| Päivitetty 31.12.2011 | Lähettien Blogisivut | Lähetyskertomuksia | Yhteyksiä | Linkkejä |
|
|
|
Vuoden 2011 lähettien kirjeet Auteroiden uutiskirje IV - Joulukuun 28. 2011 Roskia joululahjaksi? Joulua
Boliviassa voisi kuvata yhdellä sanalla – MELU! Joulun aikana täällä on
‘fiestas’ tai juhlia joka puolella ja bolivialaisiin juhliin aina kuuluu
kova ääninen musiikki (suomalaisittain ‘melu’). Ihmiset valvovat usein aamun
tunneille ja nukkuvat iltapäivään asti seuraavana päivänä. Kolumbialainen
naapuri kertoi että heillä jouluateria aloitetaan klo 12 yöllä ja sitten
alkavat vasta varsinaiset juhlat!
Meillä oli mahdollisuus osallistua joulun viettoon kahdessa eri seurakunnassa. Yhdessä isommassa seurakunnassa teimme ‘kenkälaatikkoja’ köyhille lapsille Milenan ja Joonaksen kanssa, jotka sitten annettiin lapsille köyhän alueen seurakunnan kautta. Toisessa kirkossa saimme antaa pienet reput joissa oli hammasharja, lelu ja muita pieniä lahjoja alueen köyhille lapsille.
Hän tervehti ja kysyi mitä haluan. Kysyin josko häntä kiinnostaa muovipullot mutta hän sanoo että ainoastaan myy pulloja. Sitten selitin, että haluasin ANTAA ilmaiseksi pari pussia tyhjiä pulloja. Hänen ilmeensä kirkastui ja sanoin tuovani ne kunhan vain haen ne kotoa. Kun sitten annoin nuo viisi pussia tyhjiä pulloja ja toivotin hyvää joulua ja Jumalan siunausta niin nainen alkoi melkein itkemään. Hän halusi antaa halauksen yhdessä likaisen pikkupojan kanssa ja sanoi vielä lähtiessäni, että ‘heitä kaikki roskasi tähän pihalle’ niin hän käy ne läpi. Oli karmaisevaa ajatella miten tämä nainen ja pikku poika (ja kuusi muuta) asuvat roskakasojen keskellä – ja aivan naapurissani. Vähän parempi uutinen on se, että sain viimein vuoden viisumin. Odottelemme vielä Mian ja lapsien viisumia kun viranomaiset päättivät viime hetkessä muuttaa vaatimuksia heidän osaltaan - tuntemattomasta syystä. Lopuksi vielä pyytäisin rukousta tulevien haasteiden puolesta. Yritän auttaa erästä köyhää seurakuntaa luomaan suhteita kahteen isompaan kristilliseen avustusjärjestöön jotta he voisivat paremmin palvella seurakuntalaisiaan ja ympäröiviä ihmisiä hengellisten ja käytännöllisten tarpeiden saralla. Muistakaa myös rukoilla meidän puolesta. Tarvitsemme Jumalan varjelusta sekä menestystä viisumianomusten kanssa. Siunattua uutta vuotta 2012, Esa, Mia, Milena ja Joonas
Turkin Vainiot
Joulutervehdys Waarnoilta Lämmin tervehdyksemme täältä Floridasta, missä nyt olemme asettuneet asumaan kymmenen Thaimaa vuoden jälkeen. Aloitimme Pattayalla Kotikirkko-työn ja sitten Phuketissa. Molemmissa olimme viisi talvikautta. Pattayalla työtä jatkaa Risto Vierula ja Phukettiin tuli Tarvo ja Aili Vallineva. Floridan Kotikirkko pyysi meitä jatkamaan nyt suomalaistyötä Kotikirkon yhteydessä, ja aloitamme työn virallisesti vuoden vaihteessa. Pikku hiljaa olemme pääsemässä suomalaiskuvioihin mukaan. Tuttuja on paljon, mutta vielä enemmän on tullut uusia suomalaisia, jotka ovat ostaneet asunnon nyt täältä. Suomen konsuli kertoi, etta yli 2000 uutta asunnon omistajaa on vähälle aikaa tullut. Kotikirkkoa tarvitaan, sen osoitti viime sunnuntain runsas yleisömäärä suomalaisella Kenttahallilla, jossa Juhani piti päätöspuheen. Ensiviikon loppuna on Joulujuhla Kotikirkolla ja Joulupäivänä suomalaiset kokoontuu Suomitalolla. Perheenä meillä on tapahtunut muutoksia. Taina ja Kay muuttivat lapsineen Saksasta Australiaan, Sydneyhyn, jonne Kayn työnantaja heidät lähetti. Saija ja Scott lapsineen asuvat edelleen Wisconsinissa, ja me saamme mennä heille viettämään joulua perheenä yhdessä. Matti lentää myös Miamista sinne. Anu ja Matt eivät ole vielä ihan varmoja, pääsevätkö he tulemaan South Carolinesta sinne. Innolla odotamme tätä ensimmäistä joulua yli kymmeneen vuoteen olla yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Rukoilemme, etta joskus saisimme olla kaikki koko perheenä Joulun yhdessa. “Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Davidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra…” Sinua ja perhettasi siunaten tänä jouluna ja tulevana Uutena Vuotena 2012 Rukouksiisi jääden. Irma & Juhani NICARAGUA AVOIMENA EVANKELIUMILLE Thunder Bayn Saalem seurakunnan ryhmä vieraili kokoussarjassa Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa 01.12 – 04. 12.2011. Kokoussarjan alullepanijana ja yhdyshenkilönä palveli toiminnanjohtaja Juhani Huotari Suomen Marttyyrien Ääni järjestöstä. Tapahtuman järjestäjänä oli pastori Omar Duarte Rios de Agua Viva seurakunnasta ja iltatilaisuudet olivat seurakunnan tiloissa torstaista sunnuntaihin. Sielujenvoittamista sairaalassa ja rantahotellissa
Isäntämme vei meidät kokousten välissä virkistäytymään Tyynen valtameren
rannalle lomahotelliin. Hän kertoi meille, että Jumala tahtoisi minun
saarnaavan ja rukoilevan koko ravintolahenkilökunnan puolesta. Hän kävi
kysymässä ravintolan johtajalta luvan ja niinpä koko ravintolahenkilökunta
tarjoilijoineen ja kokkeineen, kaikkiaan 25 henkilöä, ottivat tauon
kiireisestä työstään. Saarnasin perusevankeliumin ja kehoitin heitä tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen. Kuusitoista antoi elämänsä Herralle tuossa tilanteessa keskellä vilkasta työpäivää. Lopuksi siunasin heitä vielä kätten päällepanemisen kautta. Ainutlaatuinen kokemus. Vanhemmistoveli John Niemi yllättyi sairaalan sisäänkäynnin edessä ihmisten avoimuudesta evankeliumille. -
Perjantain iltatilaisuuden jälkeen menimme lasten sairaalaan rukoilemaan
syöpäsairaan tytön puolesta. Kun pastori Marko meni sisälle, jäin minä ja
muutama muu pihalle rukoilemaan. Kohta luoksemme tuli muutamia lasten
vanhempia ja he kysyivät mitä teimme. Kerroin heille rukoilevamme ja sitten
puhuin heille evankeliumin. Sain johdattaa kaksi äitiä uskoon siinä
parkkipaikalla. Monia tuli uskoon ja ihmiset paranivat sairauksistaan Tilaisuudet olivat torstaista sunnuntaihin ja noin kolmetuhatta istumapaikkaa käsittävä kirkkorakennus oli täynnä joka ilta ja sunnuntai aamuna. Koska joka ilta oli eri ihmisryhmä koolla, keskityin saarnaamaan perusevankeliumia: Jeesus pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä! Viikonlopun tilaisuuksissa, aamukokoukset mukaanluettuna, joissa Pastori Omar Duarte saarnasi, yhteensä 210 ihmistä tuli uskoon. Kaikki uskoon tulleet tulivat julkisesti esille ja rukouspalvelijat rukoilivat vielä erikseen heidän puolestaan ja opastivat uskon tiellä eteenpäin. Sanoma koko kansakunnalle Sain olla julistamassa sanaa John Niemen kanssa perjantai aamuna radion välityksellä pastori Duarten radiolähetyksessä ja sunnuntai illan saarna radioitiin koko maahan. Kristillisen radioasema Maranathan kuuluvuusalue on koko Nicaragua ja aseman ohjelmapäällikkö Enoc Sáenzin mukaan vähintään puoli miljoonaa kuulijaa on varmuudella radiovastaanottimiensa ääressä kuuntelemassa lähetystä. - Victoria completemente! Täydellinen voitto! Ajattele, että ihmisiä tuli uskoon, ei ainoastaan täällä tilaisuudessa, vaan eri puolilla Nicaraguaa radiovastaanottimiensa ääressä, iloitsi pastori Omar Duarte. Suurkiitos esirukoilijoille! Marko Selkomaa Kuvat Sam Leppänen.
Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa toimiva pastori Omar Duarte ja Rios de Aqua Viva – seurakunta koskettavat koko kansakuntaa evankeliumilla. Nicaraguassa on noin kuusi miljoonaa asukasta joista 44 prosenttia kerrotaan olevan evankelikaalisia uudestisyntyneitä kristittyjä. Rios de Aqua Viva seurakuntaan kuuluu 22 000 jäsentä ja uskovien luku kasvaa päivittäin. Seurakunnan perustaja ja johtava pastori Omar Duarte kertoo omasta uskontaipaleestaan. - Olen syntynyt uskovaiseen kotiin mutta niin kuin moni muukin uskovan kodin lapsi, minäkin ajauduin pois uskosta. Harrastin nyrkkeilyä ja ollessani 16-vuotias Herra pelasti minut. Kuuluin silloin Baptistiseurakuntaan mutta kun koin Pyhän Hengen kasteen ja puhuin kielillä, seurakunnan johto vaati minua sanoutumaan irti Pyhästä Hengestä. Kuinka olisin voinut tehdä sen? Pyhän Hengen voima oli todellisuutta minussa ja niin lähdin pois seurakunnasta ja aloin saarnaamaan evankeliumia Managuan kaduilla. Ihmisiä alkoi tulla uskoon ja sairaita parani. Koin Herran tukevan palvelutyötäni. Vuonna 1980 pastori Omar perusti ensimmäisen seurakuntansa Managuaan. - Aloitin seurakunnan pitämällä evankelioimiskamppanjan, joka kesti kuukauden. Joka ilta saarnasin evankeliumia ulkoilmassa ja päivittäin yli kolmekymmentä ihmistä tuli uskoon. Kamppanjan lopussa seurakuntaan kokoontui heti jo yli tuhat ihmistä. Meillä ei ollut kirkkorakennusta, kokoonnuimme ulkoilmassa aukiolla kahdeksan kuukautta. Jumala alkoi tehdä taloudellisia ihmeitä ja ostimme tontin ja saimme rakennettua suuren kirkkorakennuksen, jonka yhteydessä toimii sekä ala- että yläkoulu. Köyhimpien pariin Pastori Omar toimi seurakunnan pastorina aina vuoteen 1989 asti, jolloin hänet pyydettiin maan helluntaiherätyksen presidentiksi. Tuossa tehtävässä hän sai matkustaa vaimonsa Mercedesin kanssa Nicaraguaa edestakaisin julistamassa evankeliumia, ohjaamassa pastoreita ja koordinoimassa työtä. Suuri kasvu seurasi. Kun vuonna 1989 seurakuntia oli vain 27, niin vuonna 1999 niitä oli jo 350 ja jäseniä herätysliikkeessä 38 000. Vuosi 2003 toi kuitenkin muutoksia tullessaan. - Jumala kutsui minut perustamaan seurakunnan kaupungin köyhimpään ja huonomaineisimpaan kaupunginosaan. Jäin herätysliikkeen johtotehtävästä pois. Olin ilman palkkaa ja möin automme ja asuntomme, josta sain rahat tontin ostoon kirkkorakennusta varten. Monet työtoverini sanoivat minua hulluksi ryhtyessäni tähän tehtävään. Aloitimme seurakunnan ihan nollasta. Meidän oma perheemme oli seurakuntamme. Kaupunginosa oli niin huonomainen, että poliisi ja armeijakaan eivät tahtoneet tulla tänne. Täällä ei ollut sähköä, ei viemäröintiä eikä juoksevaa vettä. Seurakunnan mukana koko kaupunginosa on alkanut kukoistamaan. Kasvava seurakunta Pienten alkujen päivistä seurakunta on kasvanut räjähdysmäisesti nollasta kahteen kymmeneen kahteen tuhanteen. Seurakunta on rakentanut vuonna 2005 kirkkorakennuksen, jossa on noin 3000 istumapaikkaa. Tilat ovat olleet jo pitkään liian pienet ja seurakunta on jaettu kaupunginosittain kahteenkymmeneenseitsemään eri sektoriin, jotka kokoontuvat kukin eri viikonpäivänä kirkkorakennuksessa. Tämän lisäksi on yksi sektori maan jokaisessa kuudessatoista maakunnassa. Iltatilaisuudet keskiviikosta lauantaihin ja sunnuntaina kolme Jumalanpalvelusta ovat aina enemmän tai vähemmän täysille saleille. Tämän lisäksi seurakunnassa toimivat pienryhmät ja jokainen sektori pitää kerran kuukaudessa omalla alueellaan iltakokouksen, joka jatkuu myöhään yöhön. - Muutama kuukausi sitten ostimme uuden tontin seurakuntamme uutta toimintakeskusta varten. Siinä tulee olemaan 16 000 istumapaikkaa. Varustamme jatkuvasti uusia johtajia palvelutyöhön, avainsana on johtajien moninkertaistaminen ja olemme valmistautuneita kasvua varten. Näen, että seurakunnassamme on 40 000 jäsentä seitsemän vuoden kuluttua, jos Herra suo. Toimiston seinällä riippuu useita valokuvia toukokuussa 2011 pidetystä yhdistetystä seurakunnan kahdeksanvuotis – ja Maranatha! radioaseman syntymäpäiväjuhlasta Plaza de Fe stadionilla. - Tilaisuuksissa oli yli 70 000 ihmistä. Kun tahdomme kokoontua samanaikaisesti yhteen seurakuntana, stadion on enää ainoa paikka johon mahdumme.
Nicaraguan ainut koko maan kattava kristillinen radio asema Maranatha! on seurakunnan omistuksessa. Asema lähettää kristillistä ohjelmaa jokaisena vuorokauden tuntina ja seurakunnan sunnuntain Jumalanpalvelukset kuuluvat radiossa ja näkyvät maan televisiossa ja internetissä. Seitsemäntoista vuotta toiminut radioasema myytiin seurakunnalle kaksi vuotta sitten. - Radio ja internet ovat saarnatuolini. Voin saavuttaa median välityksellä enemmän ihmisiä Kristukselle kuin mitä suurimmissa massakokouksissamme. Pastori Omar avaa asiakirjakaappinsa ja nostaa pöydälle suuren kasan lehtileikkeitä ja etusivun juttuja. Osassa hän on yhdessä maan presidentin Daniel Ortegan kanssa. - On tärkeää olla evankeliumin kanssa näkyvillä maan mediassa. Toimittajat tulevat tilaisuuksiimme ja kysyvät mielipiteitäni tärkeisiin asioihin, voin näin olla vaikuttamassa kansakuntaani Jumalan sanalla. Olen presidentti Ortegan kanssa hyvissä väleissä ja rukoilen maani päättäjien puolesta ja annan heille Jumalan sanan mukaista opastusta kun he sitä tarvitsevat. Vaatimaton ja kiitollinen pastori Omar viittaa miljoonia amerikan dollareita maksaneisiin seurakunnan toimitiloihin, radioasemaan ja uuteen nousevaan toimintakeskukseen. -
Jumala on tehnyt kaiken tämän. Yhtään dollaria emme ole saaneet
Yhdysvalloista, vaan Herra on tehnyt suuria taloudellisia ihmeitä
Nicaragualaisten veljien ja siskojen kautta kerta toisensa jälkeen. Kaikesta
kuuluu kunnia Jumalalle! Seurakunnan kasvun menestystekijät pastori Omar Duarten mukaan: 1.
Pyhän Hengen voima ja voitelu palvelutyössä. Marko Selkomaa Hyvän Joulun Toivotus Prishtinasta!
Näin aloitettiin Joulu aika Kosovossa, jossa viikottain nelisen sataa lasta kokoontuu lastenkokouksiin lauantaisin. Paikallinen Evankeelinen seurakunta siunasi syksyn alussa yli kymmenen nuoren ryhmän lapsityöhön, ja into ei ole laantunut pitkän syksynkään aikana!! Vuoden viimeinen opetus seminaari pidettiin Gjilanissa, Kosovossa. Mukana oli työntekijöitä Albaniasta sekä Kosovosta. Koimme yhteyttä ja rohkaisua työhön. Yhdessä työtä kartoittaessamme, ja sen haasteista keskustellessamme, löysimme tämän Länsi-Balkanin alueen haasteet. Yhteisöissä joissa tama joukko tekee työtä taistellaan monenlaista pahuutta vastaan.
Tämä synkkä kuva muuttui, kun eri alueilta tuotiin raportteja, siitä mitä on vuoden aikan tapahtunut; Lapset ovat palanneet kouluun, ja myös nuoret ovat päässeet opiskelemaan. Yhteisöt ovat rohkaistuneet puhaltamaan yhteen hiileen, ja on järjestetty yhdesä tapahtumia ja juhlia, joissa näiden kulttuurien luova musikaalisuus ja lahjakkuus on päässyt esiin. Eristyksessä eläneet naiset kokoontuvat useita kertoja viikossa tekemään käsitöitä ja järjestämään kyläkunnalle tapahtumia. Vankien sekä kyläprojektien osakkaat ovat luoneet kauniita käsitöitä myytäväksi, ja monet ovat aloittaneet pieniä elinkeino projekteja, jotka ovat antaneet perheelle paremman tulevaisuuden ja toivon. Vangit ja ihmiskaupan uhrit, joita yleensä syrjitään vapautumisen jälkeen, ovat saaneet jonkun seisomaan rinnalleen ja auttamaan uuden elämän haasteissa. Albanialaisen kaupungin pastori kertoi, että hänen kylänsä lahjakkaat romaani muusikot käyttävät nyt taitojaan seurakunnan ylistyryhmässä Jumalan kunniaksi! On ihmeellistä Jumalan hyvyyttä ja armoa, että tämä joukko työtovereita, on saanut tuoda valoa ja toivoa tuhansien ihmisten elämään. Tämä on Joulun sanoma Jesaja 9 luvun mukaan:
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, Sillä Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Länsi Balkanin Terveisin, Anne ja Lauri Sorila
Caring Handsin Joulu 2011 Milla ja Caring Handsin henkilökunta
Rakkaat ystävät, Alamme tottua elämään täällä Boliviassa ja asiat ovat menneet juohevammin viimeisen kuukauden aikana. Olemme kuitenkin olleet hiukan tavallista enemmän kipeinä – kuumetta ja pientä flunssaa. Lämpötilat ovat nousseet viime kuukautena kun lähestymme kesää (35-40C) ja sähkökatkoksiakin on ollut. Minä olen edelleen opettanut yliopistossa ja pitänyt Raamattutunteja El Fuerte seurakunnassa. Sen lisäksi olen saarnannut useissa seurakunnissa sunnuntaisin. Miaa pyydettiin opettamaan opettamista (pedagogiaa) tuleville opettajille joten hänkin on ottanut vastuuta opettamisesta muiden asioiden ohella. Viikko ennen Kiitospäivää lensin San Franciskoon viideksi päiväksi pitämään esitelmän akateemisessa Raamattukonferenssissa. Tämä oli mahdollista Helsingin yliopistosta saamani apurahan turvin. Oli mielenkiintoista myös ottaa osaa keskuteluun jonka aiheena oli ‘köyhyys Raamatun maailmassa’ varsinkin kun olen itse nähnyt erityistä köyhyyttä ja surkeutta viime kuukausina. Raamattutunnit köyhässä El Fuerten kirkossa ovat olleet mielenkiitoisia. Ryhmä on alkanut avautua ja he ovat jakaneet enemmän kokemuksiaan kanssani. On ollut mielenkiintoista huomata miten yksinkertaisten kysymysten esittäminen voi joskus auttaa ihmisiä. Eräs nuori mies tuli kertomaan Raamattutunnin jälkeen joka käsitteli kohtaa Luukas 14:12-14, että seurakunnassa ei oltu koskaan ennen keskusteltu vaikeista asioista näin avoimesti. Teette hyvin kun muistatte meitä edelleen rukouksissa. Rukoilkaa varjelusta ja terveyttä perheellemme sekä voimia arjen keskellä. Odottelemme edelleen myös viisumeita vaikka saamme olla maassa kun anomusta käsitellään. Terveisin, Esa, Mia, Milena, ja Joonas
