Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu

Marraskuu 2008
Puskapapit, Uganda, Indonesia & Thaimaa

Tazengwa 3.10.2008

Seminaarimatka Sabiloon

Hyvin hienojakoinen, punaruskea pöly tuprusi korkealle automme takana,
kun Felisianin kanssa ajelimme kohti Hannan-vuoren lounaisrinteellä olevaa Sabilon kylää.
Auto oli yltäpäältä punamullan peitossa kun saavuimme Sabilon kirkolle.
Mahtavien kuumepuiden ja sypressien katveessa oli vanha, pieni savikirkko ja sen vieressä isompi,
rakenteilla oleva tiilikirkko. Ilta alkoi jo hämärtyä ja kiirehdimme
teltan pystyttämisen kanssa ennen kuin pimeä laskeutuisi.

Tällä alueella asuu Iraq-heimon ihmisiä. Heti ensi hetkistä saattoi
havaita puheessa vahvasti sorahtelevat r-kirjaimet, aivan niin kuin
arabikielille on tunnusomaista. Tuntui uskomattomalta, että siellä
syvällä Tansanian sydämessä asuu heimo, joka satoja vuosia sitten
vaelsi kaukaa pohjoisesta, tuhansien kilometrien päästä, näille
alueille. Heidän kieli, tavat ja ulkoiset piirteet erosivat täysin
muista heimoista. Geenien voimakas perimä ja säilyminen läpi satojen
vuosien näkyi muutamissa kyläläisissä. He olivat aivan ilmettyjä
arabeja ulkoiselta olemukseltaan.

Teltta on nopeasti pystyssä. Tropiikin ilta pimenee ja miljoonat
tähdet syttyvät tuikkimaan korkealla taivaalla. Ennenkuulumattoman
voimakas heinäsirkkojen ja kaskasten siritys täyttää läheisen metsän,
joka hetkessä muuttuu täynnä elämää olevaksi viidakoksi. Matkan
rasitukset painavat jäsenissä ja teltta kutsuu puoleensa.

Hetki sitten ollut kova helle muuttuu auringon laskun jälkeen nopeasti
koleaksi Hannan vuoren rinteiltä puhaltavan navakan tuulen iskiessä
leiriin. Ryömin teltan sisälle omaan pieneen mukavaan hotelliini
samaan aikaan kun Felisiani ja muut siirtyvät savimajoihin. Onneksi
koukkasin juuri ennen lähtöä mukaani paksun viltin kaiken varalta...
nyt se vara oli tarpeen. Vedän sen vielä makuupussin päälle ja
vilpoisuus hellittää. Nukahdan heti.

Keskiyöllä herään jonkun rapistellessa aivan siinä pääni vieressä,
tosin telttakankaan toisella puolella. Kopsautan hiukan kangasta
sisältä päin, jotta rotta tai mikä lienee, karkaa paikalta. Otus alkaa
liikkua, mutta ei kipittävin askelin, vaan ryömien alusplastiikalla
hitaasti. Laahaava ääni, tauko, laahaus, tauko, laahaus, tauko.

Silloin tajuan äänistä, että siellä onkin käärme. Lasken mielessäni,
että vaikka se olisi myrkkykäärme ja vaikka se puraisisikin, niin
myrkky suodattuisi telttakankaan ulkopuolelle. Sitä paitsi minulla on
sen verran kova pää, ettei sen hampaat saisi otetta kuitenkaan. Siis
ei hätää. Olen juuri vaipumassa uneen kun käärme siirtyy takaisin
entiselle paikalle pääni viereen. Lienee silläkin siinä lämpimämpää.

Juurin ennen vaipumistani tiedottomuuteen kuulen vielä kirkon nurkilla
hyeenan kimeää ääntä. Tämähän on aivan kuin Serengetillä, paikassa
jota rakastan!

