Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu

Huhtikuu 2008

Elämän Valkeus - Raamattukoulu Meksikossa

Rakkaat ystäväni,

On kulunut viisikymmentä vuotta siitä, kun kolmen muun lähetysoppilaan kanssa ajoimme Kanadasta halki Yhdysvaltojen Meksikoon. Ylitimme rajan keskiyöllä 1958. Olimme matkalla Wycliffe-Raamatunkääntäjien kolmen kuukauden viidakkoleirille eteläiseen Chiapaksen valtioon.

Tätä ennen olin juuri viettänyt viimeisen jouluni vanhempieni luona Turussa ja lentänyt tapaninpäivänä takaisin Torontoon. Aivan uusi jakso elämässäni oli alkanut. Kolmen kuukauden leiri venyi kahdeksi vuodeksi, kun sairaanhoitajan taitojani tarvittiin sekä leirillä että Tzeltal-heimon parissa siellä olevien lähettien apuna.

Kaksi vuotta myöhemmin tapasin tulevan mieheni, Max Dohertyn Yhdysvalloista. Hän oli juuri aloittanut Raamattukirjekoulun, tarkoituksena tavoittaa espanjankielisiä Jumalan Sanalla. Hyllyrivit kortistoineen todistavat niistä monista, jotka ovat saaneet oppia tuntemaan Kristuksen Vapahtajanaan. Helmikuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun Max sai muuttaa Taivaan kotiin.

Työ jatkuu edelleen. Useamman vuoden aikana olen saanut nyt lähettää raamattukursseja myös Pohjois-Floridan vankiloihin. Monet ovat saaneet tulla uskoon ja ottaa vastaan pelastuksen sekä kasvaa uskossa vankiloissa, joissa ystäväni ovat lähetystyössä.

Kaikki tämä ei olisi mahdollista ilman teidän esirukouksianne ja rakkauttanne. Olkoon tämä Uusi Vuosi 2008 Jeesuksen rakkauden runsaasti siunaama teille kaikille!

Sinikka Suomela Doherty
Apdo. 3-003, D.F. , Mexico
e-mail: railisinikka@yahoo.com.mx

Tähti ajan yössä

On hiljainen yö.
Taivas tummana kaareutuu
yli kedon
ja lampaiden laidunmaan.
Vartijat sauvoihin nojaten
ja viittoihin kietoutuneina
liekin loimuihin tuijottaa.

Uskon liekki
hiipuvan hiilloksen
lailla vain rinnassa harvan hehkuu.
Ajan yö niin synkkä ja toivoton
kaapuunsa kalseaan kätkee maan.
Vaikeroi sydän tyhjyyttään.

Synkeimmän yön säde taivaan
katkoo ja kirkastaa.
Puhjennut huomenkoi on -
syttynyt tähtönen.

Yön ikipimeys jälleen
maan yli laskeutuu.
Pelko ja kauhu ja synti
kansoja kahlehtii.
Toivoton, tahdoton, turta,
soenneet silmät on.

Vahvista väsyneet polvet!
Lohduta murheelliset!
Nosta, ohjaa ja kanna
luoksensa uupuneet!

Kohta Jumalan Poika,
Kuningas Kuninkain,
Puhdas ja Pyhä ja Parhain
kirkkaana ilmestyy.
Pasuunat mahtavat kaikuin
valitut kutsun saa.

Sinikka Suomela Doherty

  SHALOM

Meillä oli pari viikkoa sitten Beersheban seurakunnassa melkein kolmen tunnin kaste ja todistuskokous.  Toinen kastettavista oli huumekierteen läpi käynyt nuori mies ja toinen oli taas nuori nainen, joka oli jo pitemmän aikaa harkinnut asiaa ja käynyt kokouksissa. Molemmat olivat Venäjältä tulleita siirtolaisia.

Helmikuussa olin Jerusalemissa messiaanisten seurakuntien “ talvipäivillä” jossa erikoisesti käsiteltiin huume ja alkoholiongelmia, jotka alkavat “kaatua päälle” myös täällä Israelissa. Valtion ja kunnan viranomaisilla ei ole vastausta näihin ongelmiin. Täällä ei edes ole pelastusarmeijaa!