Kolme Kuukautta Japanissa Rauhaa Ystävät!! On aika antaa lyhyt raportti päättyneestä Japanin matkasdtamme. Palasimme sieltä noin kolme viikkoa sitten ja olemme ehtineet paluumme jälkeen julistamaan Evankeliumia täällä Vanhassa Maassa kahdeksalla eri paikkakunnalla. Juuri palasimme viikon kokousmatkaltamme Tornionjokilaaksossa. Kaamoksen pimeys on miltei läpitunkematon ympäri vuorokauden Napapiirin tuntumassa, mutta se ei ole este Evankeliumin työlle. Valo vieläkin loistaa pimeydessä ja vaikka kaikki eivät sitä käsitäkään, niin monet tajuavat, että se on ainoa vastaus pimeydessä vaeltaville ihmisille Suomessakin. Japanissa saimme julistaa Evankeliumia 15 eri kirkossa ja paikkakunnilla ja tilaisuuksia oli kaikkiaan 35. Seurakunnat itse järjestivät vierailumme eri paikkakunnilla. Kaikki alkoi Kameokan kaupungissa pidetyllä kaksipäiväisellä konferensilla elokuun puolivälissä ja sen jälkeen tilaisuuksia oli kirkoissa,kodeissa ja jopa kerran kaupungintalollakin ja Kansai Bible Instituutissa Naran kaupungissa tuon raamattukoulun oppilaille. Oli suorastaan sykähdyttävää todeta se Sanan nälkä ja Pyhän Hengen jano mikä kaikkialla tuli selvästi esille julistuksen ja rukouspalvelun aikana. Uskovat ovat todella avautuneet Jumalan Hengen vaikutukselle. Mikä ihaninta saimme olla siunaamassa ihmisiä myös taivastielle heidän halutessaan jättää elämänsä Jeesukselle. Pyhällä Hengellä täyttymisen jano on kasvanut. Erityinen ilon aiheemme oli havaita, että nuoret etsivät tosissaan Herraa itkien lammikoita lattialle murtuessaan Jumalan edessä. Ihmiset kaduilla olivat halukkaita keskustelemaan hengellisistä asioista. Ei ollut mitenkään harvinaista, että Jumalan Henki suorastaan kosketti ihmisiä, jotka etsivät vastausta perimmäisiin kysymyksiinsä kadulla, taivasalla.Ennen paluutamme Suomeen viim,eiset kokoukset pidettiin Tokion liepeillä ja viimeisin tilaisuus aivan Tokion sydämessä;Shinzukulla. Shimizun kaupungissa meitä pyydettiin kaupungintalolla pidettyyn aikuisten ihmisten englanninkielen kerhoon kertomaan toisesta kotimaastamme Kanadasta. Kanadan passistamme ja kansalaisuudestamme oli suuri hyöty tuossa tilaisuudessa,joka ihan itsestään kääntyi myös hengellisien asioiden kertomiseen kun aiheeksi nousivat Kanadan uskonnolliset olot. Kaikki myötävaikuttaa jos vain elämämme kudos on Mestarin käsialaa. Varsinaisesti maaliskuinen maanjäristys ja sen seuraukset eivät enää olleet ihmisten päällimmäisiä puheenaiheita, vaikka ne ajatuksissa olivatkin. Kansa on alistunut vuosikymmenien taakan kantamiseen. Paljon on tehty myös eri kirkkojen taholta avunantamisessa kaikkensa menettäneille, mutta sekin kauheus, ettei kaikkien entisille kotiseuduille enää palata lainkaan,niin katkeraa kuin se onkin,ollaan hiljalleen hyväksymässä. Kaikella tällä on varmasti ollut oma vaikutuksensa myös hengelliseen ilmapiiriin, mutta uskomme vieläkin suuremman vaikutuksen olleen sillä, että uskovat ovat rukoilleet herätystä Japaniin vuosikymmeniä. Odotamme milloin torvi soi Japanista seuraavan matkamme merkiksi. Ehkä sitä ennen saamme tilaisuuden käydä Kanadassa. Rukousterveisin: Jaakko & Sirkka-Liisa Romu
Rakkaat ystävät, Nyt on vierähtänyt luvattoman kauan sitten viime kirjeeni, jonka olen lähettänyt elokuun lopussa. Kiitos, kun kaikesta huolimatta olette jaksaneet kantaa minua iankaikkisille käsivarsille. Ei ole isä jättänyt pulaan tai unohtanut, vaan nostanut, kantanut ja pelastanut. Siitä olen hänelle kiitollinen! Syyskuussa olin Sudanissa käymässä. Siellä työmme on hiipumassa, koska työmme piirissä olleet ihmiset ovat muuttaneet etelään, uuteen valtioon, Etelä-Sudaniin. Toinen ongelma on viisumien uusiminen. Yhteistyökumppanimme ei ole pystynyt enää uusimaan ulkomaalaisten työntekijöiden viisumeita. Nyt kyselemme isältä ohjeita, mihin M & T seuraavaksi siirtyvät. Kiitos, kun muistatte heitä! Lokakuulla olin peräti kaksi viikkoa itäisessä naapurissa, kur_dien maassa, missä K ja J tekevät työtä. Nyt sain paremman kuvan siitä, mitä siellä toiset ulkomaiset järjestöt tekevät. Monet opettavat englantia, pitävät lastenkotia, auttavat vammaisia. Eräs veli on lentopallovalmentaja ja opettaa moraalisia arvoja lapsille lentopallon kautta. Meidän työmme on vielä suunnitteluvaiheessa. Kartoitamme tarpeita ja ongelmia sekä tapoja vastata niihin. Marraskuun alussa täällä oli ns. uhrijuhlat, joita valtauskonto viettää kokonaisen viikon. Se oli myös virallinen lomaviikko, jolloin valtion virastot olivat kiinni. Sain kotimaasta vieraita sopivasti tuolle viikolle: Myyrän Marketan ja Matin sekä Moilasen Oivan. Meillä oli mukava viikko yhdessä, vaikka minä olinkin flunssassa. Tutustuimme Ammaniin, kävimme Nebon vuorella ja Kuolleella merellä. Petraan vieraat menivät bussilla keskenään ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Viime kirjeessä kerroin uudesta perheestä. He ovat hyvin sopeutuneet tänne uuteen maahan. Lapset ovat oppineet englantia nopeasti ja tykkäävät koulustaan. Kiitos, kun pidätte heidät edelleen muistilistalla! Ensi viikon tiistaina meillä alkaa täällä Ammanissa työntekijäpäivät, jonne tulevat meidän kaikki suomalaiset työntekijät. Meitä tämän alueen suomalaisia aikuisia on 12 ja lapsia 4. Kokoukset jatkuvat 29.11. - 2.12. Kiitos, kun olette mukana huokauksin, että saisimme virkistyä yhdessä ollessamme ja saisimme uusia työkaluja työhömme. Viime kirjeessäni pyysin tukea veli J:lle, joka on edelleen turvasäilössä. Omaiset pääsevät tapaamaan häntä viikottain. Vaikea on löytää hänelle lainopillista neuvonantajaa. Uutisista kuulette päivittäin, etttä tällä alueella kuohuu monella suunnalla. Me olemme vielä saaneet olla rauhassa ja tehdä työtämme täällä Jordaniassa. Meidän varjelijamme ei nuku eikä torku! Siunaan teitä jokaista, olette minulle tärkeä tukijoukko, jota ilman olisin heikoilla! Riemullista Adventtiaikaa! Syd.terv. Sirpa Kuuban kävijöiden erikoinen ilon aihe – tyhjät laukut Taas kerran oli aika lähteä kuubalaisia tapaamaan ja viemään kaikenlaista apua heille. Erkki Inkiläisen johdolla tehty matka oli aivan ihana ja onnistui hienosti. Tosin joukko oli tällä marraskuisella matkalla vähäväkinen. Tuovi Jokinen Vancouverista oli ensimmäistä kertaa mukana. Erkin lisäksi Marjaana Laakso, Ruut Inkiläinen, tytär nyt mukana, ja Leevi ja Liisa Myyrä ovat jo käyneet monta kertaa. Vastaanotto Cidran ja San Franciscon seurakunnissa oli lämmin ja innostunut kuten aina. San Franciscon pikkukylän kokouspaikka, pieni lautakirkko, aina muistuttaa siitä miten Jumala siunaa aina pientä ja ihmisten silmissä vähäistä. Kirkon laajennus on nyt edessä. Suuri ilo oli tavata jo tutuiksi tulleita ja uusia ystäviä. Omat ja ystävien lähettämät lahjat menivät turvallisesti perille. Ilo oli suuri niin saajilla kuin antajillakin. Gardenasin sairaala sai runsaasti lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Niitä todella arvostettiin siellä. Kuubassa on aina mieluista käydä, ja uutta matkaa jo mietitään. Kiitos esirukouksista. Oli ilo tulla kotiin laukut tyhjinä. Leevi Myyrä Kuuban kutsu This album has 5 photos and will be available on SkyDrive until 18/02/2012.
Vesimassat ovat siis lopullisesti saavuttaneet Bangkokin, eikä poliittinen jakautuminen ja viranomaistahojen yhteistyön puute auta tilannetta lainkaan. Kuvassa raamattukoulu viime viikolta: myös sisällä on vettä. Tulvan merkeissä elämme varmaan vielä viikkoja. Tähän asti olemme olleet pienimuotoisesti mukana avustustoiminnassa, mutta koska olemme saaneet myös Suomesta Fidasta rahaa tulvan uhrien auttamiseksi, teemme tänään toimintasuunnitelman. Tarvitsemme paljon viisautta ja voimia. Rukousaihe on myös se, että oma kotimme säilyisi tulvilta niin että pystymme jatkamaan toimintaa Bangkokissa. Henry & Ruut Mononen, 7.11.2011 Bangkok Ps. Kaiken tämän hässäkän keskellä Ruutin mummo muutti ajasta ikuisuuteen ja Ruut tulee myös käväisemään Suomessa hautajaismatkalla. Vainioiden Viesti Työssä mukana jo 15 vuotta... Olemme
olleet viimeiset 15 vuotta tällä kentällä. Aloitimme täällä mediatyön
yhdessä Matikaisten Yksi
tärkeä osa työtämme on kansainvälinen koulu, jonka työssä varsinkin Anne on
hyvin
Toinen oli Kevinin serkku, Justin Jardine. Muutama päivä sitten Kevin ylennettiin korpraaliksi. Hänen palveluspaikkana on Tikkakosken lennosto, lähellä Jyväskylää. Kevin valittiin aliupseeri koulutukseen sotilaspoliisina, jossa palvelusaika on 12 kuukautta.
