopiassa myös ajankohtaiseksi kun satoja muslimeja on tullut uskoon ja he tarvitsevat nyt Koraanin pänttäämisen jälkeen Raamatun perusopetusta. Etiopiaan matkaamme heti Oulun lähetysjuhlan jälkeisellä viikolla eli syyskuun alussa.

Fida on pyytänyt meitä koko Itä-Afrikan (Tanzania, Kenya, Uganda, Ethiopia) Raamattukoulutuksen kooridinaattoreiksi. No se on tietenkin suuri kunnia meille, mutta tuo tullessaan paljon lisää haasteita. Etiopian kehitysapuprojekteja hoitamaan on kutsuttu toinen pariskunta Suomesta. Se muuttaa hiukan Fidan meille aiemmin suunnittelemia kuviota lähinnä siten, että kannatuksemme ja varustelumme säilyy edelleen seurakuntien vastuulla. Laitan tästä lisää tietoa sinne lähetystoimikunnan- ja veljespiirin asiakokouksiin.

Olemme hyvillä mielin ja virkistyneinä lähdössä uudelle työkaudelle. Puskapappi koulutus on noteerattu erittäin hyvin Suomen helluntaiseurakuntien ja lähetystoimikuntien taholta. Sitä koimme myös Kanadassa. Tahdomme vielä kiittää kaikkia seurakuntia  joissa saimme olla mukana ja kaikille teille rakkaille työtovereillemme ja ystävillemme SUURI KIITOS kaikista rakkaudenosoituksistanne kuluneen kotimaanjakson aikana. Iloitsemme vahvasta esirukoilijoitten armeijasta!

Siunausta sinne ja väkevää konferenssi aikaa jokaiselle. Viemme terveiset myös Airi Tuomelle!

Room. 8:28 – luku loppuun.

Sam ja Päivi Tuokkola

Hyvät puskapappien ystävät

Ensiksi. Äitienpäivänä, eli 10 toukokuuta Sonjalle ja Valtterille tuli mahtava äitienpäivälahja, nimittäin Sofia Katariina syntyi silloin iltapäivällä North Yorkin sairaalassa. Kiltti tyttö, kun tuli maailmaan oikeana päivänä!  Olemme iloisia ja kiitämme Jumala tästä mahtavasta lahjasta.

Tulimme eilen Suomeen ja olimme ystäviemme Irma ja Kyösti Fresdatiuksen luona Espoossa. Matka tänne meni hyvin. Lähtö Torontosta oli tosi haikea. Kun jättää lapsenlapset taas kauaksi aikaa… sen

tietää vain se, joka on kokenut vastaavaa. Noah erityisesti oli vaikea nyt jättää, kun se on nyt siinä iässä (14 kk), jolloin kehitys menee nopeasti eteenpäin. Mutta täällä nyt olemme ja elämä jatkuu. Tulimme tänään Teuvon ja Linnean luo Hoputtomaan ja huomenna on sitten puskapappien esittelyä lastenleirillä Somerossa.

Viime viikolla oli Suomalaisten suurjuhlat Sudburyssa. Siellä iloitsimme erityisesti kristittyjen yhteydestä yhteisissä Jumalanpalveluksissa. Erityisesti nautimme eri kuoroesityksistä ja musiikkiesityksistä. Sudburyssä toimii monta mahtavaa kuoroa ja lauluryhmää. Haikea oli myös jättää tuttu pappila taakse. Tiedämme,

että siellä seurakunnan hoito on hyvissä käsissä kun pastori Veikko Aro-Panula yhdessä Sirkkansa kanssa palaavat sinne tämän viikon lopulla. Kiitollisuudella muistamme kaikkien Kanadan ystäviemme rakkautta ja vieraanvaraisuutta matkoillamme eri puolilla sitä suurta maata.

Johanseni Felisiani laittoi sopivasti uusia tuoreita kuviaseminaareista keskimaassa. Sabilon alueelle olevaan seminaariin osallistui viime viikolla täysi määrä, eli 40 osanottajaa. Naisten osuus oli ilahduttavan suuri. Felisiani laittoi vain lyhyen kommentin, että seminaari oli ollut erittäin siunattu… me tiedämme sen merkitsevän sitä, että siellä on ollut naurua, innokkaita keskusteluja, ryhmätöitä, harjoituksia jne. Ilolla olemme saaneet seurata, miten työ jatkuu siellä hyvään tahtiin ja sen suhteen voimme

olla turvallisella mielellä ja laajentaa toimintaamme myös Etiopiaan.

