Intiasta vieraileva - Sechi Samuelin todistus

South Porcupine 29-08-2007

Kiitän Herraa siitä, mitä Hän on tehnyt elämässäni.
Vuonna 1969 Jumala alkoi tehdä työtä elämässäni. Kristillyydestä tiesin sen
verran, että sunnuntaina pitää mennä kirkkoon. Sitten näin näyn, joka vei
minut etsimään Elävää Jumalaa. 25-06-1969 annoin elämäni Jeesukselle ja sain
kokea pelastuksen, ja minut kastettiin kohta sen jälkeen. Eräs nuori pastori
opetti, kuinka toimia Pyhässä Hengessä. Ei riitä yksin se, että olemme Pyhällä
Hengellä täytetty, ja puhumme kielillä. Jumalan tahto on, että kaikki Pyhän
Hengen armolahjat toimivat seurakunnassa ja elämässämme. Kun annamme elämämme
Jumalan käsiin, Hän toimii elämässämme ja meidän elämämme kautta.
Haluan olla Jumalan tahdon keskustassa, vaikka meillä on vaikeuksia.
Anssi Klar

Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman
työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja
Jumalan rakennus. 1 Kor.3:8-9

Yrjölät liikkeellä 22-08-2007

Rakkaat ystävät !

Kiitos teille kaikille jälleen kerran uskollisista viesteistänne,
esirukouksistanne sekä myös taloudellisesta tuestanne, jotkut teistä
vuosikymmenien ajalta, jotkut myöhemmin mukaantulleina! Olette arvokkaita,
ette ainoastaan meidän, vaan ennenkaikkea Lähettäjämme silmissä!

Parin viikon kuluttua laskeudumme siis Suomen kamaralle ja haluamme nähdä
teitä kaikkia! Miten ja millaisessa aikataulussa, jää nähtäväksi, mutta
tulemme asustamaan ilmeisesti seurakunnan omistamassa kaksiossa Porthanin
kadulla. Emme yhtään moiti Suomen syksyä, sateita eikä edes loka-marraskuun
loskaa,sehän on meille vaan eksoottista ja ihanan viileää... Kolmen vuoden
työkauden jälkeen tropiikissa varsinkin Manu tulee nauttimaan elämästä ilman
hikoilua! Vaikka Manu nyt saavuttaakin eläkeiän , palaamme ilmeisesti
takaisin kentällemme alkuvuodesta j.H.s. Haluamme tehdä lenkin Kanadan
kautta, jonne ehkä jo jouluksi. Marjan perhehän on kasvanut ihanalla
tyttövauvalla sitten viime näkemän, ja täytyy päästä heitä edes vähän aikaa
sylissä pitämään.

Veka poikamme lähti Suomeen alkukesästä ja sai töitä Helsingissä hetimiten
vartijapalveluissa. Alkuun asui ja pääsi Suomen rytmiin Afrikan ja Indonesian
vuosien jälkeen setä-Samuelin ja Annelin sekä muittenkin sukulaisten avulla.
Sittemmin sai vuokra asunnon Korsosta. Tekee nyt ns. maallista työtä, mutta
haluaa auttaa serurakunnassakin, missä tarvitaan...
Kiitos, kun olette muistaneet Vekaa rukouksin!

Mikan perhe saapui matkoiltaan viime torstaina iltamyöhään ja sen verran oli
porukka jetlag´issä, että osa porukkaa ei nukkunut ollenkaan sinä yönä.
Amerikassa kun nääs oli päivä! Seuraavana päivänä yritimme pitää lapsia
hereillä, että oppisivat nukkumaan oikeina aikoina, mutta kesken Rommyn
synttäreitten vieton yksi toisensa jälkeen alkoi sammua ja kannettiin
sänkyihinsä. Antturin pojat kyllä urheasti pitivät heitä hereillä
mahdollisimman pitkään.. No, nyt alkaa olla aikataulut kohdallaan, koulutkin
alkoivat eilen ja on pakko nukkua yöllä että jaksaa päivällä koulussa. Mika
pitää tehostettua kotikoulua Hannalle ja Jesselle, kokousmatkojensa välissä.