Niinpä messiaaniset uskovat ovat tarttuneet tähän haasteeseen ja perustaneet huumekoteja eri seurakuntien yhteyteen, vaikka se vielä onkin kuin “pisara meressä”. Jerusalemin seminaarissa todettiin, että tällaiseen työhön tarvitaan Jumalan kutsu ja paljon rukoustukea, sillä tämä työ on todella sotaa pimeyden henkivaltoja vastaan. Usein näiden huumeista vapautuneiden perheetkin tulevat uskoon, kun näkevät mitä Jumala on tehnyt joillekin heidän läheiselleen.

Raamattutyössä on kiirettä pystyä vastaamaan pyytäjien eri kielisiin Raamatun tarpeisiin. Juuri kirjoittaessani tätä sain puhelun ja pyynnön parista sadasta Amharinkielisestä Raamatusta. Hiljattain toimitimme 100 kpl arabialaisia Raamattuja baptistiseurakuntaan Galileassa. Joku viikko sitten saimme kiireellisen pyynnön: “Voitteko hankkia 500 englanninkielistä Raamattua vankileirillä olevia sudanilaisia pakolaisia varten”. He tulevat laittomasti yli rajan Israeliin ja siksi joutuvat aluksi vankileirille, mutta ei ammuttavaksi, niinkuin Egyptissä on tapahtunut.

Koska he ovat virallisesti kristittyjä, Israelissa heille sallitaan antaa Raamattuja, vaikka ei muille vangeille. Israelissa on eräs kristitty arabipariskunta, jolla on virallinen lupa vierailla vankiloissa ja tavata kristittyjä vankeja ja viedä heille myös Raamattuja. He ovat toimineet sekä tässä että myös huumehoitotyössä jo 25 vuotta.

Toimitamme heille edelleen Raamattuja monilla eri kielillä, kuten olemme tehneet kaikkien näiden vuosien aikana.Sain hiljattain nähtäväksi erään uuden lentolehtisen Suomesta, jossa korostetaan seurakunnan ylösoton lähestymistä, mutta myöskin luvatun 1000 vuotisen rauhan valtakunnan tulemusta, josta Raamattu puhuu paljon ja jota juutalaisetkin hartaasti odottavat. Nämä ovat aivan raamatullisia asioita, näiden lähestymisestä on jo paljon  muitakin ajan merkkejä kuin Israelin valtio.

Koska tulee myös “yö” jolloin ei kukaan voi työtä tehdä (Joh.9:4) niin lehtisessä kannustetaan uskovia todistamaan Jeesuksen sovitustyöstä jollekin, vaikka yhdelle uskomattomalle, koska aika on lyhyt. Jokaisen uskovan tulisi olla jouduttamassa Jumalan valtakunnan tulemista ja Jeesuksen paluuta ja sehän on täysin raamatullista.

Näyttää kuitenkin siltä että monet kirkkokuntien johtajat ovat enemmän kiinnostuneita ekumeniasta ja “Super-kirkosta” joka olisi se “Jumalan valtakunta” maailmassa, kuin Raamatun lupaamasta Jeesuksen paluusta kuninkaana Jerusalemiin. Tämä Messiaan ilmestyminen ja Hänen valtakuntansa perustaminen maan päälle on täysin raamatullinen asia, jota juutalaisetkin hartaasti odottavat. Kuitenkaan he eivät kansana vieläkään ymmärrä eivätkä näe “mikä heidän rauhaansa sopii” Luuk.19:41-42 .

Paavali ilmoittaa että heillä on “peite sydämensä päällä, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”. 2 Kor.3:15-16. Juuri tätä Raamatun lupausta mekin haluamme olla täällä jouduttamassa Israelin kansan keskuudessa. Näyttää siltä että myös maailman muilla kansoilla on peite silmillään suhteessaan Israeliin.