Kuluneen kesän yksi kohokohtia oli Äänekoskella järjestetty ”Turkkipäivä”, johon osallistui turkintyössä mukana olevat seurakunnat sekä monet ystävät. Päivä oli todella antoisa monellakin tapaa. Rauno Huhtala toivotti kaikki tervetulleiksi sekä johti tilaisuuden. Turkintyöstä annettiin raportti, johon paikalla olleet saivat tilaisuuden kommentoida ja esittää kysymyksiä. Seurakuntien edustajat toivat tervehdyksensä. Ruokatauon jälkeen Lasse Salokangas piti pääpuheen, jossa hän jakoi Sanaa, kertoi kokemuksiaan kentältä sekä rohkaisi jatkamaan työtä turkinkentällä. Yksi päivän tarkoituksista oli myös saada viettää yhteistä aikaa kaikkien turkintyöstä kiinnostuneiden kanssa ja jakaa työtä koskevaa näkyä toisillemme. Hyvää palautetta tuli paljon mukana päivillä olleilta ja toivomus oli, että vastaavanlaisia päiviä järjestettäisiin jatkossakin. Annen uutisia Loppukesä ja syyskuu on ollut touhun täyteistä. Koulunalku uusien oppilaiden ja opettajien kera tuo tulleessaan aina pientä säpinää. Näyttää siltä, että uudet perheet, oppilaat sekä opettajat alkavat pikkuhiljaa kotiutua tänne Istanbuliin. Keskiviikkona aloitin heille muutaman illan mittaisen paikalliseen kulttuuriin perehdyttämisen. On ilo ollut nähdä kuinka innokkaasti naapurini on jatkanut keväällä aloittamaamme lenkkeilyä (olen hänestä aiemmin teille kertonut). Hänen miehensä on oikein patistamassa häntä mukaani lenkille. Lenkkireitillä olen tutustunut toiseenkin rouvaan hänen lastensa kautta. Hän itse pyysi päästä mukaan kävelylenkeillemme. Toivotaan, että sää pysyy sen verran leutona ja kuivana, että voidaan tätä yhteistä harrastusta jatkaa. Lenkkeilyn aikaan on mitä suurin tilaisuus aina todistaa, kuunnella heitä ja ymmärtää. Yksi tämän syksyn kohokohtia oli minulle lauantaina. Vein koiramme Lilyn rokotettavaksi tutulle klinikalle, joka on samalla suunnalla missä yli yhdeksän vuotta sitten asuimme. Paluumatkalla tuli mieleeni poiketa entisen talonmiehen perheen luona. Oli kulunut varmasti 3 vuotta edellisestä käynnistämme, silloin todistin heille ja huomasin, että eivät tykänneet. En toki tiennyt olivatko he enää samaisessa osoitteessa mutta ”yrittänyttä ei laiteta”. Kun löysin tieni kerrostalon tunkkaiseen ja sokkeloiseen kellariin (siellä yleensä talonmiehet asustavat ahtaasti yhden huoneen asunnossa suurimmaksi osaksi maan alla) ette arvaa mikä riemu syntyi. Siitä halaamisesta ja pussaamisesta ei meinannut tulla loppua. Rouva hoki muutaman minuutin välein: ”Canim benim” (minun rakkaani) et ole unohtanut meitä. Siinä touhuttiin kahvia ja käytiin halaamassa ja suukottelemassa ja taas päiviteltiin. He kertoivat, että olisivat ottaneet yhteyttä meihin mutta kännykkänumeromme oli teillä tietymättömillä rikkoutuneet kännykän kanssa. Täällä asukkaat eivät anna arvoa talonmiehelle saati vielä vierailla heillä. Heille oli todella suuri asia, että ulkomaalainen entinen asukas ei ollut unohtanut heitä. Talonmies pyysi Hankin numeron ja iloissaan soitti heti Hankille, joka ei työn vuoksi päässyt mukaan. Tämä rouva joutuu käymään kolmesti viikossa dialyysissä koska hänen munuaisensa eivät toimi. Jälleen sain todistaa hänelle ja kertoa pelastajasta ja parantajasta. Voi kuinka Jeesus odottaa, että hän saisi halata ja rakastaa tätä kärsivää ihmistä. Meillä on nyt kutsu koko perheenä mennä heille kylään marraskuun alussa olevan uhrijuhlan aikana. Muistakaa rukouksin, että voisimme olla ohjaamassa heitä Jeesuksen tykö ja että Pyhä Henki saisi vaikuttaa heissä iloa ja rauhaa. Heille on aika pelottavaa poiketa Koraanin opeista ja uskoa tuntematonta. Olen liikuttunut tosiasiasta, että he ovat yrittäneet saada meihin yhteyttä, se kertoo luottamuksen syntymisestä. On kestänyt 15 vuotta, että tämä luottamus on syntynyt. Vaikka tämä työ olisi kuinka hidasta niin se ei ole turhaa. Jaksetaan!!!! Kenny Kenny on 14-vuotias aktiivinen nuori opiskelija, joka aloitti yhdeksännen luokan eli high schoolin. Hän on menestynyt koulussa ihan kiitettävästi ja on ehkäpä nuorin pelaaja, joka on ollut voittamassa Turkinmestaruuden joukkuepelissä. Mediatyö... ”Mitäs jos Jeesus eläisi nykypäivän Istanbulissa” –videoprojektin ensimmäinen jakso on nyt valmis ja saatavana DVD:nä sekä nähtävänä internetissä. Rukoillaan, että tämäkin kanava saavuttaisi monia turkkilaisia ja samalla myös tulevien jaksojen puolesta, että nekin saataisiin valmiiksi. Kuosmaset Tämän kentän uusin työntekijäperhe on Kuosmasten kolmihenkinen perhe, jotka asettuivat tänne Istanbuliin, josta käsin he tekevät työtään. On hienoa kun on muitakin oman järjestön suomalaisia mukana työssä. Salibandy... Työ tälläkin saralla edistyy, vaikkakin se vaikuttaa tosi hitaalta. Jälleen yksi turkkilainen yksityiskoulu Ankarassa otti sählyn liikuntatunnin ohjelmaan. Istanbulissa menetimme pelipaikan remontin takia, joten jälleen olemme etsimässä uutta paikkaa. Lähettipäivät Maltalla... Fidan Euroopan lähettien yhteiset päivät pidetään Maltalla loka-marraskuun vaihteessa. Hank menee mukaan päiville. Muistetaan päiviä rukouksin. Hank ja Anne |
||
|
Tuokkolan Blogi Päivitetty 10.21.11 Lähettäjät:
Päivi ja Sam Tuokkola
P.O. Box 58
Debre Zeit
ETHIOPIA
Kännynumerot: Sam +251-912750434
Päivi +251-912750435
Sähköposti: pstuokkola(a)hotmail.com
Tai Sam: sam.tuokkola(a)fida.info
Päivi: paivi.tuokkola(a)fida.info
Kotisivu: http://web.me.com/tuokkola
Puskappityön kannatustilit:
Suomessa: Oulun Helluntaiseurakunta
In Canada: Open Bible Seminars (OBS)
Finnish Pentecostal Church, Sudbury, Ontario P3E 3C5, Canada
PS. Lisää kuvia Borosta Tuokkolan Galleriassa: http://gallery.me.com/tuokkola#gallery
Auteroiden uutiskirje Rakkaat ystävät, Elämä on alkanut kulkea tasaisemmin viimeisimpien koettelemuksien jälkeen. Kuulitte varmaan että Milenalla oli keuhkokuume ja hän joutui viettämään kolme yötä sairaalassa. Kiitos Herralle hän on nyt täysin kunnossa vaikka saikin ampiaisen piston käsivarteen eilen. Saimme myös viisumin ensimmäisen osan. Silti olen joutunut juoksemaan viisumi- papereiden perässä lähes päivittäin. Jouduin myös ‘vapauttamaan’ lakimieheni tehtävistä kun havaitsin ymmärtäväni paikallisen viisumipolitiikan paremmin kuin hän. Lopulta hän tunnusti hoitavansa ‘työlupia’ ensimmäistä kertaa elämässään! Uuden lakimiehen pitäisi olla pätevä. Toivotaan parasta (??).
Vierailin myös paikallisessa Vida Plena (Täysi Elämä) Assemblies of God helluntaiseurakunnassa joka sijaisee kaupngin köyhimmällä alueella. Seurakunnan pastori jätti hyvän työpaikan paikallisessa öljy-yhtiössä, ja sen mukana ylellisen elämäntyylin, noin viisi vuotta sitten. Hän aloitti seurakunnan puun alla tässä köyhässä kaupunginosassa ja kulutti kaikki säästöt palvellen seurakuntaa. Aika ajoin hänellä ei ollut rahaa kuin yhdensuuntaiseen bussilippuun (n. 30 senttia). Toisinaan Jumala laittoi ihmisten sydämmeen antaa hiukan rahaa bussilippuun, toisinaan taas pastori nukkui tyhjällä tontilla. Edelleen pastori viettää lauantain ja sunnuntain välisen yön kirkossa nukkuen kovilla muovi penkeilla. Hän sanoi kuitenkin olevansa nyt tyytyväinen seurakunnan antamaan pieneen tukeen.
Näiden kahden Herran palvelijan uhrimieli on puhutellut minua, erityisesti koska olen saanut tarkkailla heitä läheltä. Ehkä yksi syy seurakunnan kasvuun täällä, toisin kuin monasti meillä, on juuri ihmisten valmius uhrata oman elämänsä evankeliumin tähden. Teette hyvin kun muistatte meitä rukouksissanne. Taivaalla leijunut pöly ja savu on täällä vaihtunut rankkasateisiin ja tänään vettä olikin paikka paikoin lähes polviin saakka. Rukoilkaa varjelusta ja terveyttä meidän perheelle. Ja myös että saisimme tarvittavat viisumit oleskelua varten. Terveisin, Esa, Mia, Milena, ja Joonas Lokakuun terveiset Monosilta!
