Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu |
|
|
|
|
Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu |
||
| Edelliset Lähetysviestit | Kolumnit | Lähetyskertomuksia | Aasia Aktio | Yhteyksiä | Linkkejä | English |
| Marraskuu 2007 |
|
Lähetystyön kannattavat kädet. Kotiseurakuntamme ulkopuolelle suuntautuvaa evankeliumin levitystyötä voidaan sanoa lähetystyöksi, joku on sanonut, että lähetyskenttä alkaa siitä kun avaamme kotimme ulko-oven. Tämän työn taustavoimana on usein meille tuntemattumat voimat. Monissa kodeissa kudotaan, virkataan, paistetaan ja leivotaan ja nikkaroidaan lähetystyön hyväksi. Joulun alla on useissa seurakunnissa myyjäiset joissa nämä monikirjavaiset ja maukkaat tuotteet muuttuvat rahaksi. Raha puolestaan virtaa pienistä puroista suureksi avuksi lähetystyössä. Tämä on sitäpaitsi työtä johon me kaikki pystymme. Apostoli Paavali antoi hienon idean, se oli, että pannaan viikon ensimmäisenä päivänä talteen jotakin tätä kallista asiaa varten. Meillä on kaikenlaista jota voimme antaa. Maailmanlaajuinen kenkälaatikkokeräys on tuottanut paljon siunausta ympäri maailmaa. Eräs uskonsisar kuoli yllättäen, hän oli lähdössä autolla liikkeelle mutta lyyhistyi autonsa viereen kun oli päässyt peltosarkansa päähän, jossa oli ahkerasti ja kokosydämisesti toimittanut Jumalan valtakunnan askareita. Kun jäljellejääneet tutkivat hänen komeroitaan löytyi valtavat määrät lankoja, pussi toisensa jälkeen lankoja erivärisiä ja monenlaista laatua. Sydämen rakkaudella ostettuja milloin mistäkin. Hänellä näytti olevan tarkoitus kutoa vielä monet sukat ja villatakit mutta työpäivä päättyi yllättäen. Näitä lankoja on nyt jaettu, meidänkin komerossa on näitä pussukoita, ne tuntuvat jotenkin siunatuilta. Joskus tuntuu, että olisi voinut tehdä enemmän, nyt on tilaisuus korjata näitä virheitä kun ilmoitetaan myyjäistalkoot. Monet sanovat, että alkaa väsyttää kun ikää karttuu mutta se sisäinen hyvän olon tunne ja siunaus korvaa kyllä pienen väsymyksen. Kerrotaan vanhasta sisaresta joka oli vuosia ahertanut tilkkutäkin tekemisessä, kaunis kirjava työ tuli vihdoin valmiiksi. Myyjäispäivänä se kuitenkin tädin pettymykseksi jäi seinälle kenenkään ostamatta. Tuli kuitenkin päivä jolloin afrikkalainen pastori vieraili paikkakunnalla, kun hän näki lähetystilkkutäkin, hän ihastui ja sai sen vietäväksi mukanaan kotikaupunkiinsa, siellä puolestaan kaupungin johtaja ihastui tähän ja sitä tietä saatiin kaupungilta rukouhuoneen tontti hyvältä paikalta. Vähän enemmän siunausta on tiedossa kun yritämme tehdä vähän enemmän kuin viimekerralla. Lähetysmyyjäisistä innostunut veljenne Raimo Silegren. Toronto Muistorikas matka Tansaniaan Elokuun 13 – 24, 2007 Meitä oli 15 Kanadasta, 2 U.S.A.sta, Evankelista Barry Moore’n kannattajia, ja Päivi ja Sami Tuokkola jotka olivat saapuneet Arushaan juuri ennen meitä Kanadasta ja Suomesta. Meidän matkan järjesti Juhani Laari ja Sami ja Päivi. Kolme kohokohtaa tulee minulle mieleen heti kun muistelen Tansaniaa. Dr. Barry Moore’n kokoukset Arushassa neljänä päivänä: Harras afrikkalainen joukko kuulijoita, miehiä, naisia ja lapsia jotka seisoivat kolme ja puoli tuntia kestävän kokouksen ajan isolla kentällä, kauppojen edustoilla, torilla, tien reunoilla, kuorma-autojen lavalla ja linja-autoissa. Meille vieraille oli järjestetty katos, tuolit ja jopa vesipullot. Afrikan musiikki oli rytmikästä Herran ylistystä; solistit, kuorot ja ryhmät karkeloivat ja lauloivat sydämestään. Sana ja Pyhä Henki tekivät tehtävänsä, ja yhteensä 650 aikuista oli etsimässä pelastusta, ja lisäksi monet lapset. Lavan takana toisella kentällä neuvojat rukoilivat ja johdattivat heitä uskon tielle. Juhani on saanut viestejä että monia on tullut uskoon näiden kokousten jälkeen ja yhdessä seurakunnassa yli 50 on ollut jo kasteella. Kiitos Herralle! Arushan eläinpuisto, Manyarajärven puisto, Ngorongoron kraateri, Tarangire Safari-autoilla seikkailimme näissä neljässä