Palattuaan hautajaismatkalta, Nassan-isä toi mukanaan sisarensa Kobia Katumweten, hoitamaan kaksosia, Gracea sekä Geraldia. ( Katumwete tarkoittaa: "Let us call Jesus" "Huudetaan Jeesusta avuksi"). Kobia-tädin läsnäolo on tosi tärkeää lapsille, jotka eivät vielä ymmärrä, että äiti on kuollut. " Milloin äiti tulee takaisin?" on kysymys, jota lapset kysyvät useaan kertaan joka päivä. Sain järjestettyä niin, että Nassan meni rekisteröitymään läheiselle hyvälle klinikalle, missä hoidetaan hiv- positiivisia ihmisiä. Tavoitteenamme on, että isän kunto säilyisi hyvänä mahdollisimman pitkään, ettei lapsista tulisi liian pian totaalisia orpoja.

Tunnen monia hiv-positiivisia henkilöitä, jotka ovat eläneet vuosia sairautensa kanssa. Säännölliset klinikalla käynnit, ravitseva ruokavalio,lääkehoito ja tasapainoinen elämä auttavat hiv-positiivisia ihmisiä elämään täysipainoista elämää perheissään ja yhteiskunnassaan. Monet ihmiset eivät uskalla mennä kokeisiin, koska he pelkäävät olevansa hiv-positiivisa. He pelkäävät tulevansa syrjityiksi ja leimatuiksi. Kun he hakeutuvat apuun vasta viime hetkellä, monen tilanne on jo mennyt liian huonoksi. Avoimesti asiasta puhuminen, testeihin hakeutuminen ja informaation saaminen auttaa monia elämään kauemmin ja paremmin. Tässä kuussa läheisellä klinikalla avataan uusi lasten osasto. Olen jo alustavasti puhunut siellä työskentelevän lääkärin kanssa, että perheen kaikki lapset testattaisiin (isän suostumuksella), saadaksemme lasten hiv-statuksen selville. Babirye, ensimmäinen kaksonen, testattiin syntmän jälkeen positiiviseksi, mutta 11. tammikuuta otetussa kokeessa hänet todettiin hiv-negatiiviseksi. Mahtava asia! Kun henkilö menee hiv-testiin, niin tulokset näyttävät, onko henkilössä hiv:in vasta-aineita. Kokeella ei etsitä varsinaisesti viirusta vaan vasta-aineita. Usein lapsen syntymän jälkeenkin äidin elimistön vasta-aineita löytyy vielä lapsen verenkierrosta, ja se voi aiheuttaa hiv-positiivisen tuloksen. Tästä syystä lapsi pitää testata uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, että hänen todellinen tila saadaan selville. Babiryestakin pitää ottaa uusi verikoe 3-4 kk kuluttua, että saisimme selville, mikä hänen hiv-statuksensa on.

Gerald-poika rekisteröitiin Fidan kummiohjelmaan, tällä viikolla ja hänen koulutus on turvattu pidemmäksi ajaksi. Geraldin tullessa toimistolle, Heidi-ystäväni, joka työskentelee kummiprojektissa, antoi pojalle vihellyspillin ja lelutraktorin. Gerald oli tosi ylpeä lahjastaan ja varmasti kotipiiri saikin pidellä korviaan loppuillan. Isä-Nassan tuli Gracen kanssa tuomaan Geraldin koulumaksukuitteja eilen toimistolle ja kertoi, kuinka Grace oli itkenyt illalla, että miksi "muzungu" (valkoinen) ei antanut hänelle lelua, koska Geraldkin sai? Kun Heidi kuuli asiasta, hän meni penkomaan laatikoitaan ja antoi Gracelle kuvassa näkyvän kauniin kangaspussin ja sen sisällä suloisen pienen nuken. Löysin Gracen tästä tilanteesta, että hän oli juuri saanut uuden nukkevauvansa. Silmät loistaen hän näytti ylpeänä lahjaansa. Miten pienellä voikaan tehdä lapsen iloiseksi!

Eräs henkilö Suomessa sai sydämelleen auttaa pienten kaksosten perhettä, ja vielä Allenin eläessä hän lähetti apua perheelle. Niillä varoilla laitan Gracen esikouluun, ja olen myös vienyt ruokaa perheelle. Lasten kouluttaminen helpottaa Nassan-isää paljon. Monilla köyhillä perheillä ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa koulumaksuja, -pukuja ja muita koulusta aiheutuvia pakollisia kuluja. Koulussa tarjotaan myös lounas, joka on usein pelkkä maissipuuro. Olemme äärettömän kiitollisia, että perheellä on sukulaisia, jotka välittävät ja rakastavat näitä vasta orvoiksi tulleita pikku lapsia. Kobia-tädin hyvässä ja äidillisessä hoivassa, Geraldilla, Gracella, Babiryella ja Nakatolla on turvallista olla. Vaikka lapset eivät enää saa omaa äitiään takaisin, ainakin heillä on hyvä ja korvaava ihmissuhde tätinsä kanssa. Uskon, että he saavat kokea, että heistä välitetään.