Varmaan pian saamme tietää miten Etiopiaan siirtymiskuviot ovat kehittyneet ja ilmoittelemme siitä sitten teille kaikille. Laitan tähän vielä liitteeksi kesän aikana Suomessa eri seurakuntiin tehtävästä puskapappikokous -kierroksesta niin halukkaat voivat tulla niihin mukaan.

Kiitosaiheet:

- Hienot suurjuhlat Sudburyssa

- Turvallinen matka Suomeen

- Hyvä seminaari Wairaqien alueella Tansanian keskimaassa.

Rukousaiheet:

- Someron leiri ja kokous sunnuntaina.

- Seuraava seminaari Tansaniassa ensi viikolla.

- Suomen kierroksemme.

- Edelleen muistakaa Solasin leskivaimoa ja lapsia Tansaniassa.

Puskapappityön keräystili:

Lohjan Helluntailähetys ry.  400610-264717

Kanadassa:  Paivi or Sam Tuokkola

CIBC, # 3692-73-16038

Linkit:

Uusin puskapappien uutiskirje, jossa myös raportit ja uhratut varat:

http://puskapappi.blogspot.com/

Tuokkolan uudet sivut: http://tuokkola1.blogspot.com/

Tazengwa Pentecostal Bible College: http://tazengwa.blogspot.com/

Päivi ja Sam Tuokkola

pstuokkola(at)hotmail.com

Hei Meksikosta!

Viime kuu oli todella haastava - - jouduimme kuten ehkä jo tiedätte lähtemään Meksikosta hieman ennen suunniteltua ajankohtaa turvallisuussyistä.  Yhtä aikaa herjasi sikainfluenssa pahimmillaan, ja koko maan virastot menivät kiinni vaikeuttaen tilannetta.  Matkalla pohjoiseen rengas räjähti kovassa vauhdissa -- kiitos Herralle ettei mitään vakavampaa tapahtunut.  Sitten yövyimme hotelissa Monterreyssä, ja yöllä huoneeseemme murtauduttiin ja minun tietokone varastettiin.  Siinäkin oli varjelusta, sillä kukaan ei herännyt tai häipynyt – lapset ovat kaikki tallella, terveitä ja turvassa! -- ja tietokone oli vakuutettu ja tiedot turvallisuuskopioitu.   Nyt kaikki olemme toipuneet koettelemuksista ja perhe on Dallasissa, Wycliffen ja SILin kansainvälisessä keskuksessa.  Lapsilla on ollut seuraa muista lähettilapsista eri puolilta maailmaa, ja ovat päässeet taas vapaasti leikkimään ulkona talosta, mikä Meksikossa osoittautui liian vaaralliseksi aluellamme.

Meksikon työviisumihakemukseni tähden palasin nyt viikonloppuna tänne takaisin, ja toivon pääseväni palaamaan rakkaan perheeni luo Dallasiin kuun loppuun mennessä.  Silloin olisi tarkoitus muuttaa sijaintiamme Seattlein alueelle, jossa asustaa runsaasti purepetshoja.  Siellä ja sieltä käsin voin myös jatkaa opintojani samalla kun jatkan purepetsha raamatunkäännösprojektin koordinoimista taas etäältä.  Työmatkat tulevat sieltä olemaan huomattavasti lyhyempiä kuin Suomesta käsin.  Rukoilkaa että Meksikon pitkäaikaistyöviisumini järjestyy pian.

Nyt tarkastamme täällä Cherasticurinin purepetshakylässä (lähellä Parachoa, Michoacánin osavaltiossa länsi-Meksikossa) käännöstiimin kanssa Paavalin kirjeitä.  Tarkoitus on saada Uusi testamentti kesän aikana painovalmiiksi. Rukoilkaa sen esittämien haasteiden puolesta – tällaisen projektin alku- ja loppuvaiheet ovat aina haastavimmat, ja eniten myös vihollisen hyökkäyksen kohteina. 