eläinpuistossa, näimme ja kuvasimme innolla Jumalan luomia maisemia ja tietenkin eläimiä: norsuja, kirahveja, apinoita, puhvelia, virtahepoja, seeproja, villisikoja, leijonia, monia lajeja gaselleja ja antilooppeja, pieniä dik-dik antilooppeja, yhtä hyeenaa, sakaalia ja gepardia, ja strutseja, haikaroita, pelikaaneja, flamingoja, kotkia, haukkoja, korppikotkia, helmikanoja, ja monia muita kauniita lintuja. Tarangiressä yövyimme “turisti” teltoissa joiden taakse elefanttiperhe oli tullut tervehtimään meitä kun pääsimme perille. (Yöllä ainakin yksi elefantti oli kävellyt telttojen välissä. Sitä en kuullut mutta muiden pikkueläinten askelia ja ääniä kuuntelin ennenkuin nukahdin.) Illalla ja seuraavana aamuna pikkuantiloopit, dik-dikit, pysyttelivät telttojen lähellä kun tiesivät että se on niille turvallinen paikka.Tarangiren eläinpuistossa näimme erikoisen kauniin auringonlaskun ja viimeisenä aamuna auringonnousun safari-ajelulla. Minun mielestä kyllä paras elämys Tansaniassa oli Samin ja Päivin järjestämät vierailut Masaiheimon kyliin kahtena päivänä. Jo matka sinne safari-autoilla oli jännittävä; pölyisellä polulla oli paimenpoikia vuohien tai vasikoiden kanssa, aasit kantoivat vesikannuja selässä, joko tyhjiä kaivolle tai täysinäisiä kotiin, naiset kävelivät isot taakat pään päällä Afrikan tapaan, härät vetivät suuria vankkurikuormia, ja lapset vilkuttivat tien vieressä tai kotiensa pihoilla. Saimme vierailla heidän majoissaan; maalattia, seinät savesta ja lannasta, katto heinistä, verhoseinä ja sen takana vaatimaton sänky, koristeena seinillä peilin ja astioiden siruja. Toinen maja oli keittiö missä avotulella keitettiin ruoka. Lapset ja aikuiset tykkäsivät katsoa omaa kuvaansa digikamerassa. He ovat iloisia ja tyytyväisiä vaikka heillä on niin vähän. Meille oli valmistettu lounas neljässä majassa: perunoita, riisiä, maukasta tomaattikastiketta, kanan ja vuohen lihaa, kurkkuja, ja jälkiruuaksi appelsiinin paloja ja pieniä banaaneja. Sunnuntaina pääsimme samaan Masaikylään aamukokoukseen. Meidän ryhmän kirkko oli korkealla mäen rinteellä mistä komea maaseutu näkyi kauaksi. Tansania on erikoisen kaunis maa! Avokattoisen kirkon seinät oli paaluista ja päällystetty sementtisäkeillä. Kuulijat istuivat lankkupenkeillä; vieraille oli tuotu tuolit. Kuoro lauloi kauniisti Afrikan tyyliin, tahtia helisti kaulassa helmistä tehdyt isot kaulakorut. (Miesten sandaalit oli tehty auton pyörän kumeista.) Masait olivat tulleet hartain mielin, vaatteet ja kasvot puhtaana, Jumalan Sanan kuuloon ja ylistykseen. Meilläkin oli vuoro laulaa ja todistaa heille. Kuinka ihmeellinen yhteys on Herran omilla missä tahansa liikumme! Kokouksessa kansa käveli riveittäin eteen panemaan uhrinsa uhrilaatikkoon. Jos ei ollut “sillinkiä”, he toivat munia, papuja tai muuta satoa. Kokouksen jälkeen kaikki seisoimme ulkona ympyrässä ja ne uhrilahjat myytiin huutokaupalla. Muistakaamme rukouksin niitä jotka Barry Moore’n Tansanian kokouksien tuloksena lähtivät seuraamaan Vapahtajaa, ja Päivi ja Sami Tuokkolan suurta työtä Tazenguan Raamattukoulussa, ja Masai puskapappien kouluttamisessa. Kiitollisuudella mukana ollut, Helena Laakso Sudbury 
 Tervehdys Tansaniasta 23.10.2007 Kihlapäivänämme Viime viikolla puskapappiseminaari oli Songabelessä. Alkuviikosta opettajana siellä oli Steven Rukonga Bundasta ja minä menin sinne loppuviikosta yhdessä neljän raamattukouluoppilaan kanssa. Paikalla oli yhteensä reilut 30 seminaarilaista. Opetin siellä saarnan valmistamista ja saarnaamista. Oppilaamme olivat siellä mukana pitämässä näytetunteja. Totesimme jälleen kerran, että opetus tälläkin alueella on todella tarpeellista ja oppilaat ovat myös innokkaita oppimaan. Walter poikamme (Torontosta) yhdessä vaimonsa Sonjan kanssa ovat nyt täällä. Iloitsemme suuresti, että saimme heidät vieraaksemme ja voimme taas pitkästä aikaa viettää pari viikkoa yhdessä. Tällä viikolla meillä onkin vapaata koulusta ja matkustamme heidän kanssaan