12.10.2011 Kahvilan liikehuoneisto on vielä rukousaihe. Meillä oli yksikin paikka neuvottelun alla, ja sitten hinta pomppasi yhtäkkiä kaksinkertaiseksi. Se on tällaista välillä täällä. Jatkamme siis etsintää ja luotamme siihen, että kun rukoillen kuljemme, se on Jumala, joka avaa ja sulkee ovet. Viime viikkoina olemme tavanneet nuoria erilaisissa merkeissä lähes päivittäin. Tämän syksyn rukousaihe on, että jos Henry aloittaisi avoimen solun, keitä hän erityisesti kutsuisi siihen. Ruut & Henry PS. Muita kuulumisia mm. blogissa: monoset.blogspot.comJUMALALLE ON KAIKKI MAHDOLLISTA Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” Matt. 19:26. Tällä viikolla Pristinassa avataan hyvällä paikalla seurakunnan ensimmäinen käytettyjen tavaroiden kauppa. Myös Fida on hankkeessa mukana, sillä koulutus ja työ nuorille on täällä elintärkeää. Olemme rukoilleet pitkään että voisimme alkaa myös integraatio ohjelman ihmiskaupan kierteeseen joutuneille, tai niille jotka ovat vaarassa joutua siihen. Se tuntui suorastaan mahdottomalta tehtävältä. Nyt yhtäkkiä huomaamme olevamme keskellä tätä toimintaa kun Jumala avaa ovia ja tuo ihmisiä autettavaksi. Muutamat työttömät nuoret saavat tällä viikolla avattavassa liikkeessä työpaikan. heidän joukossaan on 17 vuotias Anila. Emme tiedä hänen oikeaa nimeään, sillä se on muutettu, koska väkivaltainen isä, joka on käyttänyt häntä hyväkseen, etsii häntä. Istuin viimeviikolla hänen ja nuorisotyön tekijämme Leonoran kanssa lounaalla ja mietimme miten auttaa häntä. Jo se että Jumala johti hänet tiellemme, on ihme. Anila kertoo, miten Jumala on johtanut monia uskovia ystäviä häntä auttamaan. OM:n Kolumbialainen lähetti pariskunta otti hänet luokseen asumaan, kun he huomasivat että tämä kotiväkivallan takia turvakotiin joutunut nuori tyttö oli suuressa vaarassa omaksua keskuksen muiden asukkaiden, monet prostituoituja, tapoja. - Viime Tammikuusta asti olen lukenut Raamattua, ja olen tullut uskoon, sanoo Anila. Vihollinen, jonka päämääränä on aina varastaa, tappaa, ja tuhota ei kuitenkaan luovuta helpolla. Eräs toinen tyttö, joka on korkea-arvoisten henkilöiden suojeluksessa, sai asunnon Prishtinasta, ja sanoi että ottaa Anilan luokseen asumaan. Onneksi Anila oli löytänyt ystäviä seurakunnasta. Nämä nimittäin huomasivat että asuinkaverilla oli suunnitelmia alkaa myydä Anilaa! Tällä viikolla alkaa ensimmäinen englannin kielen kurssi seurakunnan nuorille, jotka tarvitsevat kieltä työllistymistä varten. Alle kaksi vuotta sitten aloitetussa Milloshevan yhteisö keskuksessa oli viime lauantaina ensimmäinen lasten kokous. Norah, joka on Miloshevassa ensimmäinen uskoon tullut nuori, on päättänyt ottaa vastuun näistä viikottaisista kokouksista. Odotimme noin viittäkymmentä lasta. Vain 130 ensimmäistä pääsi mukaan, muut eivät mahtuneet tällä kertaa sisään huoneeseen! Palasimme lauantaina nuorisotyöntekijämme Leonoran kanssa Tiransta, jossa olivat Fidan kummi- ja lapsityökouluttajat Päivi, Sina ja Nelli opettamassa kumppaneillemme kummiohjelman aloittamisesta ja lasten suojelusta. Myös Kosovossa on suunnitteilla alkaa kummiohjelma, kunhan päästään esijärjestelyissä siihen asti. Nyt olemme seuraavat kolme viikkoa täällä Pristinassa, ja valmistelemme muun muassa opetus seminaarien ohjelmaa, sillä Syksyn mittaan meillä on useita opetus seminaareja. Viimeisin kutsu tuli Tiranan Evankeelisten seurakuntien liitolta, jotka haluavat että menemme yhdessä Laurin ja pastorimme Arturin kanssa sinne pitämään opetusseminaarin sosiaalisesta oikeuden mukaisuudesta lähetystyössä. Tämä onkin tärkeä aihe sillä olemmehan oikeudenmukaisuuden Jumalan palveluksessa täällä Balkanilla. Fidan lähetti päivät koko Euroopan läheteille pidetään tämän kuun lopussa Maltalla, jossa Toukolat ovat työssä. Syksy ei vielä ole todella alkanut täällä vaikka lämpö on laskenut +15 –+ 25 Celsiukseen, ja helteet ovat ohi. Tänä syksynä on ollut usein tunne että vain mielenkiinnolla seuraamme, mitä Jumala seuraavaksi tekee, ja minkä oven hän seuraavaksi avaa! Odotamme näkevämme lisää mahdottomia asioita tapahtuvaksi! Pieni hauska esimerkki tähän loppuun viime viikolta. Tiranassa pari evankeelisen liiton johtajaa, eivät ole voineet hyväksyä opetustani, koska heidän mielestään minun pitäisi olla mies! Aluksi olin tietysti pahoillani, mutta ajattelin että en halua ärsyttää ketään joiden kulttuuri on kovin miesvaltainen joka alueella. Syyskuun alussa paastotessamme ja rukoillessamme, pyysin myös viisautta että tekisin oikein näiden veljien suhteen, ja kuitenkin tekisin myös sen tehtävän jonka Fida on minulle uskonut alueen kouluttajana. Ihmettelin miksei Hän ole laittanut miestä tähän tehtävään, jos joku ei sen tähden ota vastaan mitä hän on minulle antanut opetettavaksi. Kun rukoilin tätä asiaa, kuulin selvästi tutun äänen mielessäni: ”Jätä heidät minulle”. Viime perjantaina toinen heistä otti yhteyttä, ja halusi että tulen pitämään pastoreille seminaaria, ja sanoi vielä lopuksi että halusi minun tietävän että hän on täysin muuttanut mielensä naisen asemasta Jumalan valtakunnan työssä, ja että kun meillä oli syksyllä 2010 Skopjessa seminaari ja myös tunti Raamatullisesta gender käsityksestä, he ovat siitä asti tutkineet asiaa ja käyneet keskustelua. Hän kiitti vielä lopuksi että olin saanut heidät ajattelemaan asiaa! Siunattua Syksyä koko seurakunnalle, Anne (sekä myös Lauri, joka on pystyttämässä hyllyjä uudella kirpparilla!)
Kuva on Milloshevan lasten kokouksesta
Auteroiden uutiskirje Syyskuu 10. 2011 Rakkaat ystävät ja tutut – terveisiä Boliviasta! Ensiksi haluaisin kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet tukemassa meitä niin monin tavoin. Ilman tukeanne emme olisi selvinneet näin pitkalle. Olemme olleet täällä Boliviassa nyt vähän yli kuukauden ja olisi niin paljon kerrottavaa. Tässä kuitenkin vähän kuulumisia. Ensimmäisinä viikkoina lämpötilat heittelehtivät 10C ja yli 30C välillä ja perheenä elimme ‘matkalaukku elamää’. Olimme myös kipeinä – erityisesti Joonas, jolla oli aika ajoin vaikeuksia hengittää. Samoihin aikoihin Esa pyöri ympäri kaupunkia etsimässä pysyvämpää asuntoa. Onneksi paikkallisen ystävän avulla löysimme sopivan asunnon. Vaikka asunto sijaitsi ‘viiden tähden hotellin’ alueella, niin olemme tuskailleet tuhatpäisen muurahaisarmeijan ja asunnosta löytyneiden punkkien kanssa! Päänvaivaa on myös tuottanut perustaloustavikkeiden hankinta. Viime päivät ovat kuluneet viisumiasioita hoidellessa. Olemme juosseet kaupunkia ristiin rastiin etsiessä oikeita papereita - ja tietysti pitkissa jonoissa odottaen. Tarvittavien papereiden määrä on valtava ja niiden hankinta on uuvuttavaa kuumuuden, pakokaasun ja liikenteen täytteisessä kaupungissa. Vaikka
käytännön asiat ovat kuluttaneet suurimman osan voimavaroista, olemme myös
päässeet vierailemaan useissa seurakunnissa. Esa opettaa viikottain
kristillisessa yliopistossa kurssia ‘Hechos de los Apostoles’ (Apostolien
Teot) pastorioppilaille. Hän on myös saarnannut yliopiston opettajien
viikottaisessa kokouksessa. Esa aloitti myös Raamatun-luku projektin
paikallisessa kirkossa. Yliopiston rehtori pyysi Miaa yllättäen pitämään
esitelmän Bolivialais-Amerikkalaisen seuran seminaarissa yliopiston
opettajille.
Harjoittelemme sopeutumista paikalliseen elämänrytmiin. Asiat etenevät hitaasti ja kaupunki ‘sulkeutuu’ siestan ajaksi (n. klo 12-14:30). Yleensä täällä ei tehdä kovinkaan pitkäkantoisia suunnitelmia vaan asiat kohdataan spontaanisti, koska epavärmuustekijöitä on niin paljon. Rukous ja luottamus Jumalaan on taas kerran osoittautunut elintärkeäksi. Tarvitsemme teidän rukouksianne paivittäin – erityisinä rukousaiheina ovat meidän kaikkien, ja erityisesti lasten, turvallisuus ja terveys. Tarvitsemme myös rukoustukea jokapäiväisten asioiden hoitamisessa sekä viisumiasiassa. Rakkain terveisin, Esa, Mia, Milena, and
Joonas Autero
Daudi Karungi wrote in the introduction of the book Extraordinary: Significant Women of Uganda that will be launched by the Ambassador of the Netherlands next week and go on sale: "There are so many women out there doing amazing things. They are young and old, professionals, artists, politicians and activists, but what they all have in common is that they have strived to realize their dreams, walked their sometimes unconventional paths and they keep on walking and growing and becoming all that they can be. These women need to be recognized and celebrated. Not only for their own sake, but perhaps more importantly we need to celebrate them as role models for other women struggling to come into their own, and for the upcoming generations of women and girls with their dreams and desires to conquer their world." One of these Extraordinary Women featured in the book is Milla. It is great to see that others are recognizing what I already knew. Hannu Happonen Viime toukokuun loppupuolella, isäni ja minä matkustimme noin kaksikymmentäviisi tuntia lentokoneella ja bussilla päästäksemme Bergenin kaupunkiin, Norjassa. Kun lopulta saavuimme rakennukseen missä GO kurssi pidettäisiin, olin loppuun väsynyt, mutta innoissani, että asiat alkaisivat tapahtua. Miksi minä olin siellä? Voidakseni oppia, miten tulla teltantekijäksi –sellainen, joka matkustaa ulkomaille työviisumilla, jakamaan Jumalan Sanaa maihin, jotka ovat muuten suljettuja lähetyssaarnaajilta. He seuraavat apostoli Paavalin esimerkkiä, joka oli ensimmäinen teltantekijä elättäen itsensä työllään, eikä kannatuksiin turvaten. He myös laittavat alulle pieniä kotiseurakuntia, niin että työ jatkuu, kun he jättävät maan. Yli neljän päivän tiivistettyjen opetustuntien aikana, joita lahjakkaat puhujat, oma isäni mukaan luettuna, pitivät, opin enemmän Jumalasta ja Hänen tahdostansa lapsiaan kohtaan, koko maailman huomioon ottaen. Se oli minulle uusi ja silmiä avaava kokemus monella tavalla. Vaikka olin vasta 17 ikäinen, nuorin joka oli koskaan ottanut osaa kurssiin, niin opetus oli minulle täydellisesti ymmärrettävää ja mielenkiintoista. Opiskelijaryhmä koostui eri ikäisistä, -kulttuureista ja -taustoista, mutta opimme tuntemaan toisemme hyvinä ystävinä. Me tulimme yhteen kaikista maanosista oppiaksemme kuulemaan Jumalan äänen, mitä Hän haluaa kuiskata korvaamme. Tämä loi erittäin positiivisen tunnelman koko kurssin ajaksi. Tietenkin, kaksitoista tuntia luokkahuoneessa, aikaero vielä lisäksi, oli haaste, mutta pidin mielessäni, että kurssin aikataulu on suunniteltu ja sovitettu keskiarvoisen työpäivän mukaan. Joka tapauksessa, kaikki se tieto mitä sain, oli varmasti vaivan arvoinen. Lähdin kotiin uuden kokemuksen ja kutsumuksen vallatessa sydämeni. Nyt tunnen, että Jumala haluaa lähettää minut Kaakkois-Aasiaan, ehkä englannikielen opettajaksi ja ensi vuoden syyskuussa voin alkaa toteuttaa tätä tavoitetta yliopistossa. Kehotan sinua lukijani, ikään katsomatta, ottamaan selvää tämän kurssin tuomista mahdollisuuksista (Global Opportunities). Voin varmuudella sanoa, että se tulee antamaan uutta näköalaa ja ehkä myös vaikuttamaan tulevaisuuteesi niin kuin minulle tapahtui. M.R. What do I need to do to come back to Africa?