Olen täällä myös valmistamassa heinä-elokuussa pidettävää Raamatun heprean kurssia – rukoilkaa että löytäisimme sopivan paikan sen pitämiseen, joka ei maksaisi paljon yöpymisien ja ruokailujen suhteen.  Kolmen viikon intensiivikursiin tulee osallistumaan noin 15 raamatunkääntäjää eri puolilta Meksikoa.  Valmistan erikoisesti purepetshatiimiä kääntämään Vanhaa testamenttiä mahdollisimman paljon alkukielestä, yhteistyössä Raamatunkääntäjien kodin kanssa Jerusalemissa.  Toivomme ja rukoilemme että rahoitus heidän sinne pääsemiseen  tammikuussa myös järjestyisi pian, sillä elokuussa pitää aloittaa viisumihakemukset yhdessä Heprealaisen yliopiston kanssa.

Kiitämme Herraa siitä, että hän on pitänyt meidät terveinä ja turvassa kaiken keskellä.  Kiitos rukouksistanne – ne ovat kantaneet meitä.  Rukoilkaa jatkossakin koko perheemme ja purepetsha-kääntäjien ja heidän perheittensä puolesta.

Siunausta kaikille, t: Kari

Bible Studies in Mexico

"Bless the Lord, O my soul and all that is within me, bless His holy name." Psalm 103:1  It was so nice to have my dear friend Judy Pacheco, from Michigan, to come to celebrate my 80th birthday with me and my family.  I am always surprised how fast the months roll by, and not only months, but years as well.  I can only thank the Lord for His steadfast love and faithfulness.  "Lord our God, may Your blessings be with us." Psalm 90:17

The work among the Florida Prisons continues with God's blessings.  More and more of the inmates become interested in the Word of God, praising Him with songs and music.  I rejoice with the Nases, who give out the Word and Bible studies to those who so desire.

A short and simple testimony from behind the bars: "Marcos is my name.  I have received Christ into my heart.  Since then my life has been different from my past.  Now I look for the things that God has prepared for me. "

Oswaldo a student from Guatemala writes:  "I want to continue to study God's Word and to know more of the Bible, in spite of my limited time.  This is my desire and my heart is thirsty for the Word of God.  Send me another course.  I am very thankful to you.  May the Lord bless you."

Thank you  for your faithful prayers  and support for me and this ministry.  May the blessings of the Lord be with you. 

Yours in Christ,

Sinikka Doherty

Oiva ja Riitta Iskanius Boliviaan

Taitaa olla jo seitsemäs kerta kun Iskaniukset lähtevät johonkin espanjan kieliseen maahan viemään valmistamiaan pyhäkouluohjelmia. Koko Raamatun kaikki päätapahtumat ja kertomukset on valmiina opettajien käyttöön. Lisäksi on erilliset ohjelmat joulua ja pääsiäistä varten. Lapsille voidaan näyttää värikkäitä kuvia sekä antaa väritystehtäviä. - Usein noissa maissa lapsilla ei ole paljonkaan tekemistä, joten innostus värittämiseen on valtava, kertoi Riitta. Molemmat pyhäkoululähettiläät puhuvat espanjaa. Jumala siunatkoon taas tämän matkan. Iskaniukset ovat olleet Boliviassa aikaisemminkin lähetystyössä.

LM

Darkest Africa - Part 2

Three men from Vancouver Kotikirkko travel to

Kampala, Uganda.  Klaus Lehtimäki, Olli Mervasalo,

and Timo Itkonen.   Timo continues his story from this edition …

In the morning our first stop was at the gates of the largest Natural Park in Uganda.  A lightweight hat made out of tree bark was the sun protection I was looking for at the gate shop.  Hannu mentioned that we might see the occasional baboon as we entered the park and there might be a few more, further down the road. What an understatement!  At every turn in the road there were dozens of them, every baboon in Africa must have showed up for the annual departure of the winged white ants from their nests.  The baboons were feasting on them as the ants were drying their wings on the road.  Earlier in the day I had seen many Africans picking them up along the road, a delicacy that I never got the chance to experience.

Soon we were off the African escarpment and down into the Nile Valley.  Our first sighting of elephants was on the opposite shore of the world’s longest river.  “Oh, they were eating in the front yard of the safari lodge yesterday,” informed the hotel staff.  On the lodge’s walls, Hannu pointed out the archival etchings of the first European explorers who had ventured this far up the Nile into the very heart of Africa.  With the constant warm and bright sunshine, it didn’t seem to me to be the “darkest” part of anything, as had been portrayed by the brave first explorers. Of course, they didn’t have the benefit of modern transportation, and eight types of preventative medicine I had to take in order to protect myself, and those who would come in contact with me later.  We took a boat excursion up the same river, and saw hippos by the hundreds, and on the shores, birds of every colour and description, a monitor lizard searching for crocodile eggs, and the big crocs themselves with their ominous mouths open, as if to say: “Check out the teeth.” Up to the famous Murchinson Falls, that had barred the way for those early missionaries and slave traders, then back down to the ferry landing.

