Kuulumisia Suomeloilta Kambodzhasta. 15-12-2006

On se aika vuodesta, jolloin ihmiset lähettävät sukulaisille ja tuttaville kauniita perhekuvia ja kehumisia saavutuksistaan. Maijalle ja minulle on tämä vuosi ollut täynnä tapahtumia.

Olemme nyt olleet kaksi kuukautta Kambodzhassa, jossa vuoden vaihteessa
2001-2002 vietimme muutamia viikkoja tyttäremme Kristinan perheen vieraina.
Minä, Kaarlo, käväisin täällä 70- vuotis syntymäpäiväni jälkeen kuukauden ajan, mutta en koskaan olisi uskonut tänne palaavani muuta kuin korkeintaan uimarannalle.

Olemme nyt täällä International Cooperation Cambodian (ICC) työyhteydessä noin kuuden kuukauden ajan. Tehtäväni on opettaa täkäläisen hammashoitajakoulun opettajia tänä aikana. Hammaslääkäreistä on pula ja siksi terveydenhoitajia lisäkouluutetaan poistamaan hampaita, antamaan suuhygienian valistusta ja tarkastamaan potilaittensa suut mahdollisten suusyöpätapausten löytymiseksi. Lisäksi työnkuvaani kuuluu englannin kielen opetusta näille viidelle opettajalle. Tähän toivon Maijan myös ottavan osaa.
Tämä työ tuli minulle sähköpostista, jonka tyttäremme Kristina lähetti minulle pienenä pilana 5.5.2006. Siinä etsittiin hammaslääkäriä opetustyöhön Kambozhaan. Vastasin siihen ja 25.7.2006 saimme viestin, että meidät oli hyväksytty ICC:n työyhteyteen. Huomaat,että voi olla kohtalokastas lähettää ja vastata sähköposteihin.

Suomen Lähetysseura on myös yksi ICC:n jäsenjärjestöistä, joten yhteytemme suomalaisiin ei täälläkään ole täysin katkennut. Lisäksi olemme jo tavanneet Phnom Penh’issä kaksi suomalaista nuorta Tiina Hokkasen ja Pia Blomendahlin, jotka toisten lähetysjärjestöjen riveissä tekevät hyvin merkittävää työtä tässä niin köyhässä ja paljon kärsineessä maassa.

Olemme jo ehtineet vierailla täällä kaupungissamme useammassa seurakunnassa.
Tosin kielivaikeudet ovat rajoittaneet yhteydenpitoamme. Seurakunnat ovat itsenäisiä ja kansalliset pastorit ovat pääasiassa opetusvastuussa, joidenkin ulkomaisten lähettien avustamana.

Lämmintä on ollut aivan riittävästi, tosin viime päivinä on lämpö jo laskenut hieman , 33- 34 asteen lukemiin päivällä ja yöllä jopa 25 asteeseen. Pienessä perheessämme on hieman erimielisyyttä lämmön riittävyydestä, Maijalle riittäisi vähempikin, mutta minä olen vielä nauttinut tästä lämmöstä, vaikka Mekong joen vesi ei oikein meikäläiselle uimavedeksi kelpaakaan.

Toivomme pian tapaavamme teitä ystävämme. Siihen saakka rukouksemme on , että Jumala siunaa elämäänne kaikessa.

SIUNATTUA VUOTTA 2007. Maija ja Kaarlo Suom

Joulutervehdys Phuketista !

Vuosi on lopuillaan ja valmistaudumme jouluun hikisen lämpimässä Intian valtameren rannalla Phuketin turistisaarella. Edessämme on lauantaina aaton aattona kokous samoin aattoillan hartaushetki, jonne odotamme paljon suomalaisia. Miljoonat vuosittain tulevat turistit kansoittavat kadut ja rannat sekä antavat uutta toivoa tsunamista selviytyville thailaisille.

Suomalaisiakin on niin paljon, että kun yhtä jututtaa kadulla, niin kymmenen menee ohi samaan aikaan. Rukouksemme onkin: “Herra lähetä meille apua, tämä kaupunki tarvitsee ilosanomaa pelastavasta Jeesuksesta niin suomalaisille, ruotsalaisille, norjalaisille, saksalaisille, englantilaisille, venalaisille , kiinalaisille… joille kukaan ei julista”.

Hyvin usein näkee paidoissa lukevan 2000 Sars, 2001 Terrori iskut, 2004 Tsunami, 2005 Lintu influlenssa What Next ? (mitä seuraavaksi). Monelle olemmekin kertoneet tulevaisuuden suurimmasta uutisesta, että Jeesus tulee hakemaan omiaan. Tämä kertoo ihmisten tulevaisuuden pelosta.Heillä ei ole turvaa, mihin turvata hädän hetkellä. Moni thailainen kuin myöskin ulkomaainen onkin saanut löytää Jeesuksen, joulun Herran, elämään näitten vaikeuksien aikana.

Joululaulujen illassa saimme kuulla yhden thailaisen sairaanhoitajan
kertomuksen kuinka hän huusi avukseen buddhalaisena tyttärensä Jumalaa Jeesusta, ja sai avun sekä löysi Jeesuksen elämäänsä. Tsunami tuhosi melkein koko hänen talon, ja jalka katkenneena hän luuli hukkuvansa veden noustessa katon harjaan. Mutta yhtäkkiä jokin voima ulkoa päin repäisi aukon kattoon ja pelastus tuli sitä kautta.