Olin tyytyväinen nähdessäni, miten Grace ja Gerald olivat luottavaisesti tätinsä lähellä ja hänen sylissään. He ovat tosi onnekkaita, sillä kaikilla orvoilla ei ole sukulaisia, jotka edes haluaisivat ottaa sukulaislapsensa hoidettavakseen, koska orvot ovat usein ”liian suuri taakka” kantaa

Nassanin perheen puolesta, rakkaudella

Milla Happonen

P. O. Box 9408 Kampala, Uganda

Olen nyt palannut viime maanantaina "Suomen risteilyltä", joka todella sisälsi myös Israel seminaarin laivalla Turku-Tukholma välillä. Ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita uutisista Israelista, joita ansiokkaasti kertoi kirjailija Pekka Sartola.

Suomessa oli presidentin vaalikampanja koko tammikuun, ja silloin tuli ehdokkaiden haastatteluissa esille asioita, joita minäkään en Israelissa asuvana tiennyt, täällä kun tapahtuu niin paljon "omia uutisia". Kun oli kysymys Suomen liittymisestä NATOON, kävi selville, että Suomi on jo kouluuttanut 2000 sotilasta ns. "Nopean toiminnan joukkoihin", jotka voidaan lähettää Suomen rajojen ulkopuolelle YK:n tai EU:n määräyksestä. Suomi hankkii parhaillaan uusia kuljetuskoneita näiden joukkojen nopeaa kuljetusta varten mihin tahansa kohteeseen maailmassa. Siis ollaan muodostamassa kansainvälistä armeijaa, joka voidaan lähettää esim. Jerusalemiin, jos Israel ei suostu luovuttamaan sitä palestiinalaisille pääkaupungiksi! Tällainen tilanne on nyt jo mahdollinen, ja se on Raamatussa kuvattu Sak.12 luvussa. Elämme Jeesuksen paluun aattohetkiä. Jeesus itse sanoi "Asioikaa näillä, kunnes minä tulen". Luuk.19:13. Hän odottaa, että käyttäisimme niitä lahjoja ja taitoja (talentteja), joita Hän on itsekullekin meille antanut, jouduttamaan Hänen valtakuntansa tulemista.

UT puhuu yli 300 kertaa Jeesuksen takaisin paluusta ja ilmestymisestä. Se oli selvästi alkuseurakunnalle "autuaallinen toivo", jonka täyttymistä ilolla odotettiin (Tiit.2:13) ja myöskin innolla joudutettiin julistamalla evankeliumia "alkaen Jerusalemista". (Joh.24:47) Paavali opetti että evankeliumi kuuluu "juutalaisille ensin", ja hän myös itse toimi tämän periaatteen mukaan menemällä kussakin paikassa ensin juutalaisten luokse. (Apt.3:26. 13:46) Tämä Jumalan Sanan alkuperäinen ohje on suureksi osaksi sivuutettu, jopa väheksytty 1900-luvun evankeelisessa lähetystyössä (suhtautuminen isään 1950-luvulla). Sen ohjeen todellista merkitystä ei ymmärretä mitenkään erikoisena muun lähetystyön rinnalla niissäkään maissa, missä juutalaisia on. Nähdään vain se totuus, että "juutalaisia on osaksi kohdannut paatumus", joten nyt heille ei oikestaan tarvitse tehdä mitään, ehkä vain "viskataan" vähän evankeliumia heidänkin suuntaansa! Virallisesti julistetaan kyllä "Haluamme olla mahdollisimman uskollisia Raamatulle ja Uuden Testamentin mallille. Lähetyskonferensseissa julistetaan, kuinka "Tahdomme olla viemässä evankeliumin julistamisen päätökseen". Jos tämä on päämääränä, niin olisi jo kiire viedä evankeliumia juutalaisille.

Kun puhutaan lähetystyöstä missä tahansa, niin mielellään puhutaan "elonkorjuusta", ikäänkuin korjuu olisi mahdollista ilman "kyntöä, kylvöä ja jopa kastelua" niinkuin Paavali asian selvästi ilmaisee 1 Kor.3:6. Kentälle lähteviä uusia lähettejä rohkaistaan olemaan "lopun ajan elonkorjaajia". Entäpä jos Jumala lähettää heidät sellaiselle kentälle, jossa vasta "kaskea poltetaan", kantoja ja kiviä raivataan pois ja peltoa vasta muokataan? Kotimaassa odotellaan uutisia "elonleikkuusta", vaikka pelto ei ole vielä edes kylvetty. Kuitenkaan ei ole mitään "oikotietä" taivaallisen viljankaan kasvuun. Siemen täytyy ensin kylvää peltoon ja kasvaa, ennenkuin siitä voidaan koota mitään satoa. Jumalahan sen kasvun antaa, mutta kuitenkin kaikki kasvaminen ottaa aina oman aikansa, vaikka sitä kuinka ihminen yrittäisi "hoputtaa".

Juuri tämä on tilanne Israelissa. Juutalaisille ja arabeillekin on ensin vietävä Jumalan Sanan siemen, että se voisi alkaa kasvaa heidän sydämissään ja sitten myös kantaa hedelmää. Tässä tehtävässä haluamme olla edelleen täällä Israelissa niin kauan, kun Herra meille siihen voimia ja terveyttä antaa.