Nukuin melkein kellon ympäri. Nousen uuteen päivän virkeänä. Siirrymme
aamupalalle pastorin savimajaan. Pastori kertoo paikalla olevan
runsaasti käärmeitä, koska metsän sydämessä on iso lähde, jonne kaiken
maailman otukset kerääntyvät juomaan kuivan kauden ollessa |
pahimmillaan. Kerroinkin hänelle yhden jo käyneen tervehtimässä yöllä
minua.

Aamulla ilma on hyvin viileä ja kostea. Olemme sen verran korkealla,
itse asiassa pilvessä, joka tuntuu ympärillä hyvin kostealta sumulta.
Pieni tuuli vielä lisää koleutta. Seminaarilaisia alkaa saapua.
Kaikilla heillä on päällään monenkirjavat viitat tai viltit. Monilla
myös paksu toppatakki, jonka huppu on vedetty tiukasti pään ympärille
niin, että vain kasvot ovat näkyvissä, nyt vaaleat pölystä.

Juhlat ovat alkamassa. Pihalla kaikuu nauru, Felisianin yhtenä
ylimpänä. Afrikkalaiseen tapaan, kun taas tavataan pitkän ajan
jälkeen, ensimmäinen minuutti tai pari vain nauretaan sydämen pohjasta
valkoiset hampaat loistaen. Samaan aikaan paiskataan kättä. Sitten
kysellään kuulumiset ja taas välillä nauretaan. Jo pelkästään sivusta
katselijana minuakin alkaa naurattaa. Ja niin menen sekaan
tervehtimään seminaarilaisia. Mitä kuuluu, miten safari meni... mitä
vaimolle kuuluu, lapsille, vanhemmille, mummolle, papalle, muille
pastoreille, seurakunnalle jne...? Itse vielä lisään loppuun mitä
kuuluu kissoille, koirille, lehmille ja kaikille muille? Sitten taas
nauretaan vielä kovemmalla äänellä. Kaikille kuuluu aina hyvää. Ja se
tuntuu minusta käsittämättömältä, kun elämä kuitenkin siellä kodin
arjessa on äärettömän tiukkaa ja monet puutteet, sairaudet ja
hankaluudet ovat aina lähellä.

Opetan kolme päivää seurakunnan olemuksesta ja sen tehtävästä.
Käsittelemme kaikki työtehtävät erikseen. Oppilaat imevät kaiken
kuulemansa. Vihkot täyttyvät muistiinpanoista. Kasvot loistavat ja
ilmapiiri tuntuu hyvin lämpimältä. Ajattelen noita Jumalan sankareita,
joista jotkut kävelivät 40 kilometrin matkan päästäkseen mukaan.

Kaukaisimmat ajoivat pyörillään yli vuorten reilun 60 km matkan,
todella vaikean tien läpi tänne. Siinä he nyt ovat kuluneet ja
vaatimattomat vaatteet yllään. Raskaan työn kovettamine käsineen.
Ankarien ponnistusten juonteet kasvoillaan. Mutta niin onnellisina ja
innokkaina oppimaan uutta Jumalan sanasta. Kerron heille kertomuksen
jonka olen usein kertonut vastaavalle joukolle eri puolilla Tansanian
kaukaisilla kylillä:

"Tapasin muutama vuosi sitten Suomen Presidentin Dar es Salaamissa,
itsenäisyyspäivän juhlissamme. Siellä oli myös paljon muita ylhäisiä
vieraita eri konsulaateista ja jopa itse Tansanian presidentti saapui
paikalle. Mustat, upeat autot vilkkuvine valoineen kuljettivat
juhlavieraita. Puvut ja puitteet olivat upeat, ruoka erinomaista ja
tunnelma korkealla." Kerron heille myös, että kunnioitan noita
henkilöitä ja heidän työtään kansakuntiensa auttamiseksi. He tekevät
todella arvokasta työtä.

Sitten siirryn puheessani seminaariin, jossa olemme. Sinne on saapunut
joukko, kävellen tai pyöräillen, kymmenien kilometrien takaa.
Hikisinä, väsyneinä kauhtuneissa ja paikatuissa puvuissaan. Hekin ovat
saapuneet juhlaansa. Totean, että paikalla ei ole nyt ministereitä
eikä presidenttejä. Kulta ei kimalla eikä pöydät notku herkuista.

