Tänne on tullut ”talvi”. Yöllä lämpötila on usein alle +10 astetta. Iltapäivästä saattaa olla yli +20 astetta, jopa liki +25 astetta. Mutta koska talot ovat hataria, niin lämpö karkaa yöllä pois ja rakennustyylistä johtuen, ei ikkunoista tule tarpeeksi auringonvaloa päivällä sisään, joten huoneet alkavat viilentyä ja lattiassa on ”kylmä henki”. Siksi villasukat ovat jalassa.
Mutta ei se mitään, ulos vain lenkille ja saa lämpöä ja samalla myös liikuntaa.
 
Muslimityöasialla

Olimme Cochabambassa koko perheenä ja myös meidän Mirjam oli tullut Suomesta meitä tervehtimään kokonaisen kuukauden ajaksi, joten hänkin yhdessä serkkunsa Annan kanssa lähtivät mukaan.
Niilo Närhi ja Bill Jones saapuivat kertomaan evankeliumintyöstä muslimien keskellä. Saimme kuulla innostavia kuulumisia, kuinka muslimien sydämet eri puolilla ovat kääntyneet Jeesuksen puoleen ja seurakuntia on syntynyt kymmenittäin alueille, joissa ennen ei ole ollut mitään kristillistä seurakuntaa, saati edes kristillistä evankelioimistyötä.
Niilo ja Bill painottivat rukouksen tärkeyttä ja sitä, että meidän on muututtava asenteissamme muslimeja kohtaan.
 
Tiesulut ja bussilakko siivittivät pastorien konferenssia ja lähetysseminaaria

Cochabambaan oli saapunut n. 120 osanottajaa lähetysseminaariin. Aivan seminaarin kynnyksellä alkoi bussilakko ja teitä suljettiin. Odotimme mm. Orurosta väkeä mukaan, mutta he jäivät tiesulkujen taakse. Jos näitä hyvin bolivialaisia esteitä ei olisi ollut, uskon meitä olleen ainakin puolta enemmän mukana.
Ennen lähetysseminaaria veljet jakoivat Sanaa pastorien konferenssissa, jossa osanottajia oli liki samanlainen määrä kuin lähetysseminaarissakin.
Saimme paneutua rukoilemaan Jumalan lähettämän herätyksen puolesta muslimimaailmassa. Ymmärsimme, että tuota jättiläistä vastaan ei voi mennä omassa voimassa, vaan tarvitsemme kosketuksen Jumalan maailmasta. Sieltä herran maailmasta tulee myös rakkaus muslimeja kohtaan, sillä ilman sitä emme kykene oikealla tavalla lähestymään heitä.

Haaste Bolivian seurakunnille

Haaste muslimien voittamisesta Kristukselle tuotiin osanottajille selkeästi ja sen myötä monet seurakuntien työntekijät pysäytettiin Pyhän hengen toimesta asian eteen.
Boliviassa, kuten muuallakin latinalaisessa Amerikassa, on totuttu siihen että ”meillä olisi kivaa” hengellisesti. Tämä oman navan ympärillä pyöriminen on aiheuttanut satojen seurakuntien syntymisen, jotka edelleen sinnittelevät muutaman kymmenen jäsenisinä joukkoina. Valitettava totuus tämän hetken Boliviasta on, että evankelioimisnäky on haussa ja lähetysnäkyä tuskin monellakaan seurakunnalla edes vielä on.
Meidän tehtävämme on kääntää katseet pois omasta navasta ja pyrkiä auttamaan sisäänpäin lämpiävää seurakuntaa pyrkimään ulos päin kohden hukkuvaa maailmaa.
Kokoukset eri seurakunnissa ja seminaari sai olla eräs ponnahduslauta tällaiselle mahdollisuudelle.