Helsingin sanomien pääotsikko 1.3.08 oli: “Israel haluaa laajentaa hyökkäystään Gazaan. Päivä oli Gazan alueen verisin sitten vuoden 2000”. Vasta lopussa mainittiin että “hyökkäys oli vastatoimi palestiinalaisten raketti-iskuille ja Israel on moukaroinut Gazaa niin että 95 palestiinalaista on saanut surmansa.” Uutisen lukijalle jää mielikuva Israelin kovasta kostohyökkäyksestä kaupunkiin ja siellä syyttömien siviilien kuolemasta, vaikka koko “hyökkäys” oli suunnattu raketteja ampuvia terroristeja ja heidän tukikohtiaan vastaan, siis estämään rakettien ampuminen Israelin kaupunkeihin.

Hamas on kyynisesti jatkanut rakettien ampumista siviilien asuma-alueilta, näin pitäen omia siviilejään suojakilpenään. YK:n pääsihteeri Ban Kimoon oli huolestunut kärsimään joutuvista Gazan kaupungin lapsista, joita siellä on puolet asukkaista. Myöskin Sderotin kaupungin lapset ovat yli kahden vuoden aikana joutuneet kärsimään noin 2500 raketin räjähdykset alueellaan, niistä 150 muutaman viime päivän aikana. Eikö maailma käsitä, että Gazan terroristit sotivat Israelin lapsia ja siviilejä ja kaikkia vastaan ilman erotusta. Israelilta vaaditaan ettei se tekisi mitään, vaikka raketteja sataa jatkuvasti, ja aina vain pitemmälle, nyt jo Askeloniin asti - niitä tuli ”vain” 14. Terroristi käy sotaa siviilejä vastaan ja se kävi taas selvästi ilmi eilisillan terrori-iskussa juutalaista rabbiinikoulua vastaan Jerusalemissa.

8 kuollutta, nuorin heistä 15 vuotias ja ainakin 35 haavoittunutta, joista kolme on henkihieverissä sairaalassa. Reportteri joka selosti pelastusoperaatiota sanoi useaan kertaan, että ”Minä toivon, että teon tekijä ei olisi paikallinen arabi”, mutta juuri näin kuitenkin myöhemmin todettiin. Hän oli jerusalemilainen ja Israelin kansalainen, josta syystä hän helposti pääsi omalla autollaan liikkumaan Israelin rekkareilla. Näin hän saattaa epäilyksen alaiseksi kaikki arabit joita Israelissa elää, joka entisestään vaikeuttaa Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluja. Tilanne kiristyy entisestään. Palestiinalaisten presidentti on jo ennen tätä tapausta keskeyttänyt ”rauhanneuvottelut” Israelin ”hyökkäyksen” takia Gazaan. Israelilla ei siis nyt ole edes rauhan neuvottelukumppania, vaikka USA  painostaa neuvottelemaan.

Terroristijärjestöt haluavat yhtälailla Israelin tuhoa ja sen tilalle Palestiinan muslimivaltion. Sellainen on tilanne täällä nyt. On todella aika rukoilla että, ”Herra tulkoon sinun valtakuntasi”. Ps.53:7

Herran armon haltuun, lämpimin terveisin: veljenne Israelin maalla

Olavi Syväntö

TERVEHDYS TAZENGWASTA!

Tervehdys jälleen täältä Tazengwasta. Takana ovat matkat Tarimeen ja Rwandaan. Sami oli viikon entisessä kotikaupungissamme kuvaamassa videota Janes Lumumbasta, HIV-positiivisesta miehestä, jolla on oma evankelioimistehtävä auttaa ja rohkaista muita HIV-AIDS ihmisiä. Tarkoitus on käyttää kuvattua materiaalia myös puskapappiseminaarien kouluttamisessa.

Päivillä oli mielenkiintoinen matka lähetysseminaariin, josta hän kertoo tässä lyhyesti: ”Niin, sain mahdollisuuden yhtenä Tansanian lähettinä osallistua yhteispohjoismaisesti järjestettyyn Lähetyskonferenssiin Kigalin lähellä, Rwandassa. Edustajia oli 8:sta Itä- ja Keski-Afrikan maasta, ja lähetysjohtajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Kuulimme Burkinafason mahtavasta lähetysinnosta. Yksi Afrikan köyhimmistä maista lähettää lähettejä omien saavuttamattomien heimojen pariin, sekä naapurimaihin.