The drive up into the park presented every type of imaginable African creature one could think of.  I had wished to see a giraffe or two, but we saw fifty at one sighting! I then stopped counting.  What majestic giants, to see them run, so graceful, yet they were not too afraid of us, just cautious, always in a group, with everyone looking in a different direction.  Water buffaloes, waterbucks, antelope, gazelles, cobs, snakes, a turtle, birds and more birds, and butterflies, a zoologists haven!  We saw no lions on the first day, but got a tip at the local lodge, and sure enough, the next day, there they were, lounging in the heat of the day, a whole pride of the kings of the beasts. We wisely kept to the security of our vehicle, except we sent pastor Klaus onto the roof to take better pictures.   As we were heading back to the lodge, we met a large herd of water buffaloes, which were surprisingly timid. However, the big elephant down the road was not! When we approached too close, he gave us the headshake, a false charge, and Hannu wisely backed the jeep after hearing the trepidation from the terrified passengers in the back seat.  The elephant finally let us by, walked over to a palm tree, put up his trunk and shook the tree with such force that it looked like he would bring down the whole tree - just a little demonstration to us of the power that he possessed.  

Back in Masindi, we visited the mayor, and when Hannu asked what we could do for him, he said, “Pray for our city.”  He told us that those who practiced witchcraft were becoming a formidable force against those who had better intentions.  He was earnest; he repeated his plea.

By evening we were back in Kampala with the world’s best pineapples bought from a vendor as we approached the city.  And of course, there was nothing as refreshing after a dusty safari as having a genuine Finnish sauna.

The conclusion in the next issue.

Timo Itkonen

Afrikassa oppii käytännön hegellisyyttä

Afrikassa kaikki on toisin. Tai erittäin moni asia kuitenkin. Tämän sanonnan paikkansapitävyys vahvistui omien länsimaisuuteen tottuneiden silmien ja korvien läpi arvioituna. Ensinnäkin luonto: valon määrä ja kirkkaus, eläin- ja kasvikunnan rikkaus, maanpinnan värikirjo keltaruskeasta syvän vihreään, sitten punaiseen. Seuraavaksi erilaisuuden huomaa ihmisten ajattelutavassa, logiikassa, siinä mikä on tärkeää ja mikä ei, miten asioita tehdään jne. Tätä vertailua voisi tietysti jatkaa loputtomiin, mutta lopetan toteamalla: ”Kauan eläköön erilaisuus, Jumalan luomakunnan kirjavuus!”

Toisenlaiseen ympäristöön astuessaan kiinnittää eri tavalla huomiota seikkoihin, jotka hukkuvat helposti kaiken arkituttuuden keskelle. Tässä mainittakoon kaksi asiaa. Näkymättömän maailman todellisuus on ilmeistä; pahan esiintymistavat ovat silmin havaittavan konkreettisia ja henkien sitova tai vastavuoroisesti Pyhän Hengen vapauttava ote ihmisten elämästä tuntuvaa. Taistelumme henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan on siis totista totta. Tätä taustaa vasten ymmärtää taas elävämmin Paavalin kehotuksen seistä lujana, vahvistuen Kristuksessa, eläen jatkuvasti rukoillen.

Vieraassa ympäristössä mieli alkaa poimia ja jäsennellä asioita niin, että ne kaikkein tärkeimmät korostuvat. Epäoleellisten ja jopa tärkeiden asioiden keskeltä nousevat ikään kuin kohokuvion lailla esiin kaikista merkityksellisimmät. Afrikassa se tarkoitti kohdallani sitä, että selkeästi ymmärsin oikean hengellisyyden olevan käytännöllistä; elämänläheistä, koettavissa olevaa, tekoja. Niinpä kuunnellessani Itä-Afrikan lähettejä, joista nimeltä mainittakoon Hannu Happonen, sekä kiertäessäni kylissa, kodeissa ja kouluissa, yksi Raamattuun taltioitu kohtaaminen Jeesuksen kanssa nousi ylitse muiden.

