Lokakuu 2005

Hyviä terveisiä Taiwanista

On suuri ilo saada välittää tervehdyds Kiinan Tasavallasta, Taiwanista. Meillä oli etuoikeus pitää pastori ja rouva Ho Pei-Lin vieraanamme muutama päivä tänä kesänä.

Pastori Ho on toiminut seurakunnan saarnaajana jo vuosikymmeniä, ja useita vuosia suomalaisten perustaman Raamattukoulun johtajana. Nykyisin hän on erään Taiwanin pohjoisosassa olevan seurakunnan pastorina, ja sen ohessa vierailee muissakin seurakunnissa, ja toimii useissa luottamustehtävissä. Vierailu sattui viikonlopuksi, joten hänellä oli tilaisuus tuoda henkilökohtainen tervehdys, sekä julistaa sanaa Thunder Bay’n Saalemissa, Saara Rossin, eli kiinalaisella nimellä Pi Kang-Chin’n toimiessa erinomaisena tulkkina. Saimme kuulla mielenkiintoisia asioita tämänhetkisen tilanteesta, sekä Taiwanista, että manner Kiinasta. Pastori Ho kertoi myöskin omasta uskoontulostaan, ja mainitsi erikoisesti asiaan vaikuttaneiden nuorten suomalaisneitosten rohkeuden.

Olot 50+60 vuotta sitten olivat vaikeat ja alkeelliset nykypäivään verrattuna. Monet vaikeat sairaudet olivat yleisiä, esimerkiksi keuhkotuberkuloosi ja malaria. (nyt on malaria kokonaan pois Taiwanissa ja T.B. erittäin harvinainen) Pastori Ho Pei-Lin puolisoineen ovat molemmat nyt eläkkeellä, mutta siitä huolimatta hoitavat osa-aikaisesti kotikaupungin seurakuntaa.

Henkilökohtaisesti sain tutustua pastoriin noin kahdeksan vuotta sitten Taiwanissa, ja olemme tavanneet siellä usein. Saimme kokea valtavaa iloa nyt tavatessamme ja nähdessämme heidät erittäin hyväkuntoisina ja iloisina. Vierailu jäi vain niin lyhyeksi, vain kolme päivää, ja aikaeron johdosta myös väsymys vaivasi. (Taiwan-Thunder Bay ero 13 tuntia)

Näin hyviä terveisiä saimme!

Lähetysterveisin Eljas ja Saara Rossi. (Pi Kang-Chin) Thunder Bay, Ontario, Canada

Sri Lankalainen tervehdys kaikille!

Täällä tervehditään kättelyn sijaan laittamalla kämmenet vastakkain ja kumartamalla päätä. Meillä onkin sitten elokuun alun ollut paljon monenlaisia tapaamisia.

Työn aloittaminen on aina pääosiltaan suhteiden luomista, ja tällä kertaa olemme hyvin erilaisessa tilanteessa kuin Afrikan työkausien aikoina, jolloin saimme olla työyhteydessä seurakuntien kanssa, joiden kanssa oli pitkä yhteinen historia.

Sri Lankalaiset seurakunnat ovat kasvaneet vahvoiksi vainojen keskellä. Nyt heille on Tsunamin jälkeen avautunut uusi näky kokonaisvaltaisesta evankelioinnista.

Elo- ja syyskuu menivät matkoilla. Kävimme läheisessä Saarien valtakunnassa neuvottelemassa paikallisen hallituksen kanssa työstä siellä. Tämä on hyvin erikoinen paikka, ja sinne ei voi mennä kuin sosiaalista työtä tekemään. Meille syntyi hyvä yhteys esimerkiksi suunnittelu ministeriöön ja nuorten- ja urheilu toiminnan ministeriöön, jonka edustaja lähti mukaamme meille osoitetulle atolli saari ryhmälle tutkimaan mahdollisuuksia nuorisokeskus toiminnan aloittamiseksi. Samana iltana, kun tulimme saarien pääkaupunkiin, meille soitti tuon samaisen atollin kansan edustaja, joka tarjosi meille illallisen, ja halusi kertoa kotiseudustaan ja sen tarpeista. Hän toimii paikallisessa yliopistossa Islamilaisen opetuksen ja lain luennoitsijana.

Kuulimme, että amerikkalaiset ystävämme, jotka olivat aloittaneet työtä samassa paikassa, eivät ole saaneet enää pääsyä maahan.

Kun lensimme takaisin Sri Lankaan, matkat jatkuivat. Harjulat, jotka olivat täällä ja olivat mukana ensimmäisessä Yhteisön Terveys Opetus seminaarissa, jonka pidimme Evankeelisten Kirkkojen Allianssin työntekijöille, lähtivät, ja jatkoimme Sri Lankan työn esittelyä Anneli Karrakselle, Fidan Humanitäärisen avun päällikölle, ja Sirpa Karjalaiselle, joka on Fidan hallituksen jäsen. Meillä oli mielenkiintoinen matka pohjoiseen Tamil Tiikerien valtaamalle alueelle. Joskus Jumalalla on yllätyksiä palvelijoilleen. Odotimme yöpyvämme Kilinochi nimisessä paikassa olevassa todellä rähjäisessä hotellissa, mutta Tamilien kehitys järjestö tarjosikin meille todella hyvän yöpaikan omassa vierasmajassaan.

Anneli ja Sirpa ovat molemmat kokeneita matkaajia, eivätkä kauhistuneet matkan vaivoja tai Trincomaleen alueella vallinnutta ulkonaliikkumiskieltoa, jota valvoivat kypäräpäiset sotilaat teiden varsilla. Toimistossamme työskentelevä Ranjit veljemme soitti meille, että jos emme ole seudulta poissa ennen seitsemää, jäämme sinne loukkuun pariksi päiväksi levottomuuksien tähden. Olimme noin puoli tuntia ennen sitä päätiellä Colomboon.

Tällä hetkellä Fidalla on meneillään monenlaista opetus- ja jälleenrakennus toimintaa. Jälleen- rakennus ei ole vain rakennusten pystyttämistä, vaan kokonaisvaltaista auttamista. Pelkkä katon saaminen päänsä päälle ei riitä, tarvitaan apua sielun, hengen sekä ruumiin tarpeisiin. Taloja on valmiina lokakuun puoleen väliin mennessä 67, ja pohjoisessa kävimme katsomassa alueen, jolle alkaa 80 uuden talon rakennus. Nämä talot ovat vain Fidan osuus niistä noin tuhannesta kodista, jotka seurakunnat rakentavat. Näiden uusien kylien kunnostamiseen kuuluu myös koulujen, teiden, sähkön ja saniteetti huollon asioitten huomioiminen. Tärkeää on myös huomioida, miten työ alueella jatkuu hätäapu vaiheen jälkeen.

Yksi mielenkiintoinen työmuoto, jossa olemme mukana on lasten ja nuorten clubit, joissa monet traumoista kärsivät lapset ja nuoret saavat osallistua toimintaan ja heitä autetaan pääsemään yli sodan ja tsunamin aiheuttamasta järkytyksestä.

Olemme olleet myös auttamassa ihmisiä, jotka menettivät elinkeinonsa tsunamin seurauksena, pääsemään elämän alkuun. Fida on lahjoittanut työkaluja rakentajille, verkkoja kalastajille, ompelukoneita sekä pääomaa liiketoiminnan uudelleen aloittamiseksi.

Tässä vain lyhyt katsaus siitä, mitä täällä Aasian tuhoalueilla on ollut menossa. Toissa sunnuntaina paikallinen seurakunta Colombossa keräsi uhrilahjan Amerikan myrsky nuhreille, mikä oli hieno osoitus heidän mielenlaadustaan. Olemme jatkuvasti joutuneet toteamaan, kuinka hyvä on tehdä työtä tällaisten sisarien ja veljien kanssa.

Esirukouksiinne sulkeutuen,

Anne ja Lauri Sorila

Meidän uusi osoite
40/40A Lake Gardens
Rajagiriya, Sri Lanka

Muistattehan pikku-Paulon, nyt jo 12 -vuotiaan ukandalaisen pojan, josta kirjoitin teille heinäkuussa. Kävin tapaamassa häntä tänään sairaalassa, jonne hän on jo kahdesti joutunut viime tapaamisen jälkeen. Ilokseni näin, että Paulo oli saanut lihaa luidensa ympärille. Hänen hiuksensa olivat kauniin mustat, eikä aliravitsemuksen aiheuttamista hauraista ja punertavista hiuksista näkynyt pätkääkään. Hänen ihonsa oli myös paljon terveemmän näköinen, eikä kuiva ja hilseinen. Paulon ongelmana ovat olleet toistuvat keuhkokuumeet. Sieltä sairaalan sängyn pohjalta löysin hänet kuumeisena nukkumasta. Nenässä happiletku antoi hänelle happea ja lääke keuhkokuumeeseen meni tiputuksena hänen kätensä suoneen. Viimeksi kävin hänen luonaan Anna-tyttäreni kanssa. Paulo kysyi heti: ”Missä Anna on? Mitä Annalle kuuluu?”

Kerroin Paulolle, että Suomessa eräs täti luki kirjoitukseni hänestä. Hän otti minuun yhteyttä ja halusi lähettää Paulolle paketin. Nyt olin viemässä postia Paulolle. Teidän olisi pitänyt nähdä, kuinka onnelliseksi hän tuli, kun avasi lahjan! Paketin mukana tuli kortti, missä Jeesus ottaa lapsia syliinsä ja siunaa heitä. ”Tuo kuva on taivaasta. Siinä on Jumala ja Jeesus Kristus! Minä rukoilen joka ilta, että Jeesus parantaisi minut. Minua aina itkettää, kun ajattelen, että miksi ihmiset hakkasivat Jeesusta?” sanoi pikku-Paulo ja samalla hänen hymyilevä olemus muuttui vakavaksi ja jotain kosteaa näkyi pojan silmissä. ”Mama Anna, voitko kertoa Suomen tädille paljon, paljon kiitoksia!”