Osan ajasta, kuten liikunta ja musiikki tunnit ovat koululla... Heillä nääs
kun elämä taas muuttuu...Muuttavat ensi vuoden alussa Australiaan. Canberran
International-srk.n pastoreiksi, mutta myös pitävät edelleen Indonesiaa
kenttänään. Mika on saanut hienon työsopimuksen sieltä. Sen mukaan saa tehdä
vuosittain 5-6 lähetys ja-opetusmatkaa Indonesiaan ja siten työ jatkuu täällä
vaikka asuinpaikka muuttuu Australiaan. Lapset aloittavat siellä uuden
kouluvuoden Tammi-Helmikuun vaihteessa, siksi teho-opetusta nyt tämä syksy,
että pääsevät ikäistensä kanssa samalla luokkatasolle.

Indonesiassa on ollut monenlaisia luonnonmullistuksia viime aikoina:
maanjäristyksiä, tulvia, maanvyörymiä jne... mutta olemme säästyneet niistä
kaikista. Vaikka parin viikon takainen maanjäristys oli voimakas, meidän
talomme kärsi vain hieman vaurioita, kattotiilet liukuivat pois paikoiltaan,
sen sijaan lähinaapurimme kärsivät paljon suurempia vauritoita, lattiat
kohosivat, seinät rakoilevat ja suuria korjauksia täytyy tehdä.

Monet matkat on myös tehty kuluneena vuonna. Alkuvuodesta Manu ja Veka tekivät
evankelioimismatkat Kalimantanille sekä Keski-Jaavalle. Yhdessä teimme matkan
Singaporeen. Sitten Manu Erik Klarin (Thaimaasta) kanssa Palembangin
Raamattukoululle sekä seurakuntiin siellä. Myöhemmin Manu yksin myös itä-
Jaavalle ja Pohjois-Sumatralle. Välillä tässä Bandungin kaupungin
seurakunnissa sekä muutama kokoussarja Jakartassa ja Bekasissa. Työtä on
siis riittänyt ja ihmeellinen Herran armo ja voitelu on ollut työn yllä.

Kiitos siis esirukouksista! Nyt siis vähäksi aikaa Suomeen hengähtämään!

Rakkain terveisin ja kiitoksin!
Mirja ja Manu Yrjölä

“Turning Setbacks into Song!”
11-09-2007

In August a group of believers from Canada & the States traveled to the
eastern African country of Tanzania, for what many said was “the trip of a
lifetime!” Our time in Arusha gave us opportunity to visit some of the best
game-parks in all of Africa: Ngorongoro Crater (dubbed “the best self-
contained Safari destination in the world”), home to over 30,000 animals;
Tarangire; Manyara; and Arusha National Park with its many giraffes, monkeys,
and zebras. For 4 ½ days we rode around in 4-wheel drive Land Rovers and
witnessed from close quarters God’s beautiful creation, much as it must have
been in the garden of Eden! At Tarangire, we were awestruck as a “family” of
elephants stepped around our tented lodgings before we had our bags unpacked.
In Ngorongoro Crater we came upon a lion kill: a Cape buffalo that had been
brought down less than an hour before by a pride of lions. In Manyara, we
craned our necks in vain looking for tree-climbing lions, but at one point
were forced to back up when a bull elephant stood his ground on the road
ahead. These were just a few of the unforgettable experiences in our Safari
Trip to the wilds of Africa!

