Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu

Kesä - Heinäkuu 2008
Meksiko, Israel, Norja, Indonesia, Uganda, Tansania & Victoria

MEKSIKO

Hei, rakkaat esirukoilijat!

Terveiset Meksikosta, jossa olen parasta aikaa käännöstarkastusmatkalla taas purepetshojen parissa.

Olen tiimin kanssa tarkastanut mm. Johanneksen ja Pietarin kirjeet tällä viikolla, ja pohtineet yhdessä strategiaa eteenpäin.  Lähes koko Uusi testamentti on nyt käännetty (98.4%), ja valtaosa (83%) eksegeettisesti tarkastettu.  Kiitos Herralle siitä!

Kuitenkin on vielä paljon tehtävänä ennen kuin käännös voidaan lähettää kirjapainoon:  mm. käännöksen tulee myös pystyä lukea sujuvasti ja ymmärrettävästi eri murre alueilla, ja sitä varten sitä pitää vielä myös tarkistaa tyylillisesti eri puolilla purepetshojen aluetta.  Rukoilkaa siis tarkastusverkoston kokoonpanon valitsemisen, koulutuksen ja käytäntöönpanon puolesta. Eri murrealueilla on jo epävirallinen verkosto, mutta sen tulisi toimia tehokkaammin jotta saisimme tämän vaiheen kunnolla tehtyä.

Ensi viikolla tulen tapaamaan kenttäjohtoamme, Meksikon Pipliaseuran projektikoordinaattoria, Meksikon evankeelisen neuvoston lähetystyövastaavaa (he ovat kiinnostuneet mahdollisesti tukemaan purepetsha käännöshanketta) ja työtovereitamme Mitlassa etelä-Meksikossa konferensissa.  Rukoilkaa tapaamisieni puolesta siellä, sekä pitkien matkojen puolesta (n.13 tuntia eri linja-autoilla).

Siunausta – ja kiitos kaikille mukanaolostanne Raamatunkäännöstyössä!

Kari
kari.ranta@sil.org
gsm +358504079540

Israelin Ikkuna
 
Israelin ja samalla vanhan testamentin historia on aina kiinnostanut ihmistä. On niitä, joita se kiinnostaa siinä mielessä, että voisivat kiistää Raamatun arvovaltaa vastaan ja tehdä sen mitättömäksi. Monet tiedemiehet ovat kuluttaneet aikaansa ja vaivanneet päätänsä ja tietysti tehneet tutkimusta ja kirjoittaneet kirjoja saadakseen ihmiskunnan uskomaan, että kysymyksessä on satukirja.

Toisaalta on ihmisiä, jotka haluaisivat todistaa Raamatun sanoman historiassa ja nykypäivinä paikkansa pitäväksi ja ihmiselle ainoana oikeana elämän ohjeena ja noudattaa sitä. Jumala kaikessa viisaudessaan johdatti niin, että esimerkiksi Qumramin kirjakääröt tulivat varastoitua sellaiseen paikkaan, jossa ne säilyivät lähes muuttumattomina melkein kaksituhatta vuotta, kunnes beduiinien paimenpoika ne löysi, heitettyään kiven, vuoren onkaloon, mistä kuuli särkyvän ruukun äänen.
Kun ne löydettiin, oli suuri vaara, että ne vielä joutuisivat vääriin käsiin, mutta kuitenkin lopulta ne päätyivät Israelilaisten haltuun ja ovat tällä kertaa Jerusalemin suuressa museossa, (jonka katto on muotoiltu kirjekäärörulla päänäköiseksi), yleisön nähtävänä.

Se on kuitenkin paha asia nykyiselle kirjanoppineiden ja fariseusten kaartille, koska siinä on profeetta Jesajan luku 53, jossa ennustetaan selvin sanoin Jeesuksesta. Hehän ovat poistaneet koko luvun Raamatustaan. Tämä työ jatkuu edelleen niin, että kaivetaan esiin vanhoja asuma-alueita ja etsitään hiekan seasta todisteita vanhanajan historiallisista paikoista. Lapio tekee työtään. Etsijöiden joukossa on suuret joukot vapaaehtoisia ja paljon historian opiskelijoita. Heitä oli johtamassa edesmennyt perussuomalainen, Aapeli Saarisalo, professori, argeologi, kielten tuntija ja lapiomies.

Luin hiljattain Jyväskyläläisen professorin artikkelin Ristin Voitto lehdestä. Siinä tuotiin esille miten paljon lapio on saanut aikaan muutaman vuosikymmenen aikana.
Löydöissä on tullut esiin Israelin kuninkaiden nimiä ja vihollisvaltakuntien kuninkaiden ja sotapäälliköiden nimiä. Nämä Raamatun ulkopuolelta tulevat todistukset pitävät yhtä Raamatun historiallisten aikalaskelmien kanssa. Nyt jo voidaan jäljittää sotien ajankohtia, kuninkaiden kuoleman aikoja, rajoja, ym, Raamatun ulkopuolisen tiedon avulla.
Kun näin jatkuu, on kohta kriitikkojen suu tukittu ja Raamatun selvä ilmoitus tulee yhä enemmän uskottavaksi. Paljon on mielenkiintoista vielä edessäpäin. Apostoli Paavali kirjoitti: “jos heidän lankeemuksensa oli maailmalle pelastukseksi, mitä sitten on heidän armoihin ottamisensa muuta kuin elämä kuolleista.”
Me rukoilemme, että tämä pian tapahtuisi ja siunaamme Jumalan omaisuuskansaa ja Jerusalemia, "se on Suuren Kuninkaan kaupunki."
 
Raimo Silegren

Teltantekijäkurssi - Bergen Norja

Kauan aikaa sitten kun olin kouluiässä, niin koulunkäynti ei miellyttänyt minua, silloi äitini sanoi minulle, että jos koulunkäyni ei miellytä, niin sitten töihin vaan. Työnteko on ollut joskus mieluista ja joskus vähemmänmieluista, kuitenkin työllä on eletty, ja elämänkoulua käyty.

Muutama vuosi sitten, sain kuulla Teltantekijä toiminnasta ja se herätti mielenkiintoa, erikoisesti kun se liittyy maailmanlaajuiseen lähetystyöhön.

Tuumasta toimeen ja niin aloitin kehittää ajatusta osallistua Teltantekijäopetus seminaariin joka oli tarjona Norjassa, Bergen kaupungissa huhti-toukokuun vaihteessa 2008. Tämä tarkoitti sitä, että oli mentävä kouluun oppimaa ja seuraamaan opetusta.

Ei ollut vaikeata osallistua ja opiskella  mielenkiintoisten opettajien opetusta luokassa, jotka itse olivat kokeneet ja eläneet lähetystyössä. Oppilaita oli ihan luokantäydeltä, kaikenikäisiä ja eripuolelta maailmaa.

Niin, istuin koululuokassa ja opiskelin lähetystyötä, ei se ollut niin vaikeata kuin se taisi olla silloin kun olin nuori.
Arvot muuttuvat elämänraiteella ajanmukaan.

Bergen Norja on vain yksi paikka jossa tarjotaan Teltantekijä kurseja, ja tämä paikka sopi minulle hyvin, kun sain samalla matkalla vierailla Suomessa sukuloimassa ja tavata ystäviä pitkästäaikaa.

Yksi opettajista on Ari Rocklin, Victoria Kanadasta, hän on mielenkiintoinen opettaja, kokenut ja elänyt lähetysasian ympärillä,niinkuin oli toisetkin opettaja. Haluan kehoittaa sinua nuorempi tai iäkkäämpi osallistumaan Teltantekijä kurseille joita tarjotaan useammankerran eripuolilla maailmaa.

Tulet tietämään mahdollisuuksista joista et aikaisemmin tiennyt jotka liittyvät lähetystyöhön ja sielujen voittamiseen Jeesukselle.

Seuraava kurssi Kesäkuun 26-29, 2008 Victoria BC

Lähetysterveisin,

Erkki Inkiläinen

      
Oppilaita                                  Erkki ja Gerson (yksi opettajista)

INDONESIA

Rakkaat ystävät!

Miljoonat kiitokset muistamisestanne viime kuukausina!  Monilta teiltä on tullut viestejä, kirjeitä , kortteja, uutisia sieltäpäin maailmaa ja uskomme, että ennenkaikkea olet meitä muistanut Taivaan Isän edessä . Suurenmoista!

Muuton jälkeen aloitimme työt "tosissamme", vaikka niin tyhjältä tuntu ikin Mikan perheen muutettua "muille maille, vierahille..."  Työ onkin parasta lääkettä ikävään, olen tässä vuosien varrella todennut.

Muutama kokous pääkaupungissa , ystävien ja työtovereiden tapaamista, työn suunnittelua eteenpäin ja voidaan todeta, että meitä sittenkin vielä tarvitaan täällä!  Manu, jolla lääkärinkin mukaan "kaikki arvot ovat kohdallaan" , ei ainoastaan veriarvot , on upeasti jatkanut työtä eläkepäivistä huolimatta ja minä siinä sivussa yritän auttaa häntä. Toki mulla on ihan omiakin projekteja, naisten toimintaa ym...

Pidimme pienet kutsut koko suomalaisporukalle täällä, ennenkuin lähetystyöharjoittelijat Matti ja Panu lähtivät takaisin Suomeen.

Tosihienoja nuoria kavereita, joita Jumala varmaan tulee käyttämään elopellollaan työssä, kenties vaikka täällä Indonesiassa...  Matti ja Panu auttoivat meitäkin muuttopuuhissa ja olivat niin kiitolliset, kun laitoin hyvää ruokaa.   (Hm ...)

Yhtäkkiä kaikki suunnitelmamme saivat uuden käänteen , kun saimme viestin, että rakas, jo Sri Lankan aikainen työtoverimme John Stephen oli saanut kutsun Taivaan kotiin. John oli vain kaksi vuotta Manua vanhempi ja yhdessä aloittivat työt Herran palveluksessa vielä poikamiehinä ollessaan Sri Lankalla ja Intiassa.  John tuli kanssamme laivalla v. 1971 Indonesiaan ja Singaporeen ja jäi auttamaan  sittemmin rakkaita siskojamme  Aira Kolkkaa ja Mirjami Rasia työssä siellä. Myöhemmin avioitui siellä sekä  perusti oman seurakunnan ja oli aivan  avainasemassa Singaporen hallituksenkin edessä auttamalla huumenuoria pääsemään irti huumeitten kirouksesta. Seurakunta myös kasvoi ja vahvistui. Johnin poika, Sam jää seurakunnan pastoriksi ja jatkamaan isänsä työtä.

Ihmeellisesti saimme pikaliput Singaporeen ja pääsimme Johnin hautajaisiin. Kirkkosali oli niin täynnä toinen toistaan ihanimpia kukkalaitteita ja surevia ihmisiä!!  Saimme olla kunniavieraina ja tietysti Manu piti myös puheen ja lopulta siunasi koko saattoväen ja kirkkokansan, satoja ja taas satoja ihmisiä...  John oli erittäin tunnettu ja arvostettu Jumalan mies..

Saimme tavata myös Johnin sukulaisia ja uudistetut kutsut vierailla  Sri Lankalla!

Samalla saimme myös uudet ns. puolen vuoden viisumit Indonesiaan  ja toivuimme hotellihuoneessa kamalasta flunssasta. Tuskin kukaan koskaan menee Singaporeen vain maatakseen hotellihuoneessa ja syödäkseen flunssalääkkeitä ja yskänlääkettä, mutta juuri sitä me teimme ja kun vihdoin selvisimme siitä, kotimatka alkoi...

Oli hyvä tulla kotiin ja täällä monet hommat odottivat. Kohta lähdemme Sumatralle , Palembangin raamattukoululle opettamaan ja  tulkkaamaan , Erik Klar Thaimaasta tulee opettamaan  sekä tietysti vierailemaan seurakunnissa si ellä . Ihanaa on mennä, kun muutamat Jumalan ihmiset ovat lähettäneet avustusta niille, jotka lähtevät ihan uusille alueille, saavuttamattomien heimojen keskelle viemään sanomaa Jeesuksesta!  Neljä oppilaista lähtee aivan vielä saavuttamattomiin heimoihin ja 40 muuten pioneerityöhön! Loput n. 100 auttamaan jo perustetuissa seurakunnissa.  Kiitos kun muistatte tätä jaksoa 11.05 - 21.05 !!!  Että voisimme olla innoittamassa ja rohkaisemassa näitä nuoria tulevissa tehtävissään !  Sitten heti perään lähdemme Itä- Jaavalle, Malangiin kokouksiin .  Kesäkuussa  uudet kuviot...

Mikan perhe on asettunut Australiaan ja ovat kovin kiireisiä siellä, pastoroidessaan Canberran kansainvälistä seurakuntaa.  Muistattehan heitäkin rukouksin.

Marjalla ja Tommylla on edessä uusia , mielenkiintoisia vaiheita. Tommy meni nuorena armeijan palvelukseen ja ensi vuonna tulee täyteen 20 vuotta, joten Kanadan armeijan mukaan pääsee eläkkeelle! Tosin eläke on niin pieni, että suurperheen isänä Tommyn täytyy tehdä töitä sekä heidän täytyy hankkia oma koti, koska tähän saakka ovat asuneet armeijan asunnoissa.  Heillä on ihana seurakunta siellä, jossa toimivat innokkaasti, joten haluasivat juuri siltä alueelta uuden kodin ja työpaikan... Luottavaisin mielin odottavat johdatusta!

Vekalla päivät kuluvat Helsingissä vartijointiliikkeen palveluksessa ja joskus myös yötöitä... Varmaan kuitenkin sisällä kutsu palaa muihin hommiin, mutta nyt on näin... Rukoilethan myös Vekan puolesta!

Sinun viestisi ja kuulumiset ovat tositärkeitä meille, joten annathan kuulua itsestäsi!

Rakkaasti sinua muistaen:

Mirja ja Manu

UGANDA 

Hän elää vielä - poppakonsteista huolimatta!

Voitko rukoilla Sunday Moseksen ja hänen perheensä puolesta. Sunday on ollut yksi niistä orpopojista, jotka ovat olleet kaivamassa Caring Handsin toimiston perustoja.  Hänen nuori vaimonsa Silvia synnytti heidän ensimmäisen lapsensa huhtikuun 27pv.

Tyttö vauvan syntymäpaino oli 3kg.  He soittivat minulle eilen eräältä pikku klinikalta, keskellä slummialuetta Mbuyan mäeltä. Kahden viikon ikäisellä Esterillä todettiin olevan malaria ja ”ebinyo”.  Ebinyot ovat perinteisten uskomusten mukaan ”irtohampaita/tekohampaita”,  jotka oikeasti ovat ihan normaalit vauvan ikenet. Ebinyot  “aiheuttavat” kuumetta, ripulia ja jopa kuoleman, jos niitä ei  kaiveta pois. ”Erikoislääkäri” ottaa terävän, steriloimattoman metallisen instrumentin, joka on usein polkupyörän pinnasta väännetty apuväline. Hän saattaa kuumentaa sitä, minkä jälkeen kaivaa ebinyoja vauvan ikenistä ulos. Monet lapset ovat tulleet hyvin sairaiksi ja jopa kuolleet  tämän toimenpiteen vuoksi.  Joillekin heistä on jäänyt pysyvät vammat suuhun.  Minun oli vaikea uskoa, mitä kuulin. Sama lääkäri, joka ”ammattitaitoisesti” neuvoi heitä ebinyojen poistamisesta oli laittamassa tippaletkuja tuohon Esteri -vauvan pieneen ja hentoon käteen. Onneksi he soittivat ja sain heidät uskomaan, että lapselle ei saa antaa mitään lääkettä eikä ebinyoja saisi poistaa. Jos he olisivat onnistuneet tipan laitossa täällä olisi hautajaiset tänään. Lääkäri oli yrittänyt laittaa Quinineä ja fansidaria suoraan suoneen, mikä on liian vahva lääke vastasyntyneelle. Veimme vauvan kunnon sairaalaan ja lääkäriin. Ester on todella sairaassa ja heikkossa kunnossa. Hän painoi syntyessään kolme kiloa ja nyt ainoastaan kaksi kiloa. Hän on menettänyt kahdessa viikossa kolmanneksen painostaan.  Ester on veltto ja reagoimaton, eikä jaksa imeä maitoa. Hänellä on myös korkea kuume (39.5C).  Tuolla kunnollisessa sairaalassa malariatestin tulos oli negatiivinen. Ravintonsa vauva saa nenä-mahaletkun kautta. Esterillä havaittiin myös epätavallinen sydänääni,  jota tutkitaan huomenna.  Lääkärit epäilevät,  että vauvalla olisi reikä sydämessä.  Nuorten vanhempien sydämet ovat murskattuja. Heillä ei ole ketään muuta kuin toisensa, sillä molemmat heistä ovat täysin orpoja.  Sunday kysyi: ”Voitko rukoilla kanssamme. Ester on meidän ainoa toivomme- meillä ei ole ketään muuta tässä maailmassa!”

Caring Hands haluaa auttaa maksamalla hoitokulut. Myöhemmin saamme kuulla uusien tutkimusten tulokset.

Viimeisimmät tiedot:

Esther on vielä sairaalassa ja lääkari totesi, että hänellä on reikä sydämessä.  Kuume johtuu aivokalvontulehduksesta. Kuitenkin kun hän saa ravintoa nenä-mahaletkun kautta hän on voimistumassa ja myös vatsa on alkanut toimia.

Sairaalalaskut ovat korkeat, mutta pikku vauva on hyvässä hoidossa siellä - paikka jonne veisin omatkin lapseni. Estherin äiti on masentunut, että muistakaa häntä rukouksissa.

Hyvä hoito ja Jumalan armo on ainoa toivo!  Kiitos kun rukoilette kansamme!

Milla

PS. 19.2% köyhien perheiden lapsista kuolee ennen viidettä syntymäpäivää (Human development report 2007/2008.)  Monet heistä kuolevat näiden poppatohtorien  ja pikkuklinikoiden tähden.

+256 (0) 773 251604 (work)
+256 (0) 773 251605 (work)
caringhands.uganda@yahoo.ca
http://caringhands.sauna.org/

FROM HANNU

One of our colleagues had met a man on the Ssese Islands who he suggested could be a help for Caring Hands. We contacted the man and he was willing to come right away to Kampala. He arrived on Sunday and was so touched by what we are doing and was willing to help with his expertise in accounting.

He is a soft spoken man and when he looked at our books, he came across as someone who knew what he was doing. He told us of his work with Stephen Lewis and others in Africa. However, something did not seem right. He is around 60 years old and is traveling with a beautiful young Kenyan woman. Milla was going to take him to the store in the evening and just before going she told me: “Something is not right. Is this guy a con?” A few seconds before she said this, I had had the same thought. “Who is this guy? How could he just drop everything and come and help us? Who is this woman he is traveling with? Why is he doing this for free?” My thoughts were reeling. I went to the internet and typed in his name. The first article that came up read “Police search for suspect in day–care frauds.” The man is accused of defrauding some day–care centers of around $800,000.

I phoned the detective in Canada who was in charge of the case. He was on holidays so the answering machine gave a number to call. After I got through the “press 1 for services in English; press 2 for service in French; press 3 for ….” until I was put on “ignore” for a few minutes. Eventually when I did talk with someone, they were not interested in the case at all. Even when I suggested that they could take my name and number, they flat out refused to. They suggested that I call Crime Stoppers. There the response was the same – no one was interested. This morning I called the Canadian Consulate in Kampala and they told me they do not deal with these types of issues and suggested I call Interpol. I had already looked up this man on the Interpol website but he was not on it. I went to the Interpol office in Kampala, and they informed me that they do not do anything in cases like this unless they are requested to from Canada.

So after all of this, I came back home and talked with David and told him what had happened. “Yesterday I typed in your name on the internet and I think you know what came up.” He looked to the ground and sheepishly said, “it is a big mess and I have some people working on it so I could return back to Canada.” He has left us and who knows where he has gone. Pray for the man so that he could go back to see his old mother and his two daughters. It would be good if this thing could be straightened out. It is draining him out to be constantly looking over your shoulder.

Check out the following articles on the web:

http://www.ctv.ca/servlet/ArticleNews/story/CTVNews/20070209/day_care_frauds_070209?s_name=&no_ads=
http://www.cbc.ca/news/story/2006/10/20/daycare-fraud.html
http://www.stephenlewisfoundation.org/Note_to_donors.htm

A Brief Note from Turkana

Since 1970, I have had a dream to visit the world's largest permanent desert lake and the world's largest alkaline lake.

It is located in the Rift Valley in northern Kenya, in the middle of a hot and dry desert. I flew up to Lodwar to speak at a seminar.

On one of the days we were able to drive up to the lake and see this UNESCO World Heritage Site. We visited some of the homes of the Turkana people who predominate the area. It is not difficult for them to pack when they move from one place to another - they simply do not have many possessions. What they do have is animals: goats, cows and camels.

Hannu Happonen

TANSANIA

Rauhantervehdys ystävät,

Sami palasi Arushasta viime viikonvaihteessa yhdessä Samsonin ja hänen tuoreen vaimonsa Subiran kanssa. Maanantaina sitten alkoi opetus täällä ja ohjelmaa on yllin kyllin. Felisianikin palasi alkuviikosta kotiinsa Moshin seminaarista. Siellä oli nyt siis ensimmäinen seminaari. Osanottajia oli ollut vain 22, mutta Felisianin mukaan seminaari oli ollut harvinaisen hyvä.

Tällä kertaa tässä uutiskirjeessä saatte kuvauksen Päivin mielenkiintoisesta bussimatkasta Mwanzasta Tazengwaan:

"Matka oli kova koettelemus.  Ensinnäkin bussi tuli puoli tuntia myöhässä.  Autoon noustiin hirveässä ryysiksessä, toinen toistaan tönien.  Kun toiset yritti nousta autoon, toiset tuli sieltä pois. Annoin toisen laukun pantavaksi auton tavaraosaan (enkä suinkaan maksanut 500 shillinkiä, mitä ainoastaan minulta pyydettiin... olikohan ihoni värin kanssa jotain tekemistä??:), ja toisen laukun ja käsipussukan ja muovikassin kanssa yritin sitten sulloutua sisään muiden mukana.  Auto oli jo aika täynnä, se tuli nimittäin Musomasta, ja sisällä oli hirveä kaaos, kun ihmiset yrittivät löytää paikkojaan.  Osa tuli sisälle ilman lippua tai paikkalippua. Minulle oli myyty paikka D5, jota ei ollut olemassa koko autossa!  Kun äkkäsin yhden tyhjän paikan muslimitytön vieressä, istuin siihen.  No, tämä tyttö oli ostanut kaksi lippua, eli odotti jotain ystäväänsä viereensä.  Ystävää ei kuulunut.  Poliisikin ilmestyi autoon selvittämään hässäkkää, ja katsomaan, oliko ihmisillä asianmukaiset liput.  Nyt oltiin jo kovasti myöhässä lähdöstä. Kysyin  vieressäni istuvalta tytöltä, mitä hänen lipussaan luki.  Hänellä ei ollut lähtöaikaa siinä ollenkaan!  Ehdotin hänelle, että jäisi odottamaan seuraavaa bussia, kun ei sitä ystävääkään ollut saapunut, hän oli matkalla Taboraan.  Hän tajusi itsekin, että se on hyvä ratkaisu, ja onnekseni poistui bussista, joten nyt minulla oli sitten oikeasti oma paikka.  Viereeni istahti vanhempi mieshenkilö, joka oli aikansa inttänyt, että hänellä on edellisen rivin istumapaikka, mutta josta kukaan ei hievahtanutkaan minnekään... Niin hän sitten istui vieressäni Shinyangaan asti, jolloin hänen paikallaan istunut poistui autosta ja hän pääsi omalle paikalleen!  Minun viereeni tuli sitten opettajamamma, joka oli menossa Taboraan.

Shinyangassa vaihdettiin renkaita ja matkustajia, toiset lähti pois, toiset tuli,  ja otettiin dieseliä. Silloin kaikki määrättiin poistumaan autosta, koska tankkauksen aikana voisi syttyä tulipalo! Takaisin bussiin. Minä istuin onneksi ikkunan vieressä juuri sillä kohtaa, mistä tavaraa lastattiin sisään ja ulos. Pidin tarkasti silmällä, ettei kukaan vienyt "vahingossa" minun laukkuani.  Eihän siellä ollut paljon muuta kuin likaisia vaatteita, mutta oli siellä  sentään mun hyvät lenkkarit ja muutakin mulle tärkeää!  Loppumatkasta bussi rupesi pysähtelemään usein, otti matkustajia, ja jätti heitä milloin minkäkin majan kohdalla.  Väliin oli yksi pyssymieskin kyydissä, mikä vartija lie ollut tai poliisi siviilivaatteissa. 

Koko matka kesti viisi pitkää tuntia.  Onneksi tie oli hyvä, ja muutenkin tämän auton kuski oli OK, ei ajanut liian kovaa.  Silti olin ikionnellinen, kun vihdoin saavuimme Nzegaan.  Pääsin vaivoin laukkuineni ulos autosta, nimittäin uusia matkustajia alkoi jo lappamaan sisään, ja koko bussin etuosa oli niin täynnä kaupustelijoita ja matkustajia, että minun piti melkeinpä tyrkkiä ihmisiä, että pääsin väljemmille vesille.  Sitten vielä piti saada laukku sieltä bussin uumenista.  Löytyihän se, onneksi!  Vielä taksi jostain.  No siitä lähti joku tyyppi mulle taksia hakemaan.  Olin valmiiksi varmistanut, mitä kannattaa maksaa Tazengwaan menosta.  Välittäjälle piti antaa myös vähän liksaa. Voi, mikä ihana helpotuksen tunne, kun pääsin kotiin!  Heti vaan pesulle ja uimaan.  Oma koti kullan kallis!  Miten täältä malttaa minnekään edes lähteä..."

Lopuksi: meillä oli hiukan vastoinkäymisiä, kun sähköpiikki nousi tuonne 350 voltin tienoille. Siinä paloi TV, DVD, kaiutinsarja ja CD soitin! Kumma, että lamput kestivät, hetken oli huoneessa todella kirkasta! Emme ole vielä kokeneet tälläistä. Syyksi osoittautui ulkona olevan pääsähköjakajan sisään mennyt vesi, joka oli ruostuttanut johdot pilalle.

Seuraavat seminaarit ovat toukokuun lopussa Kwimbassa, jonne menevät perheseminaaria pitämään Eljas Simon vaimonsa kanssa. Heti kesäkuun alussa on seminaari Mpingassa, jonne menee Amboseni Mwandembo. Kesäkuun alussa myös kaikki opettajamme tulevat tänne Tazengwaan, missä heille järjestetään yhteinen koulutustilaisuus.

Lupasimme mainita aiemmin miten Zanzibarin seminaari meni. Siitä Felisiani kertoi, että tällä kertaa ei ollut mitään häiriötä ulkoa päin ja seminaarilaisia oli ollut 38. Saarella satoi mutta seminaarissa oli Hengen sateet! Seurakunta kasvaa saarella, jossa muslimien osuus koko väestöstä on 96%.

Viikon sananpaikka: "Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä." (Miika 2:13)

Viikon rukousaiheet: Seminaarit Kwimbassa ja Mpingassa. Uusi lukukausi Tazengwassa. Päivi matkustaa Dariin ensi viikolla palaveriin.

Viikon kiitosaiheet: Varjelus matkoilla. Moshin onnistunut seminaari.

Paljon kuvia ja muutakin tietoa löytyy näistä osoitteista:

Uusin puskapappien uutiskirje, jossa myös raportit ja uhratut varat: http://puskapappi.blogspot.com/
Puskapappi informaatiota: http://puskapapit.blogspot.com/
Tazengwa Pentecostal Bible College: http://tazengwa.blogspot.com/
Tuokkolan uudet sivut: http://tuokkola1.blogspot.com/

Seuraava teltantekijäkurssi on tämän kuun lopussa
Kesäkuu 26-29, 2008 Victoria BC

 Olet tervetullut tämän vuoden viimeiselle kurssille kauniiseen
 tyynenmeren kaupunkiin. Kotimajoitus on mahdollista.

 Tästä saat lisää tietoa
 http://www.globalopps.org/course/victoria2008.htm

Sudburyn Kesäkonfferensissa on mahdollisuus saada lisää informaatiota teltantekijätyöstä ja keskustella teltantekijämobilisojan, Ari Rockliinin kanssa.

Helmikuu 2009 teltantekijä kurssi on Floridassa.
Varaa aikaa talvipäiville sekä kurssille samalle matkalle.

Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.