Lämpimät kiitokset teille, ystävät, esirukouksista ja kaikesta tuestanne vuosien aikana.

Olavi Syväntö,
PO Box 119
84100 Beersheba, Israel

Lämpimät tervehdyksemme täältä kuumasta Afrikasta. Olemme juuri nyt Mwanzan kaupungissa, Villen, Valtterin ja Sonjan koulukodin naapurista. John Laari Kanadasta tuli eilen tänne, ja olimme häntä vastaanottamassa lentokentällä. Autamme häntä järjestämään tänne Dr. Barry Mooren kokoussarjaa, joka pidetään elokuussa.

Kuten varmaan uutiskirjeistä olette saaneet tietää, niin muutamme jälleen täällä maan sisällä. Muutamme keskimaahan Tazengwaan, jossa tulee olemaan kotimme ainakin seuraavat puolitoista vuotta. Autamme siellä tämän maan suurimmassa raamattukoulussa opettamalla ja samalla jatkamme myös tätä puskapappitoimintaamme täällä Viktoria- järven tuntumassa. Uusia haasteita on siis edessä ja työt ehkä hiukan lisääntyvät, ainakin Päivillä, mutta koemme, että "rautaa on taottava silloin kun se on kuumaa"...ja nyt on se aika. Herätys menee eteenpäin kaukaisilla kylillä puskapappien toimesta ja uusia seurakuntia on perustettu tuonne Victoria-järven alueelle. Olemme siitä kaikesta kiitollisia Jumalalle ja teille, rakkaat ystävämme, mukanaolosta tässä työssä.

Sam ja Päivi Tuokkola

Raamattukoulutus: Puskapappitoiminta
Box 107 Nzega, Tanzania
Tel.255 744 535679
e-mail. pstuokkola@hotmail.com

www.tuokkola.com

Lähetyssihteeri, yhdessä Dr. Kaarlo Suomelan ja Dr. Elja Korhosen kanssa matkustaa jHs, Intiaan, maalisk.8-28 päivinä. Matkan tarkoitus on opettaa ja rohkaista uskonystäviä ja seurakuntaa siellä. Mielellämme veisimme avustusta mukanamme, joka rohkaisisi työn jatkuvuutta. Pastorit ja evankelistat tarvitsevat polkupyöriä, monilla heillä on ikääntyneet polkupyörät, joten uusien hankkiminen olisi suotuisaa.

Jos sinä, Lähetystyön Viestin lukija, haluat osallistua avunantoon Intiaan, niin ota yhteys rahastonhoitajaan tai lähetyssihteeriin, niin täten suoritamme lahjasi Intiaan.

Kiitos, kun muistat rukouksin Intian laajaa lähetyskenttää ja tulevaa matkaamme maalis-kuussa.

Lähetysterveisin,

Erkki Inkiläinen

Kiitos paljon Lähetysviestistä, joka uskollisesti saapuu ajallaan ilahduttamaan meitä. Luemme sen heti kerralla läpi ja kilpailemme Arin kanssa kumpi sen ensin saa lukeakseen. Se on meille mieluinen viesti Kanadasta, sekä tietysti lähetyskentiltä, jossa ystävät työtä tekevät. Kiitos vielä kerran.
Meidän uusi osoite on: Vuolijoentie 542, 36660 Laitikkala, Fin.
Monin rakkain terveisin Aija ja Ari Lindholm

Rauhan tervehdys veli Inkiläinen 2.1.06

Kiitos Lähetystyön Viesti-lehtisestä, jonka lähetätte minulle joka kuukausi. Tässä pieni lahja postimaksuja varten. Jeesus elää, mennään rukoillen, kunnes olemme perillä, siunausta teille.

Suuri Jumala olkoon siunaten, kantaen ja kanssanne Jumalan valtakunnan työssä.

Kiitäen, Raakel Perho
Finnish American Rest Home, Lantana, Florida, USA

Hei Erkki and Pirkko! Rauhaa. Feb.2-2006

I like to write something now as Aulis and I are so burdened for the persecuted church. On the weekend here they had a great Mission's fest. You would love it as Missionary organizations from all over Canada and over the World come and advertise. They also have famous guest speakers. Aulis and I caught the bus downtown and we went to listen to an Egyptian Christian tell of his sufferings for Jesus. After one week of the severest torture you could imagine, (I wont tell you the details he told us, it is too shocking!) he had to be hospitalised. Then back to jail, but then he escaped and now he is in Canada. We also heard that our dear Eritrean Christians are in prison, 2000 of them and a Pastor we know quite well.

The Egyptian christian asked about how much time we take drinking our favourite cup of coffee? We all agreed about three minutes so he challenged us all to take at least one minute a day to pray for our brothers and sisters who suffer for Christ. Every three minutes one suffers, he said.

Sincerely,

Anne and Aulis Lappalainen, Vancouver, BC Canada

http://www.persecution.com/

http://www.persecution.org/newsite/index.php

http://www.idop.org/