Kuitenkin, paikalle on saapunut todellisia arvovieraita, Jumalan,
kaikkivaltiaan ja korkeimman ruhtinaan työtovereita ja
suurlähettiläitä sekä Taivaan valtakunnan edustajia.

Haluan puristaa noita karkeita käsiä ja vakuuttaa heille, että tällä
kertaa edessäni on todella arvokas joukko, jonka työtä kunnioitan
suuresti, enkä ainoastaan minä vaan Taivaan Herra itse. Onnittelen
jokaista erikseen tuosta suurasta ja kallisarvoisesta työstä jota he
tekevät, ei ainoastaan tätä aikaa ja paikkaa varten, vaan ikuisuutta
ja Taivasta varten. Lopuksi korotan ääneni ja melkein huudan "Bwana
Asifiwe!" Kunnia Jumalalle! Siihen tulee voimakas "Aamen" -vastaus
seminaarilaisilta.

Tuon arvokkaan joukon kanssa syömme viikon ugalia, maissipuuroa ja
asumme savimajoissa tai teltassa. Se on meidän juhlamme, seminaari,
jossa tarjolla on kuitenkin ikuisia herkkuja ja eväitä ja joista vielä
riittää kotiinkin vietäväksi.

Minä lähdin kotiin Tazengwaan, mutta opettajat Felisiani ja Kuzenza
siirtyvät noin sadan kilometrin päähän Haidesin seminaariin, joka
maanantaina alkaa.

Pikku lisä uutiskirjeeseen.

Lauantaina saunan jälkeen olimme taas tekemisissä käärmeen kanssa.
Sylkevä cobra oli tullut uima-altaallemme. Sen ystävällisyydestä emme
olleet varmat ja se pääsi nopeasti pois tästä ajasta... tosin ennen
sitä otimme kuvat.

Sylkevä cobra ei sinänsä ole vaarallinen ja sen myrkky on lähinnä
silmille vaarallista, se voi sokeuttaa, jos ei heti saada maitoa sen
neutralisoimiseksi. Nyt kuivan ajan aikana ne tulevat vesipaikoille ja
ei ole ihme, jos uima-altaassamme on välillä muitakin uimareita kuin me.

Kiitos esirukouksista ja kiitos myös, kun muistat Hadesin seminaaria.

Sam ja Päivi Tuokkola
Box 107 Nzega, Tanzania
+255 (0)754 535679
pstuokkola@hotmail.com
www.tuokkola.com

Puskapappien keräystili: 
Lohjan Helluntailähetys ry.  400610-26471
Kanadassa:  Paivi or Sam Tuokkola
CIBC, # 3692-73-16038

Linkit:

Uusin puskapappien uutiskirje, jossa myös raportit ja uhratut varat:

http://puskapappi.blogspot.com/
Puskapappi informaatiota: http://puskapapit.blogspot.com/
Tazengwa Pentecostal Bible College: http://tazengwa.blogspot.com/
Tuokkolan uudet sivut: http://tuokkola1.blogspot.com/ 

LEHDISTÖTIEDOTE

Suomalaisnaisen perustama hyväntekeväisyysjärjestö sai Ugandan valtion vienninedistämispalkinnon

– Paperihelmet palauttavat itseluottamuksen ja antavat toimeentulon hiv-positiivisille naisille

Fida Internationalin lähetystyöntekijän, suomalais-kanadalaisen Milla Happosen perustama Caring Hands -järjestö sai Ugandan valtion vienninedistämispalkinnon. Palkinnon (President’s Export Award) ojensi Ugandan presidentti Yoweri Kaguta Museveni juhlassa, joka pidettiin perjantaina 3.10.2008 Kampalassa.