Ollessani siinä Paulon sängyn laidalla hänen huonetoverinsa hengitti viimeisen kerran. Sukulaisen tuskainen huuto kaikui salissa. Tuntui että kaikki pysähtyi. Paulon olemuskin jäykisyi. Kuolema tuli niin lähelle. Vastapäätä oleva toinen potilas oli siirtymässä toiseen ja halvempaan sairaalaan sukulaistensa avustamana, koska tämä sairaala oli heille liian kallis. Minun silmissäni tämä laitos ei ole kovinkaan mahtava instituutio, ja kysymys heräsikin mielessäni, että minkä tasoinen onkaan sitten se halvempi vaihtoehto? Annoin Paulon isoäidille muovipussin, johon olin laittanut ruokatarvikkeita. Hän otti ne kiitollisena vastaan. Silittelin Paulon pientä kiharaista päätä ja samalla siunasin häntä. Rukoillessani kuulin , kun Paulo hartaasti yhtyi rukoukseen omalla kielellään niin aidosti ja luottavaisesti. Mietin, että taivaassa Jeesus ihan varmasti hymyilee. Mielessäni alkoi soida vanha pyhäkoululaulu lapsuudestani:

“Ompa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat. kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput, joilla he soittelevat. Osa autuas on, osa autuas on, ilo lasten on lausumaton. Kerran taivahassa, kotikaupungissa,osa autuas lapsien on.”

Tulee vielä päivä, jolloin Paulo on ylionnellinen, ilman sairautta ja kipua! Mutta tänään hän on vielä täällä ja minulle annettiin mahdollisuus osoittaa rakkautta tälle suloiselle pikku Paulo-pojalle!

Rakkain terveisin

Iloinen Tervehdys Waukeganista!

Intialainen Pastori K.T. Eapen vierailulla Yhdysvalloissa.

Intialainen ystävämme ja työtoverimme K.T. Eapen on Patnan helluntaiseurakunnan perustaja ja pitkäaikainen johtaja, jonka työtä tuimme yli 40 vuotta. Autoimme häntä m.m. rakentamaa tiilirakenteisen kirkon Biharin pääkaupunkiin, Patnaan.

Hänen intialais-amerikkalainen vävynsä Samuel Thomas toimii oppikoulun johtajana yhdessä Chicagon eteläisessä esikaupungissa. Veli Eapen oli nyt vierailemassa vävynsä Samuelin ja tyttärensä Mercyn luona Chicagossa.

He kaikki saapuivat kotiimme lauantaina elokuun 27 päivänä ja viipyivät meillä seuraavaan päivään. Veli Eapen kertoi meille hyviä uutisia Patnasta ja sen lähiympäristöstä. Heidän seurakunnallaan on nykyisin useita evankelistoja, jotka tekevät lähetysmatkoja lähi paikkakunnille, joilla he ovat voittaneet kymmeniä hinduja Jeesukselle. He ovat myös laajentaneet Patnan kirkkorakennusta ja perustaneet kirkon yhteyteen orpokodin, jossa nykyisin on 10 tyttöä ja 10 poikaa.

Ennen Intiaan paluuta pastori Eapen osallistui erään ystäväpariskunnan häihin New Yorkissa.

Alkää unohtako Intiaa!

Uuno Vesanen 2104 Linden Ave., Waukegan Il, 60087-3919 USA

Rakkaat Ystävät

Lähtömme hetki lähenee. Valmistautuessamme lähtöön täältä Kanadasta koemme Jumalan aikataulun olevan oikean.

Haluamme olla Kristuskirjeita, jotka kirkastavat Kristusta yksilöinä, avioparina ja perheenä elämällämme, sanoillamme ja teoillamme

Päätehtävä: "Saavuttamattomat Kansat"

1/ Opetustyö: palvella GPdIn 30 raamattukoululla eri puolilla Indonesiaa - erityispainotuksena haastaa lähetystyöhön, sekä saavuttamattomien kansojen saavuttamiseen.

2/ Evankelioimismatkat Indonesian eri osa-alueille - erit. saavuttamattomien kansojen pariin.

3/ Koordinointityö: tavoitteena tuottaa "hengellinen kartta" Indonesiasta, sen eri osavaltioista, keskittyen erityisesti saavuttamiseen. saavuttamattomien kansojen/vaikeiden alueiden

4/ Lähiympäristötyö: Toimintamme ulottuvuus alueelle ja heimoon, jonka keskellä tulemme asumaan - niin jokapäiväisen elämämme kautta, kuin evankeliumia julistaen.

Lähdemme siis 26.10. USA’an, sieltä suoraan 8.11. Suomeen, ja 19.1. Indonesiaan, jos kaikki suunnitelmat pitävät! (Kaikki muutokset mahdollisia)

Lähetystyönviestin puolesta,