jo tänään Mwanzaan ja huomenna Ugerewen saarelle (Victoria järvelle), jossa tällä viikolla on suuri seminaari pastoreille ja heidän vaimoilleen. Eljas Simon, yhdessä vaimonsa Josefinan kanssa, on siellä opettamassa. Mukana siellä on myös vieraileva opettaja Keniasta. On mielenkiintoista nähdä tuo alue, jossa aikanaan Teuvo aloitti aivan ensimmäisiä puskapappiseminaareja. Loppuviikosta käymme sitten Serengetillä kuvaamassa... kuten ehkä tiedätte Walter js Sonja ovat myös innokkaita valokuvaajia. Täällä Tazengwassa oppilaamme ovat kiireisiä lähestyvän graduation juhlan kanssa. Vielä noin kolme viikkoa ja sitten urakka on tältä vuodelta ohi! Nyt on ensimmäinen kerta, kun dipolma-oppilaat valmistuvat kolmen vuoden ohjelmastaan. Juhlat ovat siis suuret ja kanoja ja kukkoja on jo alettu hankkimaan sitä varten! Uusien oppilaiden hakupapereita on alkanut saapua pikkuhiljaa koulullemme. Tosin tässä tarvitsemme esirukouksianne, kun tällä hetkellä hakemusten määrä on vielä melko pieni, erityisesti diploma oppilaiden kohdalla. Jos joku saa sydämelleen sponsoroida jotakin oppilasta, niin ota yhteyttä ja hoidamme asiaa eteenpäin tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Moni lahjakas oppilas olisi halukas aloittamaan opiskelunsa täällä Tazengwassa, mutta heillä ei yksinkertaisesti ole siihen varoja. Siunausta teille ja kiitos taas mukanaolostanne niin esirukouksin kuin taloudellisesti tukien. Puskapappien kouluttajat: Päivi ja Sam Tuokkola Tietoa Ugandasta 29-09-2007 Last week I traveled to Tanzania to teach at the Tazengwa Bible College for the first time ever. The trip was over 2200 kilometers in distance (Kampala – Mwanza – Nzega – Arusha – Kilimanjaro – Nairobi – Kampala). On a section of road that winds up a steep hill, two lorries had broke down blocking the road. Hundreds of lorries were stopped in every conceivable place on the road. I was informed that the road was closed but they allowed me to try my luck. After precariously inching my way between the lorries, I was able to clear them and make it to Arusha. The same thing happened in Uganda. Twice on the road to Kampala a lorry had stalled on a section where there was only one lane, so no traffic moved at all. It only took one hour before we were on our way again. At the Bible college we would go in the mornings and evenings for a walk with the Tuokkola’s. Each time the sun would be a red burning ball in the sky painting the skyline with beautiful streaks of color. Thanks for your prayers and support. Hannu Happonen Kampala, Uganda
Lähetysmobilosoijan raportti - Moody Bible Institute Vietin joitain päiviä tällä viikolla opettamassa Moody Bible Instituutissa, aiheena teltantekijäisyys. Viimeiselle istunnolle tuli mies, aikaiseläkeläinen Special Forces majuri, joka kertoi jälkeenpäin seuraavan. "Tulin luokkaan ja huomasin noin viisi minuuttia myöhemmin että olinkin väärässä huoneessa. Aloin nousta ylös kun tunsin vahvat kädet jotka painoivat minut takaisin tuoliini. Samalla kuulin äänen kuiskaavan että olet juuri siinä missä minä haluan sinun olevan." Tunnin aikana silloin tällöin näin tämän riskin ja itsevarman miehen kun hän pyyhki loputtuomia kyyneleitä poskiltaan. Opetuksen loputtua hän tuli kertomaan kuinka Jumala oli konkreettisella tavalla näyttänyt hänelle kuinka hänen elämän tapahtumat tähän päivään mennessä ovat juuri johtaneet hänet tähän hetkeen jossa häneltä kysyttiin: Lähdetkö sinä? Mies teki totta lähetyksen Jumalan edessä ja sanoi: "Lähetä minut jos minua voit käyttää." Sain viettää siunautun ajan oppilaiden ja koulun johtajien seurassa jonka seurauksena oli että teltantekijyys tulee olemaan osa koulun opetus strategiaa ensi vuoden alusta. Kiitos kun muistatte saavuttamattomat kansat ja uudet lähetit jotka sinne vievät Ilosanomaa. Ari Rocklin Uutta näillä sivuilla! |
|
|
|
Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut. Disclaimer: Webservant does not proofread articles before posting |
