Rauhan tervehdys kaikille Lähetystyön Viestin lukijoille. Uusi Vuosi on niin pitkällä, että ei viitsi toivottaa Uutta Vuotta, mutta silti voin toivottaa siunausta joka päivälle, sillä siunaamaan meidät on kutsuttu. Voin sanoa, että Jumala on todella siunannut minua ihan erikoisilla tavoilla, niin taivaallisilla kuin maallisillakin. Kuitenkin tarvitsen joka päivä uutta voimaa ja rakkautta. Uutta voimaa, kun jatkuvasti tulee uusia haasteita eteeni.

On niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, ja monet ovat tulleet kysymään, mitä tehdä kun joutuvat kohtaamaan eri asioita elämässään. Olen saanut kertoa heille, että Jeesus on paras apu, ja olen ohjannut heitä seurakunnan yhteyteen. Tänään sain todistaa kahdelle, he lupasivat tulla kokoukseen. Toinen heistä oli nuoren näköinen äiti, mies oli kuollut, kolme lasta oli kuollut, neljäs lapsista oli sairas, seitsemän vuotias tyttö on enää terve. Äiti oli niin loppuunkuluneen näköinen ja nälkäinen, että harvoin näkee niin kurjaan kuntoon joutunutta. Asunnon vuokraaja oli juuri häätänyt hänet pois, kun pelkää taudin tartuntaa. Myös monia muita tuli viikon aikana apua pyytämään. Eräs nuori sekä pari hyvin vanhaa mummoa

heti tervehdyksen jälkeen sanoivat, että me tulimme, koska meillä on kova nälkä. Tuskin he enää olisivat edes voineet ruokaa laittaa, kun eivät meinanneet päästä pystyyn. Voi voi, miten paljon on hätää ja kärsimysten alaisia ihmisiä.

Jumalan sanan nälkää ja janoa on myös paljon. Täällä oli suuret kokoukset, helluntaiseurakuntien järjestämät, ja siellä oli myös satoja ensikertalaisia kuulijoita. Saarnaajat olivat USA’sta sekä laulajat, oli myös paikallisia etiopialaisia. Itse olin mukana yhtenä iltana, kun nuoret niin halusivat. Monet parantuivat näissä kokouksissa.

Nuoristamme ainakin kahdeksan on tullut uskoon viime aikoina, ja he ovat ahkerasti mukana kokouksissa, ja myös kastekurssilla, joka kestää kuusi kuukautta. Neljä tuhlaajalasta on tullut takaisin, ja näistä kaikista meillä on suuri ilo, niinkuin on ilo taivaassakin. Niin, ja yhdet häät on olleet sekä yhdet kihlajaiset. Ja nyt kahden viikon sisällä on taas kahdet häät, yhdet on Norjassa, ja toiset täällä. Kaikki he tarvitsevat rukousta, että liitoista tulee kestävät, kun nykyisin on niin paljon eroja.

Aika suuria remontteja on myös tullut eteen. Kun toinen kaivo kuivui, jouduin kaivattamaan uuden kaivon. Toisesta meni moottori rikki, onneksi saimme sen korjatuksi. Uusi vesisäiliö on hankittava, kun entinen on niin risa ja ruosteinen, ruoste on sen syönyt pahoin. Miehet sanoivat, ettei siitä tule mitään korjaamalla.

Suurin osa lapsista on saanut olla terveenä, kolmea lukuun ottamatta. On ollut iloa ja pikkuharmeja, ihan kaikkea mitä elämään kuuluu. Kiitos, ja Taivaan Isän runsasta siunausta teille kaikille, jotka muistatte minua ja työtäni. Minä saan olla Hänen työssään suuresta armosta. Ja Hänen työssään saa kokea kaikenlaisia ihmeitä joka päivä.

Kiitosterveisen.

Airi Tuomi
P.O. Box 532
Awassa
Sidama
Ethiopia
East Africa

Tämä vuoden alku on mennyt matkojen ja raporttien kirjoittamisen merkeissä.

Sri Lankan keväiset lämpötilat ovat todella näännyttäviä. Keskilämpö on kuulemma 31-33 paikkeilla päivittäin.

Helmikuun humanitaarisen avun opetuspäivät aluekoordinaattoreille olivat piristävä poikkeus, vaikka järjestelyt ja ohjelman suunnittelu pitivät meidät liikkeellä alkuvuoden.