Lauluilta oli Herran siunaama lämmin henkinen tilaisuus, yli sadan suomalaisen laulaessa tuttuja lauluja. Monet halusivat saada korttimme antaakseen ne myöhemmin Phukettiin tuleville ystäville ja pyytääkseen heitä kokuksiimme. Useat itkivat ja sanoivat Joulun alkaneen sydämessä.
Kahvihetkessa suomalaiset piparit ja Siirin thailaisilla leivottamat korvapuustit jättivat suomalaisen joluisen maun suuhun.“Rauhan minä jätän teille, minun rauhani-sen mina jätän teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Alköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.”

Juhani ja Irma Waarna

....Our Canada Mission 2006...Continued from Dec. 2006 issue...

We went to see one Indian family at Chapleau and they served us Indian meals, and we were so glad to have Indian food. It was great to have Indian food in Canada, thou uncle Eric took us to Indian restaurant in Toronto and in Sudbury. These people are strong Hindus, but it was good to see Indian culture alive in their home, Uncle Eric prayed for the food and for the house and their families, Pastor Lee is trying to reach them with gospel, and his efforts is still continue with the good relationship he had developed in past years with the family, Pastor Lee invited these people to the meeting where we were suppose to speak, but somehow they did not come.
My prayer is this that some how they may know the truth and the love of God, as Christ said to the women on the well, you do not know whom you worship, but we know whom we worship. These people do not know who actually these idols are but Christ came for such people, and He can open their hearts, you can pray for this Indian family.

We than visited Sue St Marie; we felt welcome by our friends and Church members. Brothers and sisters met us with great love, it was this Church who supported sister Esthen for last many years and they were happy to see us in their Church. We saw some photographs of our Indian brothers in this Church and it blessed our hearts that some one in far land praying for us and for our ministry. It reminds me of our Lord when He said to his disciples that Laborers are few therefore pray to the father of harvest that He may send workers. Jesus emphasized on prayer and we were glad to receive all these prayers from these people, each Church where we have visited during our stay blessed us and prayed over us. After meeting we stayed with brother and sister Veikko Alopaeus.

We rested whole night after a busy travel day and next day wake up early as Uncle Eric want us to leave at 8:00 am, we drove to Wawa, and met uncle Aulis Lappalainen, and from their we traveled with him for 5 hours. During our journey with uncle Aulis we were quiet, it was very different with uncle Eric. When one travels with uncle Eric it is an experience, you can hear jokes, good talks, and you can talk with him on any topic, and be ready for hard questions for which you will feel reluctant to answer. We had a good time of fellowship with uncle Eric in his car, it is their we came to know the heart of this man, this time we realize that this man looks stout and strong from his outward appearance but from his heart he is soft, it reminds me when Lord said to Samuel while he was making his mind to anoint first born of Jesse, Lord said Samuel, Samuel no I have not chosen this first born of Jesse men look outward appearance but God looks at the heart.

Traveling with uncle Aulis gave us time to reflect what Lord is doing with us in Canada, so we prayed a little in the car and slept while he was driving and drinking strong Finnish coffee. We stayed with Ritva Maki a wonderful Christian, it was a blessing to know her and be with her. She is a gracious lady and she gave us her own bed to sleep, she was sleeping on her sofa in her living room, and we were sleeping on her king size bed. We were blessed to see this lady who open her heart and serve us faithfully. One morning we came together for breakfast and I asked her to bless the food for which she was not ready, she mention that she can not pray in English, but I persuaded her to pray, and we do not mind if she pray in Finnish, she started praying in Fiinnsh, but in the middle of her prayer she was praying in English, and she mentioned thank you Lord that I can give my house to these Indian boys. I was blessed by her brief prayer, thou we were not worthy to receive such hospitality but In Him we have been blessed, we recognized at that point it is because of Him

We met Uncle Eino and Auntie Eva Mäkelä and we had a good time of fellowship with them. We met Pastor Marko Sarento and his wife and many others; we had a good time of fellowship at Thunder Bay.

We also visited Sudbury and met many fine Christian including Pastor Paavo Korpela, we spent an hour praying together with other members of Church. Pastor Paavo is a prayerful man. Then we came to Toronto and stayed one week again with our friends Viljo and Kirsti Korhonen

Thank you once again for your love, prayers and hospitality. We were blessed by your fellowship. May Good Lord Bless you all. Lord has said if you have received one small person in my name, you have received me and your reward by any means you will not loose in heaven.

Yabesh & Yoash Samuel.
Soul Winning Mission, Khuskee Bagh, Purnea-85430i, Bihar, India

Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne. Ps.115:11

Jatkuva rikollisuuden, terrorismin, luonnon mullistuksien ja erilaisten vaarojen lisääntyminen maailmassa saa aikaan pelkoa ihmisissä ja yhteiskunnassa. Raamattu sanoo, Sananl.14:26 Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekkin se suo turvan. Ja, Sananl.29:25, Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.

Ihmispelko virittää ansan elämäämme, mutta Herrassa me olemme turvassa Uutena Vuotena 2007

Sydämellinen kiitos teille jokaiselle jotka, olette tehneet mahdolliseksi tämän vaatimattoman lehtisen julkaisun.
Kiitos kirjoittajille, Arille, Annalle, Leeville, Piialle ja lukijoille, kaikille jotka ovat uhranneet varoistaa postituskuluja varten....kiitos.

Erkki ja Pirkko Inkiläinen