TAMMIKUU  2006

Tämänpäivän Lähetyskäsky

Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä on toteutettu voimakkaasti meidän elämämme aikana, niin että nyt kristillistä uskoa tunnustavia on kaikkein eniten, 2 miljaardia, muut uskonnon nimellä kulkevat ryhmät ovat jääneet pienemmiksi. Muslimit tulevat seuraavana, 1,3 miljaardia. Evankeliumin levittäminen on seurakunnan tehtävä. Se tarkoittaa sitä, että Jeesuksen nimeä julistetaan ensisijaisesti.

Meidän aikanamme lähetystyö on paljolti avustustyötä ja opetustyötä, joka on tietysti tärkeää, erikoisesti opetustustyö, koska työ muutenkin monilla kentillä on siirtynyt tai siirtymässä kansallisten seurakuntien ja pastoreiden johtoon. Onko evankeliumin työssä kuitenkin epäjohdomukaisuutta siinä, että toiset saavat kuulla sitä melkein väsyksiin asti, ja toiset eivät ole kuulleet vielä ensimmäistä kertaa. Evankeliumin levityksessä on ollut ratkaiseva sija sähköisellä viestinnällä. Radio, TV, tietokoneet ja sähköposti, niiden kautta sanoma leviää yli rajojen sellaisiin maihin, joihin ei lähetystyöntekijät voi päästä. Apostoli Paavali sopii varmasti esikuvaksi tässä työssä, hän sanoi Room 15.20. ”olen pitänyt kunniannani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Jeesuksen nimi on jo mainittu”. Lähetystyön pitäisi säilyä hyökkäys sotana eikä jumittua paikoilleen.

No, mielessäni on toinenkin näky, josta haluaisin mainita. Olen lukenut Israelin kansaa koskevia profetioita, se on helppoa tietokoneen kanssa, kun niin valtava määrä tietoa on nyt meikäläisen ulottuvilla. Jer 31 on merkittävä luku, kun ajatellaan Jumalan omaisuuskansaa. ”Kuulkaa Herran sana te kansat, ilmoittakaa kaukaisissa meren saarissa ja sanokaa”. Eikös olekin yhtäläisyyttä Jeesuksen lähetyskäskyn kanssa. Tässä ei ole mainittu kenelle tämä annettiin, niinpä voimme ottaa sen omalle kohdallemme. Tietysti juutalaiset vievät tätä sanomaa voimakkaasti eteenpäin, miten lie tilanne maailmanlaajuisissa kristillisissä kirkoissa. Siinä on jatkoa, ”Hän, joka Israelin hajoitti, on sen kokoava ja varjeleva niinkuin paimen laumaansa”.

Tämä sanoma on ajankohtainen nyt. Me voisimme pitää sen mielessämme ja rukoilla sen toteutumisen puolesta. Jumala pitää huolta kansastaan ja muistaa lupauksensa, saman luvun jakeet 35 ja 37, niissä Jumala antaa takuut siihen, että lupaukset pitävät paikkansa. ”Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi."

Lähetysterveisin,

Raimo Silegren
Mt. Albert, ON Canada

Tietoa Etiopiasta - Airi Tuomi

Rakkaat Pirkko ja Erkki sekä lähetystyön ystävät.

Rauhan tervehdys teille, ja kauttanne kaikille Lähetystön Viestin lukijoille.

Monet, monet sydämelliset kiitokset Lähetystyön Viesteistä, on ilo lukea ja seurata Jumalan suurista töistä. On myös suuri suru, kun on niin paljon tuskaa, kärsimystä, köyhyyttä ja niin paljon kuolee Aidsiin. Kodittomia lapsia on liikaa maailmassa. Jos milloin, niin nyt olisi tarvis orpokodeista. Sijais- perheet ei ainakaan pidä hyvää huolta lapsista, monet joutuvat tekemään raskaimman työn, ja jos se olisi vain päivällä, niin se olisi hyvä, mutta kun melkein puolet yöstäkin on rankkaa työtä.