Juuri ennen tätä seminaaria tulivat tänne neljäksi kuukaudeksi Anja ja Raimo Ikonen Kiteeltä. He alkoivat pian tulonsa jälkeen käydä tarkistamassa niitä työkohteita, jotka liittyvät jotenkin raken-nusalaan, Raimo kun on ammattikoulun opettaja ja rakennusinsinööri. He ovat myös entisiä Kenian aikaisia työtovereita. Anja ja Raimo ovat jo myös olleet antamassa orientaatiota Colombossa elämiseen Valppaan perheelle. Kevään vierastulvan takia vuokrasimme tästä läheltä talon, ja olemme tutkineet mahdollisuutta ottaa siihen myöhemmin lähetysharjoittelijoita ja team action oppilaita harjoitteluun. Paikallinen suurin 4000 hengen seurakunta, People’s Church, on luvannut ottaa raamattuopistolta nuoria työharjoitteluun.

Tänä vuonna Fidan lähetystyötä varten tehdään seuraavan kolmen vuoden suunnitelmat eri alueilla, ja nämä ovat pitäneet Laurin tiukasti tietokoneen ääressä. Pari kertaa on kuitenkin käyty Malediiveilla, jossa ollaan viimeinkin pääsemässä toimintaan. Rakennustyöt nuorisokeskusta varten Keyodhoon saarella ovat alkamassa. Tämän kuun 22. pv Lauri ja Valppaat lähtevät Malediiveille vetämään ensimmäistä nuorten urheiluleiriä. Tämä on varmaan tämän kirjeen tärkein asia. Kaikkia jotka vain kynnelle kykenevät pyydetään rukouksin tukemaan tätä leiriä. Opetusaiheena on urheilu, koska kaikki kristillinen on kiellettyä näillä täysin toiseen uskontoon kuuluvilla saarilla. Haluamme näyttää yhteistyökumppaneille saarilla, että toimimme heidän nuortensa hyväksi vilpittömästi. Tässä tarvitaan viisautta.

Itse (Anne) en pääse tähän nuorten leiriin mukaan, koska tämänvuotiset Fidan alueellisten gender-neuvojien päivät pidetään Etelä-Amerikassa Cochabambassa Anne ja Ari Joensuun kutsumana. Tutustumme Annen kehittämään naisten turvakotitoimintaan ja opimme uutta siitä, miten tämä gender-työ tehdään niin, että kunnia tulee Jumalalle.

Viime viikolla kävimme Itä-rannikolla Tirrukovilissa, jossa Fida ja People’s Church organisoivat Tsunamissa kotinsa menettäneille pakolaisleirin. Tein analyysiä työläisten kanssa siitä, minkälaiset ovat olosuhteet siellä.

Alussa ihmiset olivat todella traumatisoituneita. Useimmat ovat hinduja.

Kaikki olivat menettäneet työpaikkansa ja kotinsa, ja jotkut perheenjäseniään. Alkoholin käyttö nousi hurjaksi. Lähes joka päivä työntekijät, jotka ovat nuoria timoteus-oppilaita kirkoista, joutuivat selvittelemään tappeluita ja menemään väliin, kun miehet uhkailivat vaimojaan puukoilla ja muilla aseilla. Useat naiset tekivät itsemurhan.

Tämänkaltaisissa tilanteissa nousee esiin gender-työn tärkeys. Pastori Ram, joka muutti Colombosta Tirrukoviliin vetämään leirin perheneuvontaa, sanoi että verrattuna vuosi sitten olleeseen iltatunnelmaan, leirillä vallitsee nyt todella hyvä henki. Illalla kiertelimme alueella suuren lapsilauman seuraamina. Kaikki halusivat pitää meitä kädestä. Pienet kauppaliikkeet toimivat alueella, lapset leikkivät kirkon lahjoittamalla leikkikentällä ja naapurukset juttelivat keskenään ilta-ateriaa valmistaessaan.

Eräs vaimo tosin joutui vieläkin juoksemaan ympäri leiriä karkuun miestään, joka heilui keittiöveitsi kädessä. Jeyakumar, nuori timoteusoppilas, puuttui asiaan ja kysyi mieheltä, mikä oli vialla. Hän oli vihainen, kun vaimo ei puhunut hänelle, koska oli tullut juovuksissa kotiin! Jeyakumar kyseli miksi mies joi? Hän oli kuulemma väsynyt työstä ja tarvitsi rentoutumista.

Jeyakumar neuvoi ostamaan vitamiineja ja maitoa, jotka piristävät paljon enemmän kuin alkoholi. Mies piti sitä hyvänä ideana, ja tilanne rauhoittui.

Nyt vuotta myöhemmin kaikki halukkaat osallistuvat kirkon työntekijöiden antamaan perheneuvontaan, ja vakavia probleemeja on enää 3-5 perheessä.

Perheitä on kaikkiaan 250. Lapset ovat aloittaneet taas koulun, ja pienemmille pidetään esikoulua leirillä. Asunnot, jotka muistuttavat kanakoppeja, on yritetty tehdä viihtyisiksi. Oli mielenkiintoinen kokemus nukkua vain yksi yö näissä väliaikais-asunnoissa, ja ajatella, että monet perheet ovat tehneet niin vuoden verran.