Tässä kertomuksessa (Mk. 12.28–34) kuvataan, kuinka Jeesus väitteli tavalliseen tapaansa uskonnollisten johtajien kanssa. Eräs lainopettaja oli hyvin vaikuttunut hänen vastauksistaan ja esitti kysymyksen: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Tämä kysymys muuttuu entistä ymmärrettävämmäksi ja kiinnostavammaksi, kun muistaa että juutalaisuuden ytimessä on Tooran (viisi Mooseksen kirjaa) käskyt. Näitä käskyjä on kaikkiaan 613.

Mikä tämän pitkän listan käskyistä nousee ylitse muiden? Ja lista on todellakin mittava. Näiden käskyjen luettelo täyttäisi peräkkäin kirjoitettuna noin kaksi Todistajan aukeamaa. Jos olisit alkanut opetella niitä yhden käskyn päivävauhtia, sinun olisi pitänyt aloittaa viime vuoden, eli armon vuoden 2008 tammikuun ensimmäisenä päivänä ja vieläkin sinulla olisi jäljellä kuukauden verran opeteltavaa.

            Mikä näistä kaikista käskyistä on kaikkein tärkein, se suurin ja merkityksellisin? Jeesus vastaa poimimalla Raamatustaan (VT) kaksi kohtaa, joista ensimmäisessä (5. Ms. 6:4-5) sanotaan: ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.  Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” Sitten Jeesus liittää kokonaisuuteen toisen osan (3. Ms. 19:18), ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

            Tämän käskyistä suurimman ja siten hengellisyyden ytimen voisi vielä halutessaan tiivistää yhteen sanaan: ”Rakasta.” Ei substantiiviin ”rakkaus”, vaan tekemistä kuvaavaan verbiin ”rakasta”.

Kun taas hieman laajentaa tuosta yhdestä sanasta, käskyistä oleellisin kuuluisi: ”Rakasta Jumalaa. Rakasta lähimmäistä.” Näiden kahden varassa ovat sekä laki että profeetat. Tästä ytimekkäästä käskystä versoaa monipolvinen joukko opetuksia ja sovelluksia. Vaikka Raamatusta ei muistaisi mitään muuta, niin pelkästään näiden kahden todeksi eläminen varjelisi oikealla tiellä ja tarjoaisi riittävästi haastetta koko elämän ajaksi.

Kun käännän katseeni Afrikan savannin akasiapuiden ja uljaiden eläinten parista kohti eteen avautuvaa punamultaista tietä, mieleni täyttää täällä asuvat ihmiset. Ihmiset ja ne moninaiset ongelmat ja tarpeet, joita heillä on. Ymmärrän, että täälläkään ei riitä pelkkä puhuminen eikä sanoilla opettaminen. On näytettävä teoillaan, mistä on kyse tai sitten oltava hiljaa.

Teot avaavat sydämiin tien, jota pitkin evankeliumin sanoma voi kulkea perille. Teot vahvistavat, että puheet ja sanat ovat olleet tosia. On siis osoitettava, että Jumalani rakastaminen näkyy myös lähimmäisteni rakastamisena.

Entä kuka on minun lähimmäiseni?

Eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta tätä samaa asiaa (Lk. 10:25-37). Hän halusi osoittaa noudattavansa tärkeintä käskyä. Niinpä hän pyysi Jeesusta kertomaan ketä nimenomaisesti hänen tuli rakastaa. Vastaukseksi hän sai vertauksen ryöstetystä ja pahoinpidellystä miehestä, jota loppujen lopuksi auttoi hänenkin väheksymänsä ja syrjimänsä samarialainen. Mutta kuka on tarinan lähimmäinen?

Jeesuksen opetuksen perusteella meidän tulisi olla hyviä lähimmäisiä kohtaamillemme avun tarvitsijoille. Toisaalta voi ajatella myös niin päin, että kaikki elämän kulkureitillämme olevat avun tarvitsijat ovat meidän lähimmäisiämme. Pyörittelee asiaa niin tai näin, vertauksen opetus pysyy samana: tehtävämme on auttaa kaikkia niitä ihmisiä, joita suinkin voimme.

Rakastaminen on siis hyvin käytännöllistä, kuten apostoli Johannes sen ilmaisee: ”Rakastakaamme, ei sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” Monissa Afrikan maissa isoin osa väestöä painiskelee vielä perustarpeiden ja turvallisuuden tarpeen parissa. Heille tärkeimmät päivittäiset kysymykset liittyvät riittävän ruoan ja juoman saamiseen, tai asumiseen kelpaavan suojan omistamiseen. Myös järjestys ja vakaus, eli perusturvallisuus on jatkuva huolenaihe.