Tunnustus myönnettiin uraauurtavasta työstä köyhien hyväksi. Caring Hands -järjestö kouluttaa

Kampalan liepeillä asuvia naisia paperihelmien tekijöiksi. Helmentekijät ovat hiv-positiivisia, leskiä,

yksinhuoltajia ja työttömiä. Naisille järjestetään lukutaito-opetusta ja annetaan terveysvalistusta ja neuvoja oman talouden hoitamiseksi. Itsenäisen toimeentulon myötä he saavat kokemuksen yhteiskunnan täysvaltaisesta jäsenyydestä. Helmistä saadut tuotot käytetään köyhien auttamiseksi.

Paperihelmikorut tukevat myös kestävää kehitystä, koska ne tehdään kierrätysmateriaalista eli
aikakauslehtipaperista. Helmiä myydään tällä hetkellä jo lähes kymmenessä maassa eri puolilla
maailmaa. Helmikoruja kantaa muun muassa ”Afrikan Prinsessana” tunnettu eteläafrikkalainen artisti ja kehitysvaikuttaja Yvonne Chaka Chaka sekä vuoden 2007 Amerikan Idols kilpailun voittaja Jordin Sparks.

Caring Hands -järjestön toiminta sai alkunsa kaksi vuotta sitten pienestä lähimmäisenrakkauden
osoituksesta, kun joukko vapaaehtoisia päätti jakaa jouluna Kampalan köyhimpiin koteihin ruoka-apua.
Caring Hands syntyi, jotta köyhyyden kierre voitaisiin katkaista ruoka-apua pidemmällä ratkaisulla.

– Lapsuudessani perheeni sai kokea lähimmäisenrakkautta, joka muutti elämämme suunnan. Haluan jakaa samanlaista siunausta eteenpäin, kertoo Ugandassa vuodesta 1995 perheensä kanssa työskennellyt Milla Happonen.  

Seuraava päivä

Lokakuun alku on ollut muistorikas Caring Handsin suuressa perheessä:
toimistomme avattiin virallisesti, luku-ja kirjoitustaito-ohjelma
aloitettiin, Caring Hands sai Ugandan Presidentin
vienninedistämispalkinnon. Oli mahtavaa nähdä, kuinka arvokkaasti
nämä köyhät naiset saivat istua juhlahuoneessa yhdessä maan johtajan
kanssa. He ovat todellisia selviytymisen sankarittarija, joista
jotkut ovat keränneet ruokaa roskakasoista. Nyt he nauttivat
illallista juhlatilaisuudessa yhdessä Ugandan johtajien kanssa. 
Se on kokemus, joka ei meiltä keneltäkään unohdu.
Seuraavana aamuna palasimme takaisin arkeen palvelemaan Kristuksen
ruumiin jäseniä: viileässä lokakuisessa aamussa portilla odotti
Nampijja Christine, 41 vuotias leski. Hän oli sairas, viluinen ja
nälissään. Hän kerto meille elämänsä tarinan:” Olen leski ja ainoa
poikani hylkäsi minut, koska luuli minun kuolevan. Minulla on Aids ja
ihosyöpä. Vuoden alussa minnulla todettiin myös tuberkuloosi, jonka
hoito on juuri loppunut. Pelkään aloittaa ARV lääkitystä viruksen
hoitoon,koska minulla ei ole ruokaa. Asun jätelaudoista kyhätyssä majassa,
jonka katto vuotaa ja jossa on maalattia. Minulla ei ole sänkyä vain vanha ohut patja,
kaksi ohutta lakanaa peittona ja rikkinäinen hyttysverkko. Vuokraa en ole pystynyt maksamaan
viimekuussa.” Kysyin oliko hänellä ketään ystäviä tai sukulaisia.
Vain leskeksi jäänyt veljen vaimo on ollut häntä auttamassa.