Tapasin juuri hiljain yhden orpotytön, hän on 15 vuotias, ja on joutunut tekemään ihan kaikki aikuisen työt 10- vuotiaasta asti. Hän tekee ruuan seitsemälle orvolle, sitten hän palvelee perhettä, jossa on neljä lasta. Yksi heistä on vammainen ja todella raskas hoitaa. Jos hän tahtoo käydä koulua, on noustava kello 4 aamulla, ja petiin pääsee vasta yhdentoista jälkeen. Ei siinä ole aikaa lukea koulu läksyjä. Hän itki niin sydämen pohjalta, että ihan otti sydämestä minuakin. Olen joutunut näkemään hyvin läheltä monia muita, jotka ovat olleet sijaisperheessä, ja vieläkin ovat. Harvat antavat ihmis- arvoa lapsille, jotka eivät ole heidän omia.

Meillä oli kaste tilaisuus, ja siinä oli näitä minun nuoria mukana 5. Se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumala on todella hyvä. Kuusi meidän nuorista on alkanut laulaa seurakunnan lasten kuorossa. Ruotsalainen lähetyssaarnaaja ja sairaahoitaja on käynyt tervehtimässä täällä, se oli ihana yhteinen hetki myös.

Nyt sitten olen saanut luvan kolmeksi vuodeksi, saan tehdä ihan kaikenlaista avustustyötä, niin paljon kun voin, ja varoja on, ja riittää. Panen kopion mukaan siitä valtion luvasta. Tämä on rukous-vastaus. Kun olin lomalla, monet nuoret sitä kyselivät ja sanoivat, että voivat auttaa enemmän, jos minulla on joku järjestö, no nyt se on. Tämä on ihan Jumalan lahja.

Toivon teille kaikille runsasta Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle 2006.

Kiitos-terveisin,

Airi ja suuri perhe
P.O. Box 532, Awassa, Ethiopia, Africa.

Shalom, Lähetystyö ystävät!

Minua pyydettiin kirjoittamaan Israelin Raamattutyöstä erästä tutkimusta varten Suomessa. Niinpä ajattelin lähettää teillekin tämän tekeleen. Siinä on vähän tietoja alkuajoista, miten tämä työ lähti liikkeelle. Jos tulee siellä uusia ihmisiä mukaan, voi olla hyvä heille kertoa vähän näistä työn alku vaiheista.

Nyt muuten sain juuri perjantaina 16.12. ne tilaamani 10 000 kpl hepreankielistä Matteusta, joista mainitsin joulukirjeessä. Lasku oli Kanadan rahassa $2,420.00, jonka maksan tällä viikolla. Kiitos Heralle ja teille, että näin voimme edelleen painattaa ja jakaa Jumalan Sanaa täällä.

Siunattua Uutta Vuotta 2006 teille kaikille,

Olavi ja Ester Syväntö

Israel

Pienten alkujen päivät Israelin Raamattutyössä

"Kristitty Eurooppa" on kaatamassa omia kansallisia kulttuurinormejaan ja polkemassa jalkoihinsa myös Raamatun antamat moraaliarvot. En tiedä monessako "kristillisessä maassa" luetaan radiossa Raamatun jae ennen aamun ensimmäisiä uutisia, taikka opetetaan Raamattua peruskouluissa kaikkien kouluvuosien aikana. Näin kuitenkin on vielä Israelissa. Juutalaisilla "Raamattu" tarkoittaa pelkkää Vanhaa Testamenttia. Se on oppikirjana kouluissa ala-asteen toiselta luokalta lähtien ja on myöskin pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa Israelissa. Se annetaan myös jokaiselle sotilaalle armeijassa, mutta siitä puuttuu kokonaan Uusi Testamentti. Juutalaisten rabbien mukaan UT on vain "Kristittyjen pyhä kirja" aivan kuten Koraani on muslimeille, ja ne kumpikaan eivät kuulu ollenkaan juutalaisille. Niinpä juutalaisilta itseltään puuttuu edelleenkin se kirja, joka kuitenkin heidän kauttaan on tuonut suurimman siunauksen koko ihmiskunnalle. Tästä tilanteesta alkoi ns. "Israelin Raamattutyö" isäni Kaarlo Syvännön toimesta 1956.

Isäni koki Israeliin tultuaan, että Raamatun ennustukset toteutuvat aivan silmiemme edessä. "Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte…ja minä annan teille uuden sydämen ja uuden hengen" Hes.36:24-26. Seuraavassa luvussa puhutaan "kuivista luista", jotka tulivat yhteen, "mutta henkeä niissä ei ollut". Hes.37:8. Sitten Sakarian 12:10 Jumala antaa valtavan lupauksen Israelille: “Ja minä vuodatan Daavidin suvun ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet."

Kun Israelin valtio perustettiin 1948, kahden professorin tutkimuksen mukaan koko maassa oli silloin olemassa vain 12 "messiaanista juutalaista". Noin 300 "juutalaiskristittyä" oli autettu pois maasta juuri ennen Israelin itsenäistymistä etupäässä englantilaisten kristittyjen toimesta, sillä "Eihän Israelissa voinut elää Jeesukseen uskovana juutalaisena", ajateltiin. Kristittyjä oli olemassa vain arabien ja ulkomaalaisten keskuudessa. Vaikka maassa oli Raamattuseuralla kauppa kolmessa suurimmassa kaupungissa, niin kuinka saada juutalaiset kiinnostumaan "Kristittyjen Raamatusta"? Ei heillä ollut mitään kiinnostusta lähteä etsimään jostain sellaista kirjaa ja vielä maksamaan siitä rahaa! Täytyi olla jokin muu tapa.

Vaikka isäni tuli Israeliin jo ennen valtion perustamista 1947, niin alkuvuodet kuluivat jokapäiväisen leivän hankkimisessa hänen 6 henkiselle perheelleen, jonka hän oli tuonut Suomesta Israeliin 1949 ilman mitään kannatusta sieltä. Perinteinen normaali lähetystyö juutalaisten parissa ei ollut hänelle mahdollista eikä Jumalakaan johtanut häntä siihen suuntaan. Sitten 1950 isäni sai yllättäen £ 105.- lahjoituksen 80- vuotiaalta Miss. E.M.S. Paveyltä, jonka hän oli tavannut Lontoossa ollessaan 1947. Tämän naisen tarina on ilmestynyt Englannissa WEC´in kustantamana kirjasena "Jumala käyttää käyttökelvotonta" ja myös suomeksi 1987. Tämä köyhä nainen lähetti tämän rahan "Raamattujen hankkimiseksi uusille siirtolaisille Israelissa". Isäni mielessä alkoi elää Jesaja- profeetan sanat: "Kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen, ostakaa ja syökää, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta" Jes.55:1. Niinpä hän meni Raamattuseuraan ja kyseli heiltä erikielisiä Raamattuja ostaakseen niitä ja lahjoittaakseen köyhille siirtolaisille, joita oli tulvinut maahan jo satoja tuhansia. Kaikki kouluikäiset lapset jo peruskoulussa joutuvat ostamaan kaikki koulukirjansa, mukaan luettuna "Raamatun", joka oli suhteellisen paksu ja kallis kirja. "Jos nyt joku tarjoaisi lahjana Raamattuja, niin eiköhän ne ainakin joillekin juutalaisille perheille kelpaisi", isäni ajatteli. Näissä Raamatuissa olisi tietysti myös Uusi Testamentti, mutta sellaisiahan ei painettu Israelissa. Raamattuseura ei kuitenkaan ollut ollenkaan ihastunut tästä "lahjajakelu ideasta", eikä myöskään suostunut hankkimaan suurempaa määrää hepreankielisiä Raamattuja maahan, vaikka joku niitä ostaisikin lahjana jakaakseen ihmisille. "Jos joku haluaa Raamatun, tulkoon ostamaan meidän kaupastamme, ei tässä mitään välikäsiä tarvita", oli heidän asenteensa ja Raamattujen hinta nostettiin ilmaisjakajille kolminkertaiseksi.

Tästä tilanteesta isäni joutui aloittamaan "oman latunsa" Israelin Raamattutyössä, joka nyt on jo historiaa. Ensimmäiset Ruotsissa painetut hepreankieliset Raamatut saatiin Israeliin 1956 amerikkalaisen helluntaiveljen Myron Sacketin kustantamana. Kun 15 eri kristillisten lähetyksien edustajilta Jerusalemissa kysyttiin, kuka haluaa näitä Raamattuja lahjana omaan toimintaansa juutalaisten parissa, vain kaksi heistä oli kiinnostunut ottamaan vastaan. Toinen heistä oli Suomen Lähetysseuran veteraani Aili Havas ja toinen oli amerikkalaisen helluntailähetyksen edustaja Rev. Pencovic. Sen jälkeen aloimme painattaa myös arabiankielisiä Raamattuja Israelin arabikristittyjen hartaasta toivomuksesta ja myöhemmin vuosien varrella kaiken kaikkiaan Raamattuja 12 eri kielellä. Kun Tri Sacket yllättäen kuoli 1967, tuki USA:sta loppui siihen.

Kuitenkin isäni päätti luottaa Herraan ja tilasi taas uskossa 10 000 kpl hepreankielisiä Raamattuja. Vasta tämän jälkeen alkoi eri kristittyjen piireistä Suomesta tulla tukea tälle Israelin Raamattutyölle, ja se on jatkunut siitä lähtien ja jatkuu edelleen. Tämä työ on kokonaan suomalaisten tuen varassa, vaikka jotkut heistä asuvatkin nyt Suomen ulkopuolella. Näin eri piirien kristityt ovat yhdessä siunaamassa Israelia. Jumalan johdatuksesta tämä työ alkoi ja Jumalan armosta se on voinut jatkua edelleenkin samalla periaatteella kuin alussakin, -Jumalan Sanaa lahjana "juutalaisille ensin" ja sitten myös pakanoille.

Työn tulevaisuuden suhteen luotamme siihen, että Herra itse valvoo työtään ja antaa siihen myös sopivia jatkajia haluamallaan tavalla. Ei palokuntakaan voi tehdä edes yhden päivän "työohjelmaa" etukäteen, puhumattakaan pitemmistä jaksoista, vaan "kaikki palot on koitettava sammuttaa" ja välillä haettava vaikka kissa puusta! Aivan tavallinenkin elämä Israelissa on täynnä päivittäisiä yllätyksiä, niin ettei oikeastaan ole syytä kenenkään tulla tänne vain kokeilemaan "Onko pyhän maan ilmapiiri helpompi hengitellä", niinkuin joku minulle hiljattain kirjoitti.

Olavi Syväntö
P.O.B.119 84100 Beersheba Israel

Puskapappien kouluttajat

"Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on
tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungista....Kunnia Jumalalle
korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Tuo sanoma on keskeinen myös puskapappityössämme. Koulutamme nuoria evankelistoja ja pastoreita viemään eteenpäin ilosanomaa Herrasta, joka on Vapahtaja ja ilon ja rauhan tuoja. Haluamme olla kertomassa kaukaisimpienkin kylien asukkaille, että Jumalalla on hyvä tahto kaikkia kohtaan. Nyt vuoden kallistuessa lopuilleen voimme kiitollisina todeta, että kuluneen vuoden aikana jälleen sadat uudet syrjäseutujen ihmiset ovat saaneet tutustua joulun Herraan ja Vapahtajaan puskapappien välityksellä.

Olemme myös hyvin kiitollisia ja iloisia kaikista teistä, rakkaat puskapappien ystävät, jotka olette uskollisesti olleet mukana tässä työssä yhdessä kanssamme. Meille suurin lahja tänä jouluna on se, että tiedämme tämän työn tuloksena jossakin kaukaisella kylällä jonkun yksinäisen, usein pelokkaan ja rauhattoman, sekä monenlaisten huolten vaivaaman ihmisen kohdanneen puskapapin välityksellä itsensä joulun Herran ja rauhan ruhtinaan.

Siunattua Uutta Vuotta 2006.

Päivi ja Sam Tuokkola
Box 7292, Arusha, Tanzania, Africa

From the Editor

“Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Hebr. 11:8”

Pelko on yksi este, joka on meille kaikille tuttua, erikoisesti monille, jotka saavat kutsun seurata Jeesusta.

Abraham oli esimerkillinen, hän oli kuuliainen Jumalan kutsulle, ja oli valmis lähtemään tuntemattomaan tulevaisuuteen, koska hän tunsi kutsujansa henkilökohtaisesti.

Tämä uusi vuosi on tuntematon meille jokaiselle. Olkoon uskomme niin luja, että emme epäröi Jumalan johdatusta elämässämme. Milloin ja minne saamme kutsun, olkaamme valmiit Hänen johdatukseensa.

Suuri kiitos teille kaikille Lähetystyön ystäville menneen vuoden uskollisuudesta. Herra palkitsee uskolliset.

Kiitos, Anna Annalalle ja Ari Rocklinille, suurenmoisesta avusta ja neuvoista, jotka minulta puuttuvat aika ajoittain. Olette tehneet työni helpommakasi, kiitos teille.

Siunattua Uutta Vuotta 2006

Erkki ja Pirkko Inkiläinen
inki@ntl.sympatico.ca