Myös Etiopian tilanne oli mielenkiintoista kuultavaa. Siellä on menossa valtava muslimiherätys. Kuvien ja kertomusten kautta pääsimme mukaan kurkistamaan, mitä Jumala tekee Etiopiassa. Yhdessä afrikkalaisten siskojen ja veljien kanssa kuuntelimme ja katselimme haasteita, joita meillä vielä on saavuttamattomien kansojen parissa Afrikassa. Täällä Tazengwassa olen sitten jakanut opiskelijoille lähetyshaasteita, ja perjantain rukouspäivän aikana muistimme erikoisesti Tansanian muslimeja.

Jospa näistä oppilaista moni saisi sydämelleen rannikon ja saarten muslimit!

Lähetystyötä riittää täällä vielä.

Edellisellä viikolla meillä oli seminaari Masumbwessa, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä täältä. Siellä oli opettamassa Eljas, Felisiani, ja Veridiani. Olin mukana myös siellä kuvaamassa seminaaritoimintaa. Paikalla oli lähes sata seminaarilaista ja vastaanotto oli jälleen innostunut.

Opetusalueet olivat kristilliseen kasvatukseen ja perhe-elämään liittyviä, ja niiden pohjalta muodostui paljon mielenkiintoisia keskusteluja. Valitettavasti on sanottava, että täällä Afrikassa, samoin kuin kaikkialla muuallakin, perheet elävät monien ongelmien keskellä, eikä aina edes kristityt perheet ole onnellisia, vaan avioerot ja ongelmat ovat karua todellisuutta. Opetusta näillä alueilla todella tarvitaan.

Ensi viikolla seminaari on Chatossa, Mwanzan alueella ja sinne menevät opettajiksi Steven Rukongo ja Veridiani Kwilasa. Veridiani on uusi opettajamme, viime vuoden Diploma-ohjelmasta valmistunut. On hyvä, että hän on yhdessä veteraaniopettajamme, Rukongon kanssa, jolta hän saa hyviä neuvoja miten seminaareja hoidetaan. Rukongo on ollut mukana aivan alusta alkaen puskapappitoiminnassa. Tazengwassa, raamattukoululla on lukukausi päättymässä ensi viikolla ja oppilaat ovat jo kovasti suunnittelemassa kotimatkojaan. Seuraava lukukausi alkaa toukokuun alussa, joten heillä on reilu kuukausi aikaa levähtää ja olla kotona perheittensä parissa.

Kiitos jälleen kaikille teille jotka olette muistaneet rukouksin ja lahjoituksin.

Työ on yhteinen!”

Teitä siunaten,

Sami ja Päivi

When I arrived in India, I was struck by the sheer number of people! With more than one billion people, there isn’t enough room on the roads to transport everyone. The antique and exquisite looking Hindustan Ambassador and Premier Padminis taxis try to find their place among the motor and bicycle rickshaws and the thousands of motor scooters, mopeds and motorcycles.

Most of the large vehicles encourage drivers to ”horn please” constantly. I always thought that African traffic was frenzied but it seemed so tame after I saw how people drive in Mumbai, Delhi and Machilipatnam.

Last year Ron Denis (the team Principal of the Formula 1 Vodafone Mc-Laren Mercedes team) visited in Uganda and told me that he has visited many places in the world. The one place he recommended to visit is the “Taj Mahal” in Agra, India. It is one of the universally admired masterpieces of the world heritage sites.

The Flight

The flights were extraordinary. I have never experienced such intense turbulence.  The stewards had to sit down in the aisle because they could not walk back to their seats. Three times between Hyderabad and Delhi the serving carts containing the refreshments had to be pushed back to a safer location.

On the way back to Uganda the route went through Dubai and Addis Ababa. The turbulence on our approach to Addis was intense. We came down hard on the runway and bounced back into the air at which time the pilot put full throttle on in order to circle around for another try. We came in hard again; the Airbus hit the runway hard, bounced intothe air and seemed to be suspended there for a long time until it came down to the applause of the relieved passengers.

Aids in India

My message on HIV and AIDS to church leaders and project managersfound a good reception. There are 2.5 million people in India currently living with HIV. However, the future will have one out of every 50 people living with HIV; more than 62 million people will die from AIDS by 2050. It was the first time that some of the leaders had heard about this. They had many misconceptions and assumptions.