Illalla laitoimme hyttysverkot tiukasti ohuen retkipatjan alle, koska huone vilisi monenlaista eläjää. Muurahaiset rakensivat pesää yhteen nurkkaan.

Puuluukut laitettiin tiukasti kiinni, vaikka oli tosi lämmintä. Hyvin nukutti kuitenkin pitkän rankan päivän jälkeen. Myös Valppaat olivat 6 vuotiaan Nikon kanssa mukana. Niko löysi pian kavereita ja oli leikkikentällä muiden mukana kiipeilemässä.

Asukkaat odottavat innolla uusia koteja, joita aletaan rakentaa. Meillä oli matkassa mukana saarnaaja Neroshan Perera, toiminnan alullepanija, sekä colombolainen arkkitehti tutkimassa, miten talot suunnitellaan.

Olisi paljon kerrottavaa, mutta kirje venyy liian pitkäksi, joten lopetan tähän ja toivotan Jumalan siunausta teille kaikille!

Anne ja Lauri Sorila

Varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:12

Voi pojat!

Ensin piti oppia kirjaimet, ja niitten ääntämiset. Sitten tuli sääntö millä tavalla taivuttaa. Sit tuli poikkeussääntö, jolloin pitää taivuttaa toisinpäin. Vielä kärryillä? No, tämä kaikki sujui suhteellisen hyvin. Mut sit tuli tämä viikko. Opimme samat vokaalit lyhyenä (ei aina kuule eroa pitkiin), joiden kanssa kaikki taivutukset meni uusiksi. Just ku luuli et lukeminen alkaa sujua, niin hidastu etanan tahtiin. Täytyy nyt miettiä 5-6 eri sääntöä lukiessa yhtä sanaa. Pää on täynnä sääntöjä ja ne menevät sekaisin keskenään. Oi, mikä viikko!

Olemme TODELLA helpottuneita siitä, että alkoi viikonloppu.

Kulttuurimme "syveni" ja saimme lisäpohdittavaa muutenkin. Täällähän ollaan eri asioissa eri tavalla kohteliaita kuin lännessä, ja jotkut asiat mitä me voimme pitää loukkaavina, eivät täällä samalla tavalla ole sitä.

Matkustuksen sivujuonteina meille syntyi keskusteluja ties keiden kanssa, ja saimme mm. kuulla, kuinka voisi laihduttaa.... tai että kun vaimo on vanhempi kuin mies (niinkuin meillä) niin se on paha, kun vaimo kurittaa jne. Huomioimme muutenkin, kuinka miesten ja naisten maailmat erottuvat, ja mikä on "naisen paikka". No, enemmänhän kaikki nämä kommentit opettavat meille heidän maailmankuvastaan kuin, että ne kertoisivat meistä. Mutta paljon pohdittavaa ja tarkkailtavaa meille siis jälleen avautui sekä täällä elämisen, että tulevan työn suhteen.

Työluvat taskuissa

Henry ja Ruut Mononen
PO, Box 223
Chiang Mai, 50000, Thailand

Lähetystyö on kuin maratonjuoksu hukkuvien sielujen puolesta.

Maratonjuoksijan voiton salaisuus on pitkäjänteisyys ja kestävyys, ei nopeus. Juoksija on raatanut voiton hetkeä varten. Koko juoksun ajan hän on käynyt kehon kestokyvyn äärirajoilla. Hän on jatkuvasti torjunut kivun, väsymyksen ja häviämisen mahdollisuuden.

Lähetyessään maaliviivaa kultamitalisti tietää, voitto sinetöidään nyt tai ei milloinkaan. Hän puristaa vielä yhden viimeisen voimapisaran, ja syöksyy täysin kohti maaliviivaa.

Samat lait

Samat lainalaisuudet toimivat uskovan elämässä. Ne löytyvät myös lähetystyöstä.

Menestyminen vaatii aimon annoksen stressiä. Kun nuoripari rakentaa kotia, se maksaa heile paljon. Jokaisesta merkittävästä teosta on maksettava hinta.

Näin on myös lähetystyössä. Siihen kuuluu kritiikki, hylkääminen, ristiriita, kiista, ehkä yksinjääminen. Jos palkinto edelleen maistuu, sinut kelpuutetaan kilparadalle. Ei ole mahdollista kestää ristin kipua, ellei sen takana häämötä jokin suurempi palkinto.

Minä lähden!

Näyn saanut Jumalan lapsi ei näe vaihtoehtoja. Mustelmat ja haavat eivät vaienna povessa sykkivää sydäntä ja takoovaa pulssia. Hän on päättänyt totella Häntä, joka sanoi, "Minä lähetän"-vastaamalla "Minä menen!"