Vierailu Argentiinaan, kaikesta vastuksesta huolimatta

Olimme varanneet lentoliput Argentiinaan, Saltan kaupunkiin. Kun menimme lunastamaan lippuja, meille ilmoitettiin, että lentomme on siirretty kaksi päivää eteenpäin. Suostuimme tähän mahdollisuuteen todeten,  että tulee ottaa yhteys Argentiinaan, jotta voivat varautua myöhäisempään meidän tuloon.
Sitten meille ilmoitettiin, että koko lentoa ei olekaan! Koko lähetystapahtuma Argentiinassa oli suunniteltu meidän vierailuamme silmällä pitäen. Mitä nyt tekemään. Olimme jo lunastaneet lippumme ja bolivialainen lentoyhtiö vastuuntunnottomasti ilmoittaa, että on liian vähän matkustajia, kun niitä on vain vajaa 60. Ei ole lentoa noin pienelle joukolle!
Niilo ja Bill kuuntelivat silmät pyöreinä. Kerroin heille, että tämä voi tapahtua Boliviassa, sillä täällä ei ole mitään ymmärrystä vastuuntuntoisesta toiminnasta. Siitä johtuen maa elää ”oman rahkansa” päällä ja ihmiset kärsivät puutetta ja jopa nälkää.
Päätimme lentää Santa Cruziin, kun matkatoimiston virkailijat ilmoittivat neuvotelleensa meille Buenos Airesin kautta lennon Santa Cruzista aina Saltaan asti.
Menimme Santa Cruziin, josta Eevan veljen tytär Anna myös lähti Suomea kohden. Viivyimme päivän hotellissa, jossa oli jopa suomalainen sauna, oikein leimalla seinään kiinnitettynä, todistuksineen päivineen.
Jotenkin meistä tuntui, että jokin ei nyt natsaa ja päätimme rentouttaa ajatuksiamme Helo-saunan löylyissä. Paneuduimme levolle ja rukoilimme Jumalan apua, jotta voimme päästä Argentiinaan. Meistä tuntui nyt, että sinne oli päästävä konstilla millä hyvänsä.

Mikään ei ole yhtä varmaa, kuin epävarma

Aamulla menin etuajassa lentokentälle saattamaan Annaa American Airlinesin lennolle Miamiin, josta hän jatkoi Lontoon kautta Helsinkiin.
Eeva Mirjamin ja pikkulasten kanssa oli joutunut jäämään yöksi Cochabambaan, vaikka jo istuivat lentokoneessa. Onneksi huomattiin koneessa ollut vika ja väki passitettiin ulos koneesta. Tarjoilun jälkeen lentokentällä heille ilmoitettiin, että kone lähteekin vasta seuraavana päivänä. Mirjam sinnikkyydellään puhui hotellin heille ja niin he jäivät yöksi hotelliin.
Aamulla soitin Eevalle, joka ilmoitti olevansa samalla lentokentällä meidän kanssamme. Sen sijaan, että kone olisikin lentänyt suoraan Cochabambasta Sucreen, se tekikin lenkin Santa Cruzin kautta. Eeva ja lapset olivat yläkerrassa lähtöportin odotusaulassa, jonne en voinut vielä mennä. Joten hyvästelimme toinen toisemme puhelimitse.
Kun Anna siirtyi lähtöportille tarkastuksen kautta, tulivat myös Billa ja Niilo kentälle. Menimme Lloyd Aero Bolivianon tiskille ja esitimme asiamme. Nyt meille kerrottiinkin, että yhtiön johtaja Cochabambassa olikin ilmoittanut jotain sellaista, joka on aivan mahdoton toteuttaa!  Ei yhtiöllä ollutkaan varaa maksaa meille lentoa Saltaan asti! Yhtiön edustajat olivat kaiken aikaa valehdelleet matkatoimiston henkilökunnalle. Täällä Boliviassa valehteleminenhan ei tunnu olevan mikään synti! Saman olen kyllä huomannut monessa muussakin maassa, Aasiassa ja Afrikassakin. Ei ihme, että meitä suomalaisia kutsutaan rehdeiksi ihmisiksi!
Lentoyhtiön virkailija kertoi asian meille kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katsoin häntä ja pyysin häntä katosmaan minua silmiin. Sitten sanoin hänelle, että lentoyhtiön väki on epärehellistä jaloista viimeiseen tukantupsuun asti!
Katsoin vetoavasti virkailijaan ja sanoin, että hän voisi olla ensimmäinen joka parannuksessa kääntyy oikealle tielle ja alkaa toimimaan rehellisesti, muuttaen näin yhtiön historiaa.
Se pani liikettä hänen kinttuihinsa ja hän lupasi tehdä kaikkensa. Mutta lopputulos oli mahalasku! Yhtiö lupasi muuttaa lippumme Buenos Airesiin, josta omin avuin meidän tuli ”onkiutua” Saltaan.
Katselin lähtötaululle ja huomasin, että koneemme Buenos Airesiin oli myöhässä, joten menetimme yhteytemme Saltaan. Pyysimme heitä varaamaan meille lennon seuraavalle päivälle argentiinalaisen lentoyhtiön kautta Saltaan. Anteeksipyytäen meille tarjottiin lento bisnes luokassa. Menimme VIP huoneeseen ja odottelin lentolippuani, jota ei meinannut millään tulla. Viimein aloin ”hiiltymään” ja sanoin, että nyt ei enää ole muuta mahdollisuutta, kuin lentolipun saaminen. Kun ”kuumenin”, löytyi vihdoin lippukin. Netin välityksellä ilmoitin kotiin, jonne väki oli jo saapunut, että kannattaa muistaa rukouksin, sillä olemme menossa Buenos Airesin kautta Saltaan ja hyvin epävarmoissa tunnelmissa.
Vihdoin olimme Lloydin koneessa ja sen bisnes luokassa. Yritimme rentoutua ja ajatella mukavia asioita. Huomasin, että peikko pyrki väkisinkin eteeni, joten yritin sitä hätistellä pois.
 