The safari was but a small part of the reason for going to Tanzania. Our real
purpose was to join in on a crusade being conducted in Arusha, a city of some
600,000 not far from Mount Kilimanjaro. This was the 4th crusade held in
recent years by Canadian evangelist Dr. Barry Moore of London, ON.
Some 5 years ago, when Samuel and Paivi Tuokkola were returning to the mission
field in Tanzania, Finnish-born, Canadian-bred executive director John Laari
talked with the Tuokkolas about a crusade in Tanzania with Barry Moore. Hence,
in 2004, the first crusade was held in Dar es Salaam, a city of some 5
million. A year ago, we were in Mwanza on the shores of Lake Victoria. And, a
week before the crusade in Arusha, another crusade was held in Tabora in
central Tanzania, not far from Nzega where Sam and Paivi are posted at
present. Over 2,500 counseled decisions have been recorded in these
evangelistic endeavors, to the glory of God. What a wonderful and fruitful
“addendum” this has been to Sam and Paivi’s ministry in this country! While
this is not the key thrust of their work in Tanzania, they were more than
willing to “open the doors”, and as a result many precious Tanzanians, of
numerous different tribes, have entered through the Door of Salvation and
found peace, joy, and new hope for living in Jesus!

Let me bring you to the closing meeting in Arusha. Typically our meetings
start about 3 p.m., when local bands and singers burst into singing as only
Africans can. I have often told our North American audiences that in Africa
the announced times of meeting mean little. You see, it’s when the music and
singing starts, that’s when the people know “it’s meeting’ time!” This
afternoon, as our bus carrying the group approached the site where the
meetings were being held, we noticed that something was amiss. There was only
silence. No singing. No clapping. No beat of the drum. Nothing.
We soon discovered that the rain which had come down earlier had played havoc
with the sound system and power generator. This was not good news.
Soon the people would begin to drift away. Even now, as a few raindrops fell,
the people scurried under cover of trees, canopies, or wherever else they
could find shelter.

As I surveyed the situation, wondering what to do, I recalled the time the
team had been at an open-air stadium in Jamaica and rain threatened to close
down that meeting as well. One of the local pastors had stood up, and in his
island drawl prayed: “Oh Lord, sometimes the rain am good, and sometimes the
rain am bad. Right now, Lord, it am real bad! In Jesus’ name, we ask You to
stop the rain so the man can preach the Word!” And with that he sat down…

AND THE RAIN STOPPED.

As these thoughts went through my mind, suddenly I heard singing breaking out.
I looked to my left, and saw a lady lifting up her voice in praise to her God,
and leading the crowd gathered around her in song. Turning to the chairman, I
remarked: “That’s just like the African people… they know how to turn any
situation into a song!” And though the rain clouds hung ominously around, IT
DID NOT RAIN ONE DROP UNTIL OUR MEETING WAS DONE!
Some 50 minutes later, Barry Moore drew his message to a close, and with the
help of his Kiswahili interpreter, invited the people to come to Christ.
What a precious sight as “mamas” with babies strapped to their backs,
children, young people, and men, young and old, flocked forward to make the
biggest decision of their lives. As I led the responders away to a quiet place
to be counseled and prayed with, I could see in my mind’s eye the angels
rejoicing around the Throne. And, was it only my imagination, or could I hear
the sweet strains of celestial music wafting down from the heavenly portals,
as sinners bowed in humble repentance of their sin?

Life isn’t always a picnic. Sometimes “it rains upon our parade”. But take a
lesson from a Tanzanian lady, who, when faced with setback, turned the
situation into a song! It might just be that you’ll find yourself…
accompanied by angels!