A Closer Look

There is a woman who is part of the “Caring Hands” group. Her husband has been living with HIV and with TB for some years. Last year we had counselled her and her husband on important issues on living with the virus. His young, beautiful wife had not been infected and now they knew how to protect her. She came to talk with Milla last week and through her tears told her that her husband sometimes refused to take precautions. She was powerless to refuse. Milla counselled and encouraged her to go for a new test. Her husband told us that her wife’s test results had come back indicating that she had become infected with the virus. ”Now at least we know our status” was his comment. He knew how to protect her, but chose not to. On average, people in developing countries live for 11 years after becoming infected with HIV. In some countries it is a crime to knowingly expose a person to HIV infection. Not so in Uganda. In Africa today, for every one man that is newly infected with HIV, there are three women. Women make up 61% of those who are HIV positive on this continent and the percentage continues to grow. In Uganda the greatest risk group for new HIV infection is married couples.

They make up 42% of all new infections. Bill Gates stated at the International AIDS Conference ”A woman should never need her partner’s permission to save her own life.”

HOW DIFFERENT REALITY OFTEN IS!

Hannu Happonen

Kuuba2008 Missio

Uskovaiset ovat todella innostuneita Kuubassa

Hämmästyttävää, mutta lähes 60-vuotiaat amerikanraudat olivat yhä ajokunnossa. Ovenkahvat ja mittarit ja sisustus, niistä nyt ei ole niin väliä. Pääasia että me turistit pääsimme joukolla katsomaan maaseutua ja uskovia heidän omissa ympyröissään. Ryhmä kanadalaisia oli näet lähtenyt lähetysmatkalle Kuubaan. Tänään oli matkan huippukohta ja turistielämä hotellissa sai hetkeksi jäädä. Muutama poliisitarkastus matkalla, ja sieltä se Cidran kylä tuli vastaan noin tunnin ajon jälkeen. Matalia taloja, avoimet porstuat kadulle päin nököttivät jonossa kahta puolta katua. Takapihoilla oli banaanipuita ja pensaita antamassa eloa muuten melko karuun maisemaan. Muutamia kyläläisiä liikuskeli siellä täällä.

Mutta kun ajomiehemme pastori Ramiro Ginoris pysäytti auton kirkkonsa eteen, syntyi suuri ilo ja alkoi sydämellinen vastaanotto. Perheväki ja muut ottivat vieraat tosi lämpimästi vastaan. Eikä mennyt kauan kun koko joukko aterioi kuubalaisittain ison pöydän ympärillä. Keittiö ei ollut lähellekään lännen tasoa, mutta siinä valmistettu maukas rakkausateria liitti sydämet yhteen. Pihalla kiekaisi kukko paimentaessaan muutamaa kanaa. Oli erikoinen kokemus tutustua kuubalaiseen puutarhaan. Isäntä esitteli innolla uusia istutuksiaan. Banaanitertut pihapuissa näyttivät olevan vielä vihreitä.

Sitten alkoi tulla kadun yli seurakunnan vanhasta rukoushuoneesta penkkejä sisään tähän uudempaan ja isompaan kirkkoon, jossa myös pastorin perhe asuu. Nuoret miehet panivat toimeksi. Ja kohta oli kansaa koolla kirkon täydeltä, mukana runsaasti lapsia. Samat innokkaat nuoret virittivät kiitoslaulut soimaan pastorin teini-ikäisen tyttären johdolla. Voi sitä sydämellistä iloa ja kiitosta Jumalaa kohtaan! Kyyneleet puristuivat silmistä, kun sitä seurasi. Mikä innostus, mikä valtava yhteinen ylistyslaulu Herralle Jeesukselle, Vapahtajalle ja Pelastajalle! Kädet kohti taivasta pienillä ja suurilla. Ja rummuista ja muista instrumenteista kaikki volymit irti. Näissä latinalaisissa lauluissa on voimakkaan rytmin lisäksi kauniita, tunteellisia säveleitä. Täytyy sanoa, että Kuubassa suomalainenkin voi innostua kiittämään Jumalaa kaikesta sydämestään.