Caring Hands on Christinen kaltaisia lähimmäisiä varten. Haluamme
toimintamme kautta nostaa elämänlaatua, auttaa ihmisiä arvokkaaseen
elämään sekä kuolemaan. Jokainen meistä haluaa tuntea olevansa
rakastettu, välitetty ja arvostettu. Christineä pyysimme tulemaan
mukaan luku-ja kirjoitustaito-ohjelmaamme. Haluamme hänen kokevan,
ettei  hänen tarvitse olla yksin. Parasta terapiaa hänelle on olla
muiden kovia läpikäyneiden naisten joukossa, jotka osaavat kannustaa
jatkamaan. Avustamme häntä antamalla ruokaa ja vaatteita. Olemme jo
vuokranneet hänelle asunnon, hankimme vuoteen ja välttämättömät
tarvikkeet pieneen ja vaatimattomaan kotiin. Rukouksemme on, että
Christine voi tuntea Kristuksen rakkauden meidän kauttamme.

Maanantai oli tyypillinen päivä. Toimistossame oli monta kävijää:
leskiä, hiv-positiivisia, orpoja, yksinhuoltajia,sairaita, joilla
jokaisella oli samankaltainen kertomus kuin Christinellä. Yksi
koskettavimmista hetkistä oli, kun Liz-niminen hiv-positiivinen nuori
äiti halusi siunata meitä. Vaikka hän oli jo menettänyt miehensä,
kaksi lastaan ja kolmesta jäljellä olevasta lapsesta kaksi on
hiv-positiivisia, hänellä oli vielä halua siunata meitä ja
toimintaamme. Se on kokemus, joka ei unohdu mielestäni.

Oli mahtavaa saada Presidentiltä tunnustus työstämme. Kuitenkin
parasta on, jos Taivaallisen Isämme siunaus ja tunnustus saa seurata
toimintaamme kohdatessamme kärsiviä lähimmäisiämme. Onko meillä
selkeät patenttiratkaisut heidän ongelmiinsa, vai maltammeko käyttää
Jeesuksen kysymystä esimerkkiä heitä lähestyessämme: ”Mitä sinä
haluaisit, että minä sinulle tekisin?”

Milla  

Häviämis temppu

Keskiviikkona, 1.10.2008  klo 21.00 CBC-TV näyttää ohjelmassaan ”The 5th Estate” episoodin nimeltään ”Häviämistemppu”.  Se on kertomus David Reinerista, hiljaisesta ja luotetusta torontolaisesta kirjanpitäjästä,  joka ryöstettyään asiakkaansa pakeni Afrikkaan ja pakomatkansa aikana tuli myös”auttamaan” Caring Handsiä.  Reinerin onnettomuudeksi meille heräsi epäily, että kaikki ei ollut niin kuin pitäisi ja internetistä löysimme hänen olevan etsintäkuulutettu mies.  Otimme yhteyden virkavaltaan,  joka ei näyttänyt olevan ollenkaan  kiinnostunut koko asiasta, mutta meedia oli.  CBC lähetti toimittajansa Hana Gartnerin  ja hänen tiiminsä Afrikkaan tekemään ohjelmaa. He veivät David Reinerin mukanaan takaisin Kanadaan kohtaamaan lakia.  CBC  tuli kotiimme tekemään haastattelua  ja samalla he myös filmasivat  Caring Handsin työtämme. http://www.cbc.ca/fifth/

Lisätietoja:

Milla Happonen
+256 773 251604
+256 773 251605
milla.happonen@iwayafrica.com
www.caringhandsuganda.org

HANNU O. HAPPONEN

P. O. Box 9408
Kampala, Uganda
Tel. +256 (0) 772 402113
hannu.happonen@fida.info
www.fida.info
http://hannu.sauna.org/
http://www.flickr.com/photos/hannuhapponen/

Rakkaat ystävät!

Terveiset täältä puolen maapalloa, jossa on aina lämmin ja vihreää.
Eilisen sateen jäljiltä melkein kuulee, kuinka ruoho
kasvaa ja kukkivat kukat saivat virkistysannoksen.
Syyssateet ovat tulleet meillekin.

Meillä on takanamme kaksi erikoista matkaa, tosin teimme
ne yhteen pötköön.
Mietintä vaan oli ankara ennen lähtöä, miten paljon
vaatetta mukaan, ehtiikö välillä pestä, entä monetko
kengät?  Miehillä on niin paljon yksinkertaisempaa, yhdet
kengät ja sillä siisti. 