Buenos Airesissa

Kone laskeutui kansainväliselle lentokentälle suurkaupungin ulkopuolelle. Meitä piti olla vastassa eräs uskova henkilö, jolle oli lähetetty sana. Hänen oli pitänyt hankkia hotellikin meille. Mutta ketään ei näkynyt. Niilo vikkelänä meni tinkimään taksia meille ja kysyi hotellia lentokentän aulassa.
Taksi pysähtyi raha-automaatin luokse, josta Billin kanssa nostimme VISA korteillamme rahaa. Samaan aikaan taksikuski yritti soitella hotelleita läpi, mutta kaikki olivat täynnä. Vihdoin yhdeksästoista soitto tuotti tuloksen ja eräässä hotellissa oli tilaa meille. Siis eteenpäin.
Emme tienneet, että kyseinen uskova veli, jonka olisi pitänyt tulla meitä hakemaan, oli juuttunut moottoritielle, koska hänen autonsa hajosi sinne. Hän oli puukannut hotellin mielle ja oli tulossa meitä hakemaan, mutta jostain syystä vastusti niin armottomasti!
Pääsimme hotelliimme ja saimme puukattua paikat seuraavan päivän lennolle Saltaan. Boliviasta oli varattu vain yhdelle lento ja me Niilon kanssa olisimme jääneet ”rannalle ruikuttamaan”, jos ei koneessa olisi ollut tilaa.
 
Saltassa

Koneemme laskeutui kahden tunnin lennon jälkeen Saltaan. Iloinen pastori Angel vaimoineen ja muutamien muiden ystävien kanssa oli kentällä vastassa.
Tavaramme ja meidät pakattiin kahteen autoon ja lähdimme kohden Rosario de Lermaa. Pastori Angel kertoi olleensa niin sairaana, että ei kyennyt sängystä nousemaan. Seurakuntalaiset olivat talkoilla valmistelleet kampanjaa, sillä aikaa kun pastori-parka sairasti.
Meidät vietiin Gonzan perheen luokse. He olivat tehneet remontin asuntoonsa meidän tuloamme silmällä pitäen. He jättivät koko rivitaloasunnon meille ja siirtyivät perheineen naapuriin, josta sitten pitivät meille ”ylöspitoa”.
Koimme, että jotenkin kummasti hengessä rukoilutti ja ahdisti. Niilo sanoi, että tämä matka on varmasti Jumalan tahto, kun on niin paljon vastustanut.