Seurakunnan, tuon Jumalan suunnitelman välikappaleen, tehtävänä on ottaa nämä tarpeet vakavissaan ja niihin vastaamalla osoittaa Jumalan rakkauden todellisuutta. Vanhurskauden tarve on tietysti sama kaikille ihmisille kaikkialla kaikkina aikoina, mutta seurakunnan rooli ja ihmisten odotukset sitä kohtaan ovat erilaiset Afrikassa verrattuna Pohjois-Amerikkaan johtuen muiden tarpeiden erilaisuudesta. Meillä länsimaissa isoimmat mieltä askarruttavat aiheet liittyvät enemmänkin yhteenkuuluvuuden kokemiseen, arvostuksen saamiseen sekä itsensä toteuttamiseen.

Miten sitten rakastan lähimmäistäni? Tämä kysymys on sama uskoville ympäri maailmaa, mutta sen käytännön sovellukset vaihtelevat. Seurakunta Ugandassa miettii esimerkiksi, miten auttaa ja saavuttaa Karamajong-heimolaiset, joiden mielen täyttää ruoan riittämättömyys ja lasten koulun puute. Toisaalta Seattlessa tai Ottawassa mietitään, miten saada ihmiset ymmärtämään Jumalan suunnitelma elämälleen ja käyttämään Jumalalta saatuja kykyjään ja lahjojaan Jumalan valtakunnan hyväksi.

Miksi auttaisimme niitä, joita voimme auttaa? Onko kyseessä vain välttämätön välietappi tai keppihevonen (mahdollisen) sielun voittamisesta saadun taivaallisen asuntomme lisähuoneen saamiseksi?  Vai harjoitammeko käytännön hengellisyyttä merten tuolla puolen yhtä lailla kuin kotikirkkojen tai saalemien lähiympäristössä ”täl puol jokkee” pelkästä rakkaudesta Jumalaamme ja lähimmäisiimme?

Kuka on sinun lähimmäisesi tällä hetkellä? Ketä avun tarvitsijaa sinä voisit auttaa? Onko hän naapuriasunnossa oleva yksinäinen leskirouva? Vai joku Ugandassa asuva hiv-positiivinen työtä vailla oleva yksinhuoltajaäiti, jolle voit mahdollistaa rukouksin ja rahallisen tuen avulla auttajan? Vai onko hän kirkkosi takapenkissä istuva nuori, joka tarvitsee pientä rohkaisua ja kehotuksen sanaa?

Pidäthän silmäsi, korvasi ja ennen kaikkea sydämesi auki. Sitä kun ei tiedä, minkä kadun varrelta seuraava apua tarvitseva löytyy.

Rakasta Jumalaasi. Rakasta lähimmäistäsi.

Kirjoittaja on Vancouverin Kotikirkon pastori, joka teki tutustumismatkan Tansaniaan ja Ugandaan maaliskuussa 2009.

A couple of updates from Caring Hands:

A local magazine (The Eye) ran an article on Caring Hands. We were contacted from Kampala International School and were asked if the third graders could come to do a field trip. They were studying the environment and recycling. Two groups came on consecutive days. We showed them the process involved and encouraged them to preserve nature.

Babirye was the young girl we had nursed back to health when her mother died in 2006. We got her started on ARVs (the medication for those living with AIDS) and built a house for the family. Her father died earlier this year and she came with her relatives to visit us. She is doing well and is all grown up.

Paulo will be on the cover of our new book that is coming out later this year.

Caring Hands invested in helping Patrick’s dream to coming true – to become a pilot. We were not willing to speak very publicly about it because feared that we would be criticized of spending so much money on one person (“you could have helped so many widows and orphans with the same money you invested in this one person”). Patrick became friends with one of the students who he told of Caring Hands. He came to visit with his fiancé. They were both impressed and the fiancé encouraged with to apply from USAID for a grant. “This is the type of organization that we are looking to work with” she told us. We did and recently they gave us almost twice as much money as we had invested in Patrick to help orphans and widows. It was a good investment.

Fida International has been encouraging Caring Hands. At Easter time Caring Hands signed a Memorandum of Understanding with Fida.

Milla

LähetystyönViesti ilmestyy myös Todistaja lehden sivuilla.

Todistaja lehden osoite:

1920 Argyle Drive,
Vancouver, BC V5P 2A8 
puh. 604-321-0555
www.todistaja.com

Todistaja ilmestyy 10 kertaa vuodessa