Report by Rev. John Laari
Executive Director, B.M.M
Kitchener, Canada

Tanzanian Kruuseidi
Tozengwa 05-09-2007

Monien kiireiden kanssa olemme olleet estyneitä kirjoittamaan teille, mutta
nyt se on taas mahdollista.
Tulimme Tansaniaan noin kolmisen viikkoa sitten ja heti sillä viikolla olimme
mukana Arushassa pidettävässä Dr. Barry Mooren Crusadessa.
Tilaisuudet olivat neljänä iltana ja osanotto oli todella runsas. Yhteensä
noin 600 ihmistä teki päätöksen antaa elämänsä Jeesuksen johtoon. Heille
järjestettiin sielunhoitoa ja ohjattiin sitten paikallisiin seurakuntiin
mukana olleiden yhteyshenkilöiden välityksellä. Mukaan tuohon tapahtumaan oli
Kanadasta saapunut yhteensä 17 henkilöä, joiden kanssa sitten tutustuimme
Tansanian upeisiin luonnonpuistoihin ja muihin alueen nähtävyyksiin. Myös
vierailut Maasai kodeissa ja -kirkoissa olivat vieraille mieleenpainuvia
kokemuksia.

Arushan viikolla tapasimme myös Johanseni Felisianin, joka tuli Babatista
seminaarin pidosta. Seminaari oli ollut hyvin rohkaiseva. Babati on osa
keskimaan aluetta, jossa seminaareja ei aiemmin ole pidetty. Tarkoituksemme on
lähitulevaisuudessa pitää noilla alueilla, kolmella eri paikkakunnalla,
seminaareja vahvistaaksemme siellä olevia seurakuntia. Felisianin mukaan
vastaanotto siellä oli ollut erittäin innostava ja koitamme päästä myös itse
mukaan seuraavaan seminaariin.

Arushasta ajoimme sitten kotiin Tazengwaan. Oli hienoa tulla taas tänne ja
kokea ystävien lämmin vastaanotto ja vaikka täällä on nyt kuuma ja kuiva kausi
menossa, niin silti olo tuntuu oikein hyvältä. Viallinen internet saatiin
toimintaan ja uima-altaaseen vettä, siitä se elämä taas alkaa!
Raamattukoululaiset ovat palanneet kuluneen viikonlopun aikana campukselle ja
uusi lukukausi alkoi eilen. Jälleennäkeminen myös oppilaiden kanssa oli
riemullinen. Kiitos, että muistatte koko koulun henkilöstöä, oppilaita ja
meitä opettajia rukouksin, että voisimme yhdessä edistää Jumalan Sanan
tuntemusta ja sitä kautta evankeliumin ilosanoman eteenpäin menemistä tulevien
pastoreiden ja evankelistojen kautta.

Eljas Simon on myös täällä juuri nyt seminaarissa ja juttelin hänen kanssaan
eilen. Hän oli reippaalla mielellä ja innokas uusien haasteiden edessä. Hän on
valmistelemassa vaimonsa kanssa perheseminaareja. Seuraava OBS:n
perheseminaari on Ugerewessa lokakuun puolessa välissä. Ensi viikolla meillä
on täällä Tazengwassa OBS:n palaveri ja osa opettajistamme tulee mukaan
suunnittelemaan loppuvuoden seminaariohjelmaa. Olemme iloinneet opettajiemme
hyvästä työstä ja ahkeruudesta. Kaikki seminaarit, jotka on suunniteltu, on
voitu pitää suunnilleen aikataulujen puitteissa. Kiitos siitä kuuluu myös
teille, uskolliset ystävämme ja työn tukijamme! Lähitulevaisuudessa alamme
saada enemmän kuvia seminaareista ja seminaarilaisista, sillä toimme
tullessamme kaksi digi-kameraa opettajiemme käyttöön!

Viikon rukousaiheet: Opettajien palaveri Tazengwassa ensi viikolla,
Raamattukoulun uusi lukukausi on alkanut - rukoillaan että kaikki menee hyvin
niin ulkoisesti kuin ennen kaikkea sisäisesti.

Viikon kiitosaiheet:

Seminaari Babatissa
Onnistunut kokoussarja Arushassa
Varjelus matkoillamme
 

Puskapappien kouluttajat:
Päivi ja Sam Tuokkola
pstukkola@hotmail.com
www.tuokkola.com