Airi tuomi, 50 vuotta lähetyskentällä!

Kanadan Suomalaisten Helluntaiseurakuntien lähetystyöntekijät ovat vuosien ja vuosikymmenien ajan tehneet mittaavaa työtä mailman eri lähetyskentillä. Tälläkin hetkellä kentällä oleva joukko on omilla työsaroillaan saavuttanut suuria siunauksia ja arvokasta tunnustusta eri lähetysjärjestöjen ja kansallisten kumppanien taholta.

Aivan erityisen maininnan ansaitsee Etiopiassa jo 50 vuotta lähetystyössä ollut Airi Tuomi. Hänen työnsä  ei aina ole ollut julkisuuden valokeilassa, vaikka se totisesti olisi sitä monesti ansainnut. Tänä keväänä Airi juhli Etiopian Awassalla 60-vuotis syntymäpäiväänsä orpolasten ja henkilökuntansa kesken. Kanadan Suomalaisten seurakunnat huomioivat tämän merkittävän juhlan. Veljespiirin valtuuttamana Sam ja Päivi Tuokkola, yhdessä maassa olevien suomalaisten lähettien kanssa vierailivat Awassalla syyskuun lopussa. Seuraavassa Päivