Kauan sitten olin Filippiineillä vähän niinkuin kyläilemässä. Teinhän minä töitäkin, korjasimme kirkkoja ja rakensimme vähän uuttakin. Moottorisahalla sahatuista lankuista teimme kirkon, jonka saimme jonkunlaiseen kuntoon, katto jäi laittamatta ja osa seiniä, kun meidän oli lähdettävä.

Siellä muuten sain opetuksen siitä, mitä tarkoittaa “kukonlaulun aikaan”, kun nukuimme tropiikin sysimustassa yössä sikojen ja kanojen oleskelupaikan yläpuolella. Heräsin voimakkaaseen kukon kiekumiseen, kohta siihen yhtyi toinen vähän kauempana, ja sitä tehden kuoroon tuli kukkoja lisää niin, että koko laakso kaikui kukkojen laulusta. Minulla oli taskulamppu vieressäni, ja kun katsoin kelloa, se oli kolme. Aamulla sitten kun heräilimme ja aloimme hommat, niin siihen elämän ääniin sotkeutui kukkojen kuoron esitykset, niin ettei tiennyt milloin ne lopettivat. Muihin ääniin kylläkään en kiinnittänyt huomiota, kun autonkin jouduimme jättämään kolmen tunnin kävelymatkan päähän. Osmo Pieniniemi oli silloin siellä, ja yhdessä rakentelimme Kaarlo Suomelan ja paikallisten veljien kanssa.

Tapasimme siellä Japanista lähetyssaarnaaja Susukan, ja kuulin hänen elämästään jotain. Hänen äitinsä oli asunut Kiinassa sillä alueella, jossa suomalaiset lähetyssaarnaajat tekivät työtä ennen vallankumousta. Vaimo oli saanut vaikutteita suomalaisten julistuksesta, kunnes hän vaikeina aikoina muutti Japaniin, jossa hänelle syntyi kaksi poikaa. Toinen pojista johtautui lähetystyöhön Filippiineille. Ajattelin lähetystulen leviämistä maailman ympäri. Tulet roihusivat jo Suomessa, silloin kun ensimmäiset siirtolaiset siirtyivät lännelle. Laivat rantautuivat Halifaxsiin Kanadaan, josta lähdettiin kohden länttä. Perustettiin seurakuntia, ja niinkuin myötäsyntyisenä lahjana syntyi lähetyksen tuli. Lähetettiin lähettejä merten taakse, siltä kautta minunkin matka kulki Filippiineille. Kun löin kättä Susukan kanssa, käsitin lähetystulen levinneen ympäri maapallon. Kuinka paljon evankeliumin tuli on polttanut tullessaan eripuolilta, sen saamme kerran nähdä.

Jeeus toivoi tulen syttymistä ja levittämistä, tämä on toteutunut. Matka evankeliumin vankkureilla on ollut mielenkiintoinen, haastava ja paljon siunausta on sen matkassa koettu.

Raimo Silegren, Pefferlaw, ON Canada

Hyvät ystävämme,

Tulimme eilen Dar es Salaamista FIDAn järjestämästä Main Streaming -seminaarista. Seminaari oli erittäin hyvä valottaen meille erityisesti AIDS:in, vammaisten ja tasa-arvoisuuden huomioonottamista projekteissa ja raamattukoulutyössä. Puskapappiseminaareissa nämä tärkeät asiat tullaan ottamaan jatkossa huomioon ns. neljännessä seminaarissa. Jokaisella paikkakunnalla tullaan järjestämään seminaari perheasioiden tiimoilta, ja siihen sisällytetään em. asiat.

Meillä oli myös mahdollisuus puskapappien opettajina kokoontua Darissa yhteiseen palaveriin. Paikalla oli Eljas Simon, Amboseni Mwandembo, Johanseni ja Selestina Felisiani ja me. Uusia pyyntöjä seminaarien pitoon oli tullut taas paljon lisää. Valitsimme niistä paikkakuntia, joilla arvelimme olevan suurin tarve puskapappiseminaarien järjestämiseksi. Vuoden loppuun on taas kalenteri täynnä, ja suunnilleen joka toinen viikko on viikon seminaari jossain päin Tansaniaa. Syksyllä painopiste on muuttumassa etelän alueelta länteen ja pohjoiseen.

Johansenin matkalippu saatiin myös hankittua Darista. Viisumin saanti Suomen suurlähetystöstä ei ollut vaikeaa. Sen sijaan matkavakuutus ja siirtoviisumi (transit visa) Lontoon kentällä olivat työläämpiä, mutta kaikki on nyt kunnossa, ja matkakuume nousussa. Tämän viikon järjestelemme asioita täällä Arushassa ja valmistelemme ensi viikon opetusta Keniassa Korun Raamattukoulussa. Sitten Korun viikon jälkeen on tarkoituksemme nousta Nairobissa koneeseen ja lentää Suomeen 29.5. (Perillä Helsingissä 30.05 klo 15.15). Suomessa kokoukset alkavatkin heti seuraavana päivänä.

Heinäkuun 26. päivä on tarkoituksemme lentää Kanadaan. (Johanseni palaa jo heinäkuun 11. päivä takaisin Tansaniaan.) Kanadassa ensin osallistumme Pohjois-Amerikan Suomalaisten Konferenssiin Thunder Bayssa. Sen jälkeen kierrämme kannattajaseurakuntamme Ontariossa ja Vancouverissa.

Huomioikaa seuraava sähköpostia koskeva asiamme: Ajalla 21.5.- 10.9.2005 toivomme teidän lähettävän sähköpostin ”hotmail” osoitteeseen, eli pstuokkola@hotmail.com

Esirukouksistanne kiittäen ja teitä siunaten,

Päivi ja Sam Tuokkola

Yhteystietomme:

Puskapappien kouluttajat:

Päivi ja Sam Tuokkola
Box 7292
Arusha, Tanzania
Tel: -255-27-2508690, Kännykkä ja tekstivi estit +255-744-535679

pstuokkola@hotmail.com

Selestina Felisiana ja Päivi Tuokkola

Rakkaat ystävät ja Lähetystön Viestin lukijat,

Kuten ehkä saatat jo tietää, olemme valmistautumassa seuraavaan suureen muutokseen elämässämme: muuttamaan lähetystyöhön Aasiaan tulevana syksynä. Juuri hiljattain olemme ilmoittaneet päätöksestämme vanhemmistolle ja seurakunnalle, jotta he ehtivät valmistautua ja rukoilla tulevaa askelta.

Aika täällä Torontossa jäi melkoisen lyhyeksi (vajaat 3 vuotta), mutta siitä huolimatta olemme kiitollisia niin uusista ystävyyssuhteista kuin monista läksyistä, joita tuli opittua. Me tulimme tänne Kanadaan noudattaen selvää käskyä ja näin olemme myös lähdössä selvää käskyä noudattaen. Jo viime kesänä aloimme kokea irroittelua, mutta emme kuitenkaan olleet varmoja, että miten ja minne Jumala johdattaisi meitä. Kun marraskuussa rukoilimme, koimme selvästi, kuinka Henki sanoi: "Tammikuussa tiedätte varmasti." Kun tsunami iski 26.12. Aasiaan koko voimallaan, aloimme aavistaa Jumalan tarkoituksen. Käytyäni paikan päällä, olimme varmoja. Sain vietyä avustuksia Acehiin ja Niakselle ja samalla näin, kuinka avoimia sydämet olivat, ja toisaalta, kuinka tietämättömiä kristityt toisaalla olivat avoimista ovista, jotka Jumala oli avannut suljetuimpaan maan osaan. Samalla matkalla sain toisenkin vahvistuksen: sain tilaisuuden (lue: "oli pakko") saarnata ensimmäistä kertaa elämässäni. Vaikka puhunkin ihan kohtalaista katukieltä, en ollut asunut maassa yli 20 vuoteen, enkä silloinkaan ollut koskaan puhunut seurakunnissa, saatikka saarnannut.

Matkalla takaisin Torontoon (30.1.) Herra alkoi puhua. Vaikka olin aina ollut valmis mihin vaan, Hän halusi kuitenkin "uudistaa työehdot." Hän kysyi olinko todella valmis jättämään kaiken tutun, turvallisen ja mukavankin, olinko valmis jättämään ihmissuhteet, ja Hänen seurakuntansa Hänen käsiinsä, olinko valmis viemään perheeni tuntemattomaan, silloinkin, vaikka kaikki perheenjäsenet eivät palaisi... Useamman kerran täytyi käydä ryhdistäytymässä ja kuivaamassa kyyneleitä lentokoneen pikkuhuoneessa (ei ohjaamossa).

Kaikkea emme vielä tiedä. Olemme nyt uskossa varanneet yhdensuuntaiset lentoliput Torontosta Suomen kautta Aasiaan marraskuun aluksi. Meidän täytyy päästä Suomessa uudelleen koulu- ja sosiaaliturvasysteemiin sisälle, josta putosimme tänne Kanadaan muutettuamme, ja samalla kenties tapaamassa (toivottavia) lähettäjiä. Toivomme pääsevämme jo ennen vuoden loppua tai viimeistään ensi vuoden alussa Aasiaan. Me emme tiedä, kuinka kaikki viime kädessä järjestyy. Kannatus, lähettäjät, matkaliput ja monet muut asiat ovat vielä auki, mutta olemme uskossa lähteneet liikkeelle, luottaen Häneen, sillä Hän on luvannut, että minne johdattaa, siellä varustaa...

Kiitämme, jos jaksat muistaa tulevien kuukausien aikana, kun valmistaudumme lähtöön. Jo taas jännittää...

Olkoot tulemisesi ja menemisesi siunattuja,

Mika & Rommy - Hannah (8), Isaiah (6), Säde (4) ja Promise (1)

2570 Bayview Ave.
Toronto, ON M2L 1B3, Canada
ph. (416) 222-2291
fax (416) 222-2256
email: mika.yrjola@iki.fi

Olin itse eilen (torstaina, 21.04.05 klo 11 alkaen) mukana Jerusalemissa Israelin korkeimmassa oikeudessa yhdessä Aradin vainottujen uskovien kanssa. Mukana oli myös yksi samalla kadulla asuva juutalainen pariskunta -siis naapuri, joka antoi hyvän todistuksen messiaanisista naapureistaan.

Tuntui siltä, että tuomari oli kiinnostunut tietämään enemmän näistä Aradin messiaanisista. Hän päätti siirtää koko asian käsittelyn siihen asti, kunnes olisi saanut useammalta "tavalliselta kansalaiselta" lausunnon, mitä he sanovat näistä messiaanisista naapureistaan, joita rabbit nyt kiivaasti syyttävät "juutalaisen kansan vihollisiksi".

Poliisin antama kielto massamielenosoituksesta uskovien kotien edustalla on voimassa, kunnes asia käsitellään uudelleen oikeudessa naapureiden todistusten nojalla. Uutta päivämäärää siihen ei ole vielä annettu.

On syytä jatkaa rukoustaistelua asian puolesta, koska korkeimman oikeuden päätös on samalla ennakkopäätös, jonka mukaan seuraavia samantapaisia asioita tullaan ratkaisemaan.

Siis voiko demokraattisessa maassa pitää mielenosoituksia yksityisen kansalaisen kodin edustalla vain sen takia, että he uskovat Jeesukseen, siitä on loppujen lopuksi tässä kysymys.

Kevätterveisin Israelista: Olavi Syväntö

April 26-2005