Saimme kaksi erittäin  mieluista vierasta ennen
lähtöämme matkaan. Riitta Kakko Kiinasta ja Seija
Moilanen Thaimaasta tulivat pariksi päiväksi meille ja
sitten yhdessä matkasimme Ebeneser-laivamme uppoamisen
25.v- juhlamuisteloihin Kalimantanille ( Borneolle). Nämä
rakkaat sisaret ehtivät olla puoli vuotta kanssamme
työssä siellä ja sitten lähdimme yhdessä tuolle laivan
viimeiselle matkalle.  Meillä oli paljon muistelemista ja
kerrottavaa puolin ja toisin.

Mukaan matkaan saimme vielä meidän Mikan ja kaverinsa
Riston Australiasta. Upeaa oli lentokoneesta katsella alla
välkkyvää Jaavan merta ja todeta; tuolla jossain sen
kätköissä laivamme hylky lepää !

Banjarmasinissa Paul (srilankalainen konemiehemme, joka
jäi jatkamaan työtä vaimonsa Singahin kanssa
Kalimantanille, kun me muut hajaanuimme ympäri maailmaa)
ja Hosea olivat vastassa kahdella autolla ja sitä
riemullista jälleennäkemistä on vaikea sanoin kuvailla.
Hosea oli tullut Medanista, Pohjois-Sumatralta jo pari
päivää aikaisemmin ja niin olivat miehet muuttuneet 25
vuoden aikana, että kävelivät toistensa ohi. Vasta
kännykkäyhteyden jälkeen huomasivat seisovansa toistensa
vieressä! Paulin musta kihara tukka oli kovin harventunut
ja harmaantunut ja Hosean puolestaan lyhentynyt!   Mutta
kaikkein eniten varmaan oli muuttunut meidän Mika!  Kyllä
äideillä riitti päivittelemistä, että Mika, joka oli
vasta 12-vuotias, kun laiva lähti, nyt hänestä oli tullut
niin iso!

Kuala Kapuakseen, jonne ennen pääsi Banjarmasinista vain
veneellä tai laivoilla  matkustettiin nyt autoilla. Isoja
siltoja oli rakennettu , tutut kylien nimet vain
vilahtelivat.

Singahin herkullisen ruokapöydän ääressä ja vieraitten
kanssa viivähti ensimmäinen ilta.
Seuraavana aamuna matkaan taas autoilla kylään, jonne
ennen  menimme aina veneellä. Siellä oli ihana
jällennäkeminen ja kokous kodissa , jonka jäseniä oli
vuosien aikana tullut uskoon monia. Kokouksen jälkeen
juhlimme meitä varten teurastetulla possulla ja ihanalla
makean perunan lehtimössöllä! Sitä söimme lähes
ainoana vihanneksena aikoinaan Kapuaksen kylillä.

Iltapäivällä oli sitten suuri juhlakokous, jossa me
vuorotellen puhuimme ja muistelimme Jumalan valtavaa
uskollisuutta. Kaikkien puheen vuoroissa oikein
käsiintuntuvana ja sydämiinkäyvänä oli
päällimmäisenä muisto Jeesuksen väkevästä
läsnäolosta pelastusveneessä. Ketään ei pelottanut,
valmistauduimme vain kohta näkemään Jeesuksen Taivaassa!

Vain kaksi meistä on saanut tuon ihanan kokemuksen
osakseen, Isä Yrjölä sekä vanha konemestarimme veli
Lumentut.  Osa indonesialaisesta miehistöstämme ei
päässyt tulemaan mukaan, eikä myöskään opettaja Marja
Nurminen, eikä meidän Marja ja Veka. Kaikilta näiltä
kolmelta tuli ihanat kirjoitukset juhliin ja kyynelin niitä
luettiin ja kuunneltiin.

Sunnuntain aamukokouksiin hajaannuimme sitten neljään eri
seurakuntaan, joissa aikoinaan työtä teimme. Ihana oli
nähdä seurakuntien kasvaneen ja
myös kokeneen Jumalan uskollisuutta neljännesvuosisadan
saatossa.