Vieraita esiteltiin ja monet meistä toivat tervehdyksensä ja kertoivat kokemuksistaan Herran tiellä. Hyvä paikallinen tulkki käänsi kaiken espanjaksi. Lapset lähtivät välillä pyhäkouluunsa, ja me muut jatkoimme puhuen, laulaen ja rukoillen. Pastori toi sanomansa esille tietääkseni ensi kertaa tässä isommassa kirkossa. Lopussa lapset olivat taas mukana ja laulu kävi kuin yhdestä suusta. Innostus oli valtava. Vielä ihan viimeksi nähtiin kahden teinitytön kaunis karkelointiesitys musiikin tahdissa. Ikimuistettava kuubalainen kokous päättyi siihen, että varmaan kaikki yleisöstä tulivat halaamaan ja suukottelemaan vieraita. Heillekin tämä tilaisuus oli suuri juhla.

Sitten otettiin matkalaukut ja kassit esille, ja niistä tyhjennettiin pastorin sängyn päälle melkoinen kasa kaikenlaisia tavaroita, apua jokapäiväiseen elämään. Myös rahaa kertyi hyvä summa. Seurakunnasta apu toimitetaan eteenpäin. Kun ottaa huomioon kuubalaisen keskiansion, joka on noin 20 dollaria kuukaudessa, niin voi arvata, mikä merkitys oli tällä avustuskuormalla. Kiitollisuus paistoi kaikkien läsnäolevien kasvoilta, kun pastori Ramiro esitti sydämelliset kiitokset tästä rakkauden osoituksesta.

Kuuba on kommunistimaa eikä siellä aina katsota hyvällä Jeesuksen seuraajia. Tämänkin uuden kirkon yrittivät poliisit kaapata viime kesänä. Mutta äkkiä koolle kutsuttu rukouskokous ja naapurien väliintulo estivät viranomaisten aikeet. – Nämä ovat hyviä ihmisiä, sanoivat naapurit. – Ei heitä saa pois häätää. Seurakunnassa on harjoitettu kaikenlaista hyväntekemistä, yhteen aikaan ruokittiin satakin lasta ennen kouluun menoa, kunnes saadut varat loppuivat.

Kadun toisella puolella olevan liikuttavan pienen rukoushuoneen takavarastossa oli muutama polkupyörä ja vanha venäläinen moottoripyörä. Niillä evankelistat käyvät eri puolilla viemässä evankeliumia. Ja joukko kasvaa. Nyt on jo seitsemän työpistettä tällä seurakunnalla. Innostus evankeliumin asialle tuntui olevan todella suuri. Siinä on oppimista meille kaikille. Veljet ja sisaret, on aika meidänkin innostua!

Kun nuoret miehet saivat tankit täytetyksi dieselillä, lähtivät vanhat kunnon amerikanraudat kotimatkalle kohti Varaderoa. Lähtötunnelma oli kuin suuren juhlan jälkeen. Olemme saman Isän lapsia ja meillä on sama pelastuksen ilo ja suurenmoinen päämäärä taivaassa Jumalan luona. Voiko olla maan päällä mitään onnellisempaa asiaa.

Kuuban teiden varsilla näkyi suuria tauluja, joissa juhlitaan vallankumousta ja vapautta. Ja kaikkialla oli sissipäällikkö Che Guevaran kuvia. Hänestä kertoivat kuulemamme laulutkin. Guevara on sankari ja Fidel Castrostakin tulee varmasti sellainen kuoleman jälkeen. Samaan aikaan kaikuu rakkauslaulu Kuuban uskovaisten suista omalle sankarilleen Jeesukselle.

Kiitos ja kunnia Hänelle iankaikkisesti. Aamen!

L. Myyrä

Tyypillinen Kuuban mies talonsa ovella. Puute näkyy vaatteissa ja katseessa on alakuloinen ilme. Ei ole Jumalaa eikä toivoa.

Vierailijat saapuivat Cidran kirkolle kahdella amerikanraudalla 

Vierailijat: Cidran seurakunnan pastori Ramiro Gineris perheineen. Nyt on jo seitsemän työpistettä hoidettavana ja joukko vain kasvaa.

Hiljainen on Cidran katu
 

Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.