Rakkaus Herraan etsii mahdollisuuksia tulla julki

Seurakuntalaiset olivat laittaneet itsensä likoon ja kunnostaneet tehdashallin kokouksia varten. Kaikkeen kokouskampanjan valmisteluun oli huvennut 5000 US-dollaria. Siellä päin Argentiinaa keskipalkka on reilut 200 US-dollaria/kk. Joten asia koettiin tärkeäksi.
Kuusitoista seurakuntaa oli lupautunut tulla mukaan, mutta taloudellinen vastuu kaatui yhden 200-hengen seurakunnan harteille. Mutta he eivät litistyneet taakan alle, vaan rohkeasti uskalsivat ottaa haasteen vastaan.
Jumalan Pyhän Hengen voima vaikutti tilaisuuksissa ja päiväseminaareihin osallistui suurempi joukko, kuin kukaan oli odottanut. Illan tilaisuuksissa parhaillaan oli n. 650 kuulijaa. Moni antoi ensikertaa elämänsä Jeesukselle tuossa maaseutukaupungissa.
Ylistys ja rukous jatkui myöhään iltaan ja menimme levolle vasta klo 1-2 välillä aamuyöstä.
 
Emme koskaan ole kuulleet tästä

Tämä on ollut pioneeriviikonloppu kertoi evankelisten seurakuntien pastoreiden neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Tuo vanha Herran palvelija sanoi, että mitään tällaista he eivät koskaan aikaisemmin olleet kuulleet. Nyt he halusivat organisoida yhdessä lähetystyömahdollisuuden ja alkaa kartoittamaan seurakuntien voimavaroja lähettien lähettämiseen. Etusijalle oli noussut muslimityö ja maailman evankelioimattomat alueet. He halusivat alkaa yhteistyön bolivialaisten seurakuntien kanssa, lähetyskoulutuksen ja lähettämisen merkeissä. Tämä on historiallinen tapahtuma kertoivat pastorit.
 
Onnellisia vaikka heikkoina

Olemme onnellisia tapahtumasta kummassakin maassa, vaikka kaaduimme vuoronperään sänkyyn vatsainfektion uhreina. Jumalan ja antibioottien avulla pääsimme jatkamaan matkaamme kohden kotia. Työ Herrassa ei ole turhaa.
Nyt olen keräillyt voimiani ja tehnyt rästiin jääneitä töitä. Edessä on kokoussarja juhannuksena Mineros kaupungissa viidakkoalueella. Sitä ennen on yhtä ja toista seurakuntia ja lähetysprosessia tukien.

Lastentyöhön apua

Lastentyö on laajentunut ja tarpeet kasvavat jatkuvasti. Olemme olleet hiukan huolissamme työn tarpeiden suhteen. Olemme äärettömän iloisia niistä henkilöistä, jotka lähettävät kuukausittain varoja lastentyöhön. Lasten katuruokala toimii kaiken aikaa ja lastenkokoukset, sekä kerhot. Ilman uskollisten ystävien tukea asiassa, se olisi ollut mahdotonta.
Nyt kuitenkin monet tarpeet köyhille lapsille, kouluavustuksista silmälaseihin ym. saakka, on syönyt varoja niin paljon, että olemme pulassa tällä hetkellä. Olemme tunnollisesti laittaneet tulleita varoja juuri noihin tarpeisiin ja pyrkineet pitämään lastentyön toiminnassa.
Nyt kuitenkin pyydän teidän esirukouksianne asiassa, että voisimme antaa avun niille, jotka välttämättömimmin sitä tarvitsevat!
Bolivia on Etelä-Amerikan köyhin maa ja tarpeet ovat rajattomat, mutta olemme pyrkineet siihen, että lapset jotka tulevat viikoittain kahdesti kerhoon, saisivat proteiinipitoisen välipalan kerhossa ja koululaispaketin (kynä, kumi, lehtiö ja värit) aina välillä. Lapset ovat rutiköyhistä olosuhteista ja katuruokalassa monet ovat niin nälkäisiä, että käsin hinkkaavat lautasen lähes rikki, saadakseen joka ikisen pisaran ruuasta, joka heille tarjotaan.
Joukko ja tarpeet kasvavat, mutta samalla yhä useammat antavat elämänsä Jeesukselle!
Kiitos rukousavustasi asiassa!

Jussi ja kotiväki Sucresta

E.I.