Iltakokoukseen vielä kokoonnuimme kaikki Banjarmasinissa,
jossa Mika väkevästi saarnasi aiheesta "Ebeneser" !

Meidät vietiin myös syömään illallinen vanhaan
raviontolaan, jossa  saa maailman parasta kwe-tiauta!
(meidän lasten suosikki-ruoka aikoinaan Banjarmasinissa ja on edelleenkin )

Seuraavana aamuna jälleen lentokentälle ja matka Jakartan
kautta jatkui Pohjois-Celebekselle l. Sulawedelle. Siellä
olivat jo sekä Arto Hämäläinen ja Arto Sädeaho, Saarnit ja Antturi Juha
ja me muut vähän myöhästyneinä tulimme
mukaan lähetysseminaariin. 

Koolla oli parhaimmillaan  n.500 alueen vastuunkantajaa
sekä raamattukoululaista. Seminaarissa todella paneuduttiin
lähetysasiaan, ja siihen, että Indonesiasta voi tulla
lähettäjämaa. Jatkossa suunnittelemme koulutuksen
tehoviikkoja ja uskomme, että kun te rukoilette kanssamme,
asia menestyy ja saamme pian olla lähettämässä uusia
lähettejä tästä maasta!

Jumalan suuresta armosta, ystävänne ja lähettinne;

Mirja ja Emmanuel

Lammin tervehdys Bangkokista!

Uusi kausi Thaimaan tyossa on alkamassa. Tulimme tanne keskiviikko
aamuna ja saimme pienen neuvottelun jalkeen tullista tavaramme lapi.
Pysayttivat meidat, kun tulimme  4 tayden karrin kanssa, joissa oli
matkatavaramme 4 laukkua ja 10 kollia lehtia seka piano. Pyysivat
avamaan yhden paketin, josta tarjosin  HYva Sanoma lehtea tulli
paallikolle. Han kieltaytyi ystavallisesti ja niin saimme jatkaa matkaa.

Tanaan jatkamme matkaa etelaan  noin 1000 km Phukettiin. Muistakaa
meita rukouksin, etta loytaismme sopivan asunnon. Soittelimme sinne ja
saimme kuulla hintojen  nousseen jopa jossakin lahes sata
prosenttia. Markkina talous pelaa ja kasvava kysynta nostaa
hinnat ylos. Phuket ylsi viime vuonna yli 5 milj. turistiin.

Kiitos aiheita meilla on paljon, saamme apua kasvavaan tyohon Phuketin Kotikirkossa
Nain voimme  Kotikirkossa yhdessa palvella paremmin lisaantyvaa
suomalais joukkoa heidan erilaisissa tarpeissa.

Olemme kiitollisia Herralle myoskin, etta meilla hyva paikka pitaa
Jumalan palveluksia Hilton hotellissa Karon Beachilla.

Tervetuloa jos mahdollista lomalle  ja Kotikirkkoon ,seuraa
tuleviatapahtumia nettisivuiltamme www.kotikirkkophuket.com,
jonne ollemme jo laittaneet kesakauden kuvia.

Sinua siunaten Jesajan kirjan sanoilla tanaan,tassa horjuvassa
maailman tilanteessa. On jotakin mika ei horju ja johon voi luottaa.

 ¨Silla vuoret vastykoot ja kukkulat horjukoot, mutta minun
armoni ei sinusta vaisty eika minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun
armahtajasi. ¨

Jussi ja Irma

Juhani & Irma Waarna
Thailand
Jussi cell phone +66(0)  84 869 3406
Irma  cell phone +66 (0) 84 869 3405

Address
36 / 3   Soi Patak 12
Karon Beach
Phuket 83100
Thailand
www.kotikirkkophuket.com

Teltantekijäkurssi Floridassa
25 Helmikuu - 1 Maaliskuu, 2009. Talvipäivien jälkeisellä viikolla.

Lisää tietoa painamalla tästä. Tervetuloa!

Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.