TCKs build relationships to all of the cultures, while not having full ownership in any. Even though elements from each culture are assimilated into the third culture kids’ life experience, the sense of belonging is in relationship to others of similar background. We have been living in Africa for the past 16 years with only brief visits to Canada and Finland. Our kids are able to function in North America, Europe and Africa, but there is always a sense of not belonging. They will never be Finnish, Canadian or African. There is a certain sense of being “lost.” When they meet people who have grown up in different cultures, they “connect” with them. When Alex graduated from high school in 2008, he asked me “what do I need to do to come back to Africa? What should I study? Do I have to be a missionary?” I told him that there are many other professions that would open doors for him in Africa. He decided to study to become a nurse. For the last two years he has come back to visit us in Uganda. He has been volunteering at Alive Medical Clinic. The clinic is run by Dr. Pasquine Ogunsanya and has over 8000 clients living with HIV. It is funded by donations from Keep A Child Alive fundraising (Alicia Keys is the main funder of Alive Medical Clinic). Dr. Pasquine received a prestigious award in 2007 for the work she is doing (the same award has been received by Bono, Simon Fuller, President Bill Clinton, Sir Richard Branson, and others). I guess Alex is paving the way for himself to come back to the land where he has grown up. Hannu
“Never go into battle with an untested weapon” Caring Hands has been running a football (soccer) league for 300 orphans and vulnerable children in four different communities in Kampala (partially funded by USAID). We had just received a donation of 140 top brand new football shoes. More than half the kids do have some sort of “shoes.” Now the three large duffle bags with the new shoes were opened, their faces shone. However, after some of
the boys had run around with the glistening new shoes, they took them off
and gave them back. They were like David getting ready to meet Goliath: King
Saul dressed him in his own coat of armor, helmet and sword. After walking
around with them, David said “I cannot go in these, because I am not used to
them” The final games were played on three different weekends on Uganda’s national stadium grounds (Nelson Mandela Stadium). It must really do something for the psyche of a child who has had too many hardships to endure in life already: to play on the same grounds that Uganda’s heroes and idols play. When the metals, trophies and certificates were handed out, the kids acted and looked like they had won the World Cup. Milla Happonen
Hannu
Happonen "I can dance" We were invited to a talent contest that Anna’s school was part of with many other schools in Kampala. She told us that she has put together a dance routine with her friends. I was not that excited about going to see kids perform (yawn). Anna had been working hard with the group doing most of choreography herself. When the music began and the group started to make their moves, we were shocked. Where did she learn to do that? For sure, not from her father (who cannot dance at all). We were enthralled.
When visiting Spain and France this summer, one day we visited Châteauneuf–du–Pape (“The Pope’s new castle” – in 1308, the place where the papacy was relocated near the city of Avignon) and Pont du Guard (ancient Roman aqueduct bridge that crosses the Gard River in southern France. It is the highest of all Roman aqueduct bridges and is very well preserved). We were traveling back to the village of Bedareux where we had rented a villa with other families. We decided to seek out a place to have some supper in Monpellier. We drove aimlessly around the streets until we ended up seeing a sign for underground parking. It was sticky and hot and as we walked up the stairs, to our astonishment we were in the middle of a enormous open square (called Place de la Comédie). As we were waiting for our food order, there was a group of break dancers getting ready to perform. I went with Anna to see them. I told Anna sarcastically, “You know how to dance, you should go out there and show them.” Without saying anything, Anna went to the group and introduced herself, “Hi, I’m Anna from Finland. I know how to dance also.” Anna told them that she likes to dance to techno music, and they found the appropriate in their sound system. “This is Anna from Finland and she is going to dance for us. Give her a big hand.” The hundreds of people in the square applauded and I didn’t know if I should grab Anna and run, or to run myself. Nervously I listened and watched as the music began. Anna drifted into her own world moving gracefully and energetically to the beat of the music. The people shouted, whistled, clapped – she had really impressed everyone, especially me. Where is the world did she get this spontaneity from and this ability? Not from me (maybe from her mother). Hannu Rakkaat ystävät, Kaksi viikkoa on jo vierähtänyt täällä tutuissa ympyröissä. Kuumaa on ollut, päivisin + 35 C, mutta onneksi täällä sisällä voin säädellä lämpötilaa ilmastoinnilla. Kiitos kaikille teille, jotka teitte lomastani onnistuneen! Ilo oli tavata teitä ja jakaa kuulumisia. Kohokohtia olivat tietenkin ranta - ja savusaunassa kylpemiset! Se on niin terapeuttista, varsinkin hyvässä seurassa. Ilo oli päästä poimimaan vadelmia ja mustikoita. Niitä säilöinkin runsaasti vatsaani. Isä ohjasi hienosti monta tapaamista, joita itse en osannut suunnitella, mutta yllättäen saatoin tupsahtaa jonkun ystäväni eteen vaikkapa kaupassa. Monta rikastuttavaa muistoa jäi mieleen! Monen ystävän kanssa sain iloita siitä, että Hra on vastannut rukouksiin! Hän ei ole kuuro kuulemaan, vaan hän on kallistanut korvansa kuullakseen ääntämme. Käyttäkäämme tätä mahdollisuutta paljon, niin saamme iloita vastauksista! Sain juuri tietoa itäisessä naapurimaassa, Ku stanissa vankilassa olevasta J veljestä: Viikko sitten saimme jälleen viestin veli J:n tyttäreltä. Hän oli lopulta päässyt äitinsä kanssa tapaamaan isäänsä. J oli kertonut, miten häntä oli kohdeltu vankilassa. Ensimmäiset kymmenen päivää hän oli ollut käsiraudoissa, silmät sidottuna ja ilman ruokaa. Päivällä hänelle ei annettu edes vettä ja iltaisin veden lisäksi vain pieni leivänpala. Lopulta hän oli niin heikko, että pelkäsi kuolevansa. Silloin hänelle kuitenkin annettiin ruokaa ja otettiin side silmiltä. Seuraavien kahdenkymmenen päivän aikana häntä kuulusteltiin, syytöksenä yhteydet ter rori steihin. Kertaalleen hänet kutsuttiin tuomarin eteen, joka oli tarjonnut vapautusta, mikäli hän luopuu uskostaan. Häneltä oli myös kysytty paljonko hänelle maksetaan uskossa olemisesta. Hän oli puolestaan pyytänyt lupaa saada Raa matun ja silmälasinsa. Silloin hänet palautettiin takaisin vankilaan. J on laulanut ja rukoillut sellissään niin äänekkäästi, että hänet on viety välillä eristykseen, jotta muut eivät kuulisi. Tällä hetkellä häntä pidetään samoissa tiloissa 50 terro rista syytetyn vangitun kanssa. Vieläkään ei ole mitään toivetta vapauttamisesta, painoa J:lta on pudonnut 20 kiloa. Rukousta siis tarvitaan edelleen Täällä Am anissa meillä on tänään suuri päivä, kun saamme vastaanottaa uuden perheen Lapinlahdelta tänne työyhteyteemme. Köykän perheeseen kuuluu Katjan ja Timon lisäksi lapset Jaakko, 12v, Lotta 9v ja Siiri 6,5v. He tulevat ensimmäistä kertaa kentälle. Kiitos, kun suljette heidät isän täysihoitoon heti alusta alkaen. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä palaavat entiset työtoverini Huhtamäet, Ingvor ja Ture. He ovat tähän mennessä palvelleet toisessa hankkeessa, joka loppui vuoden vaihteessa. Nyt he tulevat tähän Karakin hankkeeseen ja perehdyttävät Köykät työhön. Paastokuukausi loppuu ensi tiistaina ja pääsemme palaamaan normaaliin päivärytmiin. Paaston loputtua on neljän päivän juhlat ja samalla kansalliset vapaapävät. Uuutisista kuulette päivittäin, ettei meidän alueemme ole rauhottunut. Täällä Am-nissa olemme saaneet elää vielä rauhassa. Kiitos, kun kannatte naapurimaitamme isän eteen, että ihmisten kärsimykset siellä loppuisivat. Meidän mestarimme nimi on rauhanruhtinas! Siunausta ja voimia teille kaikille alkavaan syyskauteen! Lämpimin terveisin Sirpa
http://saalem.com/2011/07/31/konffa-lahetysjuhla
Lähetystyössä olevien blogisivut - päivitetään noin kerran kuukaudessa. ...Jos Sinulla lähetillä on blogi sivut, niin annathan tietää...
LÄHETTIEN Airi Tuomi Etiopia Rauhan tervehdys rakkaat. Ja kauttasi kaikki ystävät, Lake Worthin seurakuntalaiset monet sydämmelliset kiitokset sähkö viestistä meillä on aika usein sähkö katkoja ja se on ollut haittana työlle. Viime viikolla oli melkein kokoviikon pois sähko. Maailmalla riehuu sodat ja muut luonnon mullistukset merkit näyttävät että Jeesuksen tulo on lähellä. Vain Jumala tietää ajan toivon ja anon että saisin armon olla valmiina kun Herra saapuu pyydän esirukousta edessä on kovat ajat ovat alkanet suuret tarkastukset kun on monia järjestykset ovat kerännet varoja suuret määrät eikä ole miitään näkyvää tehty ja vielä toimisto on kaupungissa mutta toimistossa ei ole ketään narraavat että toimisto onvin mocalla ja kun tarkastaja mere sinne ei sielläkään ole ketään. Johdossa olevat ovat rakentaneet itselleen suuret talot ja ostaneet hienot autot edelliset tarkastajat ovat olleet tosi tyytyväiset tähän meidän järjestykseen. Jumala on voimallinen auttamaan kaikessa kaikesta sydämmelliset kiitokset ja runsasta siunausta. Rakkain terveisin Airi ja Työtoverit Japanin matka edessä Kiitämme Jumalaa kiireen täyttämästä kesästä. Olemme saaneet olla ihan viikottain eri puolilla kaunista Suomen maata julistamassa evankeliumia eri seurakunnissa ja kristillisissä piireissä. Erityinen Jumalan siunaus on ollut yht.kristillisissä tilaisuuksissa, missä eri seurakuntiin lukeutuvat kristityt ovat isoten ja janoten Jumalan vanhurskautta kokoontuneet kuulemaan Jumalan Sanaa. Työstä ei ole ollut puutetta vaikka emme itse ole tilaisuuksia mitenkään olleet järjestämässä.Jumala on avannut ovet ja me olemme vain menneet sisälle noista avatuista ovista. Nyt olemme valmistautumassa uudelle matkalle Japaniin. Matka alkaa maanantaina 8 pvä elokuuta ja saadun ohjelman mukaan kestää lokakuun loppuun asti. Julistustehtävämme alkaa Kansain alueen seurakuntien kesäkonferensista, joka pidetään Kameokan kaupungissa elokuun 14/15 päivinä ja jatkuu seurakuntien toivomuksesta ja järjestämänä eri seurakunnissa Kansain alueen lisäksi Hokurikun ja myös Kanton (Tokio) alueilla.Yksityiskohtaisesti kaikki matkaamme liittyvä tulee tietoomme vasta paikan päällä. Olemme lupautuneet palvelemaan kansallisia seurakuntia yhdessä kansallisten pastoreiden ja julistajien kanssa. Sydämissämme on valtava ilo saada mennä vanhaan kutsumuksemme maahan, josta kuuluu huuto; tulkaa yli ja auttakaa meitä. Rukoilkaa rukoilemalla, että voisimme varjeltua terveinä ja tuoreen Pyhän Hengen voitelun alla. Japanin tilanteet ovat nyt toisenlaiset kuin ennen ja uskomme, että saamme nähdä vielä väkevän Pyhän Hengen synnyttämän herätyksen tuossa vuorisessa ja tuliperäisessä maassa. Teitä kaikkia ikävällä muistaen ja siunaten, Paltamossa 11.6.2011 Rakkaat esirukoilijani, Tulin maanantaina 6.6. tänne Paltamoon valmistelemaan matkaani Vierumäelle, missä meillä alkaa 13.6. Kehitysyhteistyön koulutustapahtuma. Sen päälle juhannusviikolla on Aluepäällikköpäivät Keuruulla, missä on myös Juhannuskonferenssi. Olen mukana Lähetysnäyttelyssä Mena-osastolla. Tervetuloa! Kiitos, kun lisäätte kaikki nämä tapahtumat rukouslistaanne! Haluan kulkea Herran johdattamana ja jos mahdollista, olla Hänen käytössään! Heinäkuu on varsinainen lomakuukausi, jonka aikana haluan ladata akkuja uutta työrupeamaa varten. Minulla on ollut ikävä metsää, jota täällä Lähi-idässä näkee niin vähän. Tietysti on tärkeää tavata teitä esirukoilijat, sukulaiset ja ystävät! Huhtikuussa olimme alueen työntekijöinä koolla lähettipäivillä Aasiasa. Fidasta mukana olivat Harri ja Lea Hakola. Saimme rakentua Sanan ääressä, rukoilla ja rohkaista toinen toistamme. Olimme valinneet päivien teemaksi: Nostakaa päänne! Lk.21:28. ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä.” Elämme maailmahistorian jännittävimpiä aikoja. Sanan ennustukset toteutuvat silmiemme edessä, ja me saamme olla niiden todistajia. Sielujemme vihollinen on myös ahkerana saadakseen aikaan sekaannusta uskovien kesken. Kesäkuun 12. päivä on Maailmanlaajuinen Rukouspäivä, johon myös maamme osallistuu ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kaikkien seurakuntien edustajia on kutsuttu osallistumaan tähän tapahtumaan. Rukousta tarvitaan aina, mutta erikoisesti nyt, kun maailma kuohuu. Vaikka me emme saakaan evankelioida täällä paikan päällä, iloitsemme radio- ja TV-ohjelmista, joiden kautta jatkuvasti tulee valtavasti muslimeita uskoon. Avainmediassa ihmetellään palautteiden suurta määrää. Ismailin jälkeläiset tulevat kerran olemaan iankaikkisessa valtakunnassa meidän kanssamme! Kuulin rohkaisevan todistuksen taksikuskista, joka kysyttyään kuuli asiakkaan olevan uskovaisen. Taksikuski pysäytti autonsa kadun varteen ja veti esille paperin, johon hän oli kirjoittanut monia kysymyksiä uskosta ja raamatusta. Hän oli odottanut, että kohtaisi jonkun uskovaisen, joka osaa vastata näihin kysymyksiin. Muslimit etsivät vastauksia kysymyksiin. Saamme rukoilla, että he myös saavat vastauksia kysymyksiinsä! Kiitän teitä kaikkia sydämeni pohjasta esirukouksistanne, jotka ovat kantaneet joka päivä! Ei Herra ole jättänyt minua vaikeroimaan vaikeuksiini, vaan Hän on aina antanut avun oikealla ajalla ja tavalla! Hyvää kesää kaikille! Teitä siunaten ja teistä kiittäen, Rakk.terv. Sir paK Kesäkuun terveiset! Tänään starttaa yliopistolla johtajuuskoulutus. Luvassa on siis Henrylle tiimeineen parin kuukauden tiivis setti opiskelijoiden mentorointia. Uusia ihmissuhteiden alkuja! Tällä kertaa Henry pyysi myös tiimiinsä yhden jäsenen mukaan: Timin. Muistattehan erityisesti rukouksin Oatia, Nääniä ja Timiä, että Jumala johdattaa heidän luokseen niitä opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita Jumalasta! Heinäkuussa tulemme Suomeen kuudeksi viikoksi, mutta sitä ennen järjestämme vielä Bangkokin seurakuntien nuorisotyön kanssa yhteistyönä 25.6. opiskelijoille oman erityisen päivän: Haluamme rohkaista nuoria kristittyjä opiskeijoita, olla heidän tukenaan ja kannustaa heitä myös toimimaan opsikeijatoveriensa evankelioimiseksi. Kiitos, kun muistatte rukouksin tuota päivää, että se voisi olla yksi pienten alkujen päivistä johonkin suurempaan. 9.6.2011 Ruut & Henry PS. Muita kuulumisia mm. blogissa: www.monoset.blogspot.com Hyviä uutisia! Kiitämme teitä esirukouksista koulun maisteriohjelman uudelleen akreditoinnin puolesta. Riku tiimeineen työskenteli vuoden päivät asian eteen. Niin tammikuun päivä koitti kun Belgian kouluhallituksen paneli tuli arvioimaan maisteriohjelmaamme. Olimme kuin röntkenkoneen läpivalkaisun alla. Kahden päivän tutkimuksen, kuuden ristihaastattelun sekä monen raportin ja documentin analysoinnin jälkeen saimme kuulla tuloksen, joka oli positiivinen! Kiitos vielä kerran tuestanne ja esirukouksistanne saavuttaessamme tämän merkittävän virstanpylvään raamattukoulun toiminnassa. Olemme tällä hetkellä Euroopan ainut helluntairaamattukoulu joka tarjoaa valtion hyväksymän teologisen opetusohjelman maisteri tasolla. Kiitos! Belgian uutisia! Hiljattain monissa arabi valtioissa on ollut mielenosoituksia maan hallituksen ja johdon vaihtamiseksi. Belgiassa tilanne on toinen. Maamme on ollut ilman hallutusta viimeiset 9 kuukautta! Parlamentin jäsenet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen uuden hallituksen muodostamiseksi monien poliittisten ym. erimielisyyksien johdosta. Julkisten kulkuvälineiden turvallisuus on myös puhututtanut kansalaisia. Kuukausittain on vaaratilanteita ja jopa aseellisia yhteenottoja metroissa ja busseissa joita mekin käytämme. Uutiskynnyksen on ylittänyt myös Manneken Pis (pikku-poika) patsaan kidnappaus. Tämä patsas, vuodelta 1619, on ollut yksi turistien valokuvatuimpia kohteita Brusselissä. Mitähän he nyt kuvaavat? Teille kaikille hyvää ja siunattua pääsiäisen Odotusta
toivottaen
Jumalan koulussaEric, ranskalainen, oli hyvin toimeentuleva johtavassa asemassa työskennellyt nuori mies, kun hän tuli uskoon. Suuren ilon vallatessa sydämensä hän halusi lähteä opiskelemaan Raamattua. Hän haki raamattukouluumme, otti sapattivuoden työstään ja muutti Belgiaan. Tämä kaikki tapahtui vain 2 vuotta sitten. Kun hän nyt kävelee raamattukoulun käytävillä hänen pitkänhuikeat jalkansa nousevat reippaasti, hänen kasvonsa säteilevat hymyä kun hän huikkaa ”Bonjour, suurenmoisia asioita on tapahtunut minulle!” Hän saa meidätkin hymyilemään. On etuoikeus nähdä kuinka Jumala muuttaa jo hyvänkin ihmisen elämän vielä paremmaksi, vielä ihanammaksi kuin mitä on voinut edes kuvitella. Sen lisäksi että Eric löysi Jeesuksen pelastajanaan ja Herranaan hän löysi kauniin kristityn vaimon. He ovat nyt naimisissa ja pienen pojan vanhempia. Eric meni kasteelle 6.2. joka oli Alex-poikamme 4-vuotis syntymäpäivä. Opettaessamme Ericin kaltaisia aikuisia, meitä hämmästyttää se kuinka harvassa he ovat. Anne sanoo, että vain harvoin hänen kohdalleen on tullut keski-eurooppalaista oppilasta joka on niin nälkäinen jokaisesta lauseesta ja toisaalta niin tietämätön hengellisestä perinnöstä Euroopassa kuin Eric. Hänen tietämättömyytensä kirkko historiasta tai lähetyshistoriasta on silmiä avaavaa. Tämä nuorimies on hyvä esimerkki niistä korkeasti koulutetuista, menestyvistä, johtoasemissa olevista eurooppalaisista jotka etsivät Herraa hengelliseen nälkäänsä. Ja heidän nälkänsä täyttyy ja janonsa tyydyttyy! Kiitos Herra! Hyvää Pääsiäistä - Jeesus on ylösnoussut! Muutama pikainen rukous- ja kiitosaihe työstämme Purepetsha-raamatunkäännöksestä Meksikossa ja jatko-opinnoista Oregonissa, USA:ssa: Ensin suuri kiitosaihe - viime kesänä äänitetty purepetsha-kielinen Uusi Testamentti on nyt netissä kuultavissa: voitte kuunnella sitä osoitteesta www.ito.mx/purep. Nyt tuhannet purepetshat sekä Meksikossa että täällä Yhdysvalloissa voivat kuulla Jumalan Sanaa internetin välityksellä! Päivänpolttavin rukousaihe perheemme puolesta on edullisen mutta sopivan asunnon löytäminen täällä Eugenessä. Nykyinen vuokra-asuntomme on ollut tänä aikana erinomainen, mutta aivan liian kallis tuloihimme nähden. Uskomme Taivaan Isällä olevan jo tiedossaan seuraava paikka jota hän valmistaa meille - rukoilkaa meille johdatusta sen löytämiseen. Kielitieteen opinnot ovat haastavia, mutta tärkeitä voidaksemme paremmin auttaa sekä purepetshoja että muitakin kansallisia raamatunkääntäjiä heidän käännöksiensä kanssa. Rukoilkaa minulle niihin viisautta ja tehokasta ajankäyttöä. Rukoilkaa myös sekä meidän että purepetsha-kääntäjien työvälineiden puolesta, että tietokoneet ja ohjelmat pysyisivät kunnossa ja vialliset sellaiset saisimme kuntoon. Arvostamme yhteydenottojanne ja teidänkin kuulumisia - ja erikoisesti rukouksianne! Siunauttua kevättä! Kari ja Marika Huhtikuun terveiset! Maaliskuu ei sitten mennytkään niinkuin kuvittelimme. Kävi todeksi vanha sanonta, jota aina Meetukin on sanonut Aasiassa työskentelystä: "Kaksi askelta eteen ja yksi taakse." Olemme siis jälleen ilman liikehuoneistoa. Tarkemmin aiheesta voi lukea blogistamme: http://monoset.blogspot.com/2011/04/kaksi-askelta-eteen-ja-yksi-taakse-vai.html Ensin olimme kyllä aika maassa, mutta olemme jo nousseet pahimmasta kuopasta. Raamatun lupaukset nostavat, kuten tämänkin ylösnousemukseen liittyvä raamatunpaikka: "Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan." (1.Kor.15:58) Huhtikuu on Thaimaan keskeisin kesälomakuukausi ja täynnä mm. leirejä. Me emme kuitenkaan osallistu tällä kertaa leireille. Etsimme uutta kahvilan liikehuoneistoa nyt vähän laajemmalta alueelta, meillä on joitakin verkostotapaamisia muiden Bangkokin lähettien kanssa, tapaamme muutamia opiskelijoita ja Ruut valmistelee New Life Centterin palavereihin pieniä opetuksia yhteisökeskeisen työn toimintatavoista, lastenoikeuksista jne. Olemme myös varanneet erityistä aikaa rukoukselle ja arvioinnille sen suhteen, että jos kahvila ei vielä avaudukaan, niin mitä muita työkaluja voisimme nyt erityisesti käyttää jo käytössäolevien lisäksi. Ehkä meidän pitää aloittaa jotakin uutta? Vielä jättäisimme rukousaiheeksenne Thonburin seurakunnan. Se on tämän herätysliikkeen vanhin seurakunta Bangkokissa, ja taitaa olla suurinkin. Käymme pääasiassa siellä tällä hetkellä sunnuntaisin. Rukoilemme sitä, että seurakunnassa voisi syntyä uudenlainen, ulospäinsuuntautunut näky - uutta Pyhän Hengen liikehdintää, joka murtaa vanhat, totutut kaavat. Bangkokissa 6.4.2011 Henry & Ruut Mononen HAPPY BIRTHDAY MILLA! Even young people have birthdays! We flew together over Africa’s highest peak (Kilimanjaro) on our way to Zanzibar to celebrate Milla’s 50th birthday. What a time we had in Nungwi (northern Zanzibar) as the ocean waves beat under our veranda as we enjoyed the spectacular sunsets as the dhow boats glided along. The colors, the smells, the scenery, the sounds, makes Zanzibar a place like no other. There could be no better place to celebrate a milestone with the person I love and have shared most of my life with. Hannu Muutamia tuoreita lähetysterveisiä. Kauan lähetyskentillä palvelleen Walter Eerolan syntymästä on kulunut 100 vuotta. Hän syntyi 10. 10. 1910. Walter ja Lucille Eerola olivat ensimmäisiä lähettejä, joita Vancouverin seurakunta on osaltaan kannattanut. Hannu ja Milla Happonen Ugandassa.. Hannu on nyt suomalaisen Fida internationalin HIV ja AIDS neuvoja. Hoitelee kaikenlaisia siihen liittyviä tehtäviä. Hannu on siis Fidan konsultti. Milla Happosen Caring Hands auttamistyö alkoi neljä vuotta sitten operaatiosta ”Antakaa te heille jotain syötävää.” Jätepaperista tehdään nyt upeita helminauhoja kovalla vauhdilla. Uusia malleja ja värejä on suunnitteilla ja kataloogi on tulossa, ja hinnat ovat nousseet 20 prosenttia. Tilauksia on paljon. Viime keskiviikkona lokakuun 28. pv. tuli tieto, että Sam ja Päivi Tuokkola ovat saaneet vuoden työluvan Etiopiaan. Kirjoittavat sieltä näin – Siitä alkoi juhlatanssi ja illalla juhla-ateria. Mahtavaa. Historiallista! Kiitos esirukouksista! Tuokkolat ovat nyt Tanzaniassa. Myyvät siellä autonsa ja siirtävät tavaroitaan Etiopiaan. Oli äskettäin mahtava kastetilaisuus, jossa 80 kastettiin, ihmeitä tapahtuu. Henry ja Ruut Mononen ovat olleet jo 5 vuotta Thaimaassa. He olivat myös Burman puolella pitämässä nuorten leiriä. Viestit kertovat, että itku pääsi monelta, kun leiri loppui. Monoset kehittelevät Bangkokiin kahvilaa, josta käsin on helppo tavoittaa varsinkin opiskelevaa nuorisoa. Työtä riittää loputtomasti. Juhani ja Irma Waarna lähtivät taas turistityöhön Thaimaan Phukettiin. Kaikki toiminta aloitetaan rukouskokouksilla. Useita auttajia on jo tullut paikalle. Lauri ja Anne Sorilalla on paljon matkustamista ja opetustyötä Kosovossa ja ympärillä olevissa maissa. He ovat mm. kouluttaneet romanipappeja. Heidän rukouksensa on ”Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa..” Oiva ja Riitta Iskanius tekivät lokakuussa onnistuneen lähetysmatkan Equadoriin. Jumala johti heitä tuntemattomassa maassa ihan oikeisiin kohteisiin. Siellä opetetaan nyt pyhäkouluissa Riitan ja Oivan ohjelmien mukaan. L. Myyrä |
||
|
Olemme kahden päivän Suomesta ajon jälkeen pysähtyneet Bosniaan, Banja Lukan kaupunkiin, jossa meillä on uusia lähettejä. Viivymme täällä Bosniassa vielä muutaman päivän, ja sitten suuntaamme kotiin Prishtinaa. Viime kevät ja kesä olivat hyvää aikaa työn kannalta. Prishtinassa aloitettiin seurakunnan yhteydessä ilta raamattukoulu. Kun vietimme yksi ja puoli vuotta Iso Kirja opistossa edellisellä Suomi jaksollamme, niin saimme molemmat tehdä teologian maisterin tutkinnon, joka mahdollistaa että voimme opettaa raamattukoulussa. Meillä alkoi paljon uudenlaista toimintaa Albaniassa, Bosniassa ja Kosovossa. Myös Makedoiniassa on pientä työn alkua, sillä autamme siellä romaani pastoreiden koulutus ohjelmaa. Meidän työmme on paljolti matkustamista ja opettamista koko tällä alueella. Ehkä mielenkiintoisinta työssä tällä hetkellä on, että eri puolilla työaluettamme lähettimme ja paikalliset työtoverit ovat ottaaneet haasteen vastaan auttaa kaikkein kurjimpia köyhiä ja hyväksi käytettyjä ihmisiä. Bosniassa ja Albaniassa on avautunut työ vankiloissa ja nyt on aluillaan hankkeita huume riippuvaisten ja alkoholistien auttamiseksi. On vielä monia alueita, joissa kierrämme ja näemme huutavia tarpeita; lapsi kauppaa; lohdutonta köyhyyttä; ja hengellistä pimeyttä. Tiedämme kuitenkin ettei meillä nyt ole resursseja auttaa ja viedä evankeliumia......Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä!!! Monte Negro on 600 000 ihmisen maa jossa on 130 uskovaa kaikkiaan. Pääkaupungin, Podgorican pastori kertoi tarpeesta saada uusia lähettejä työhön. Balkan on sodan ja vihan repimä alue, joka todella tarvitsee evankeliumia ja auttavia käsiä. Jätämme tämän teille haasteeksi. Anne ja Lauri Sorila |
||
|
Jos haluat muistutuksen sähköpostin kautta kun Lähetysviestin sivut ovat
päivitetty, niin laita postia osoitteeseen: liity(a)lahetys.info Jos haluat poistua: poista(a)lahetys.info
Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut. |
Medianäkyvyys ja hyvät suhteet maan päättäjiin
Tulviva
Bangkok. 
Kevin
on parhaillaan suorittamassa 
Turkkipäivät 
Olen
saanut vierailla monessa mielenkiitoisessa paikassa. Yksi
mielenkiintoisimmista paikoista on paikallinen vankila. Siellä tapasin
korealaisen lähetin joka asui vapaaehtoisesti vankilassa viisi vuotta. Hän
aloitti työn n. 20 vuotta sitten ja tällä hetkellä seurakunnassa käy
viikoittain 250-300 ihmistä. Tänä sunnuntaina on minun saarnavuoro ja sen
jälkeen tarkoituksena on käydä vankilassa viikottain pitämässä
Raamattutunteja ja samalla tehdä myös tutkimusta. 
Minulla
oli etuoikeus saarnata tässä seurakunnassa pari viikkoa sitten. Jatkossa
aion myös pitää Raamattutunteja ja tehdä tutkimusta tässä seurakunnassa.
Our
children are so–called “third culture kids.” A third culture kid (TCK) is a
person who has spent a significant part of his or her developmental years
outside the parents’ culture.
”Wipe
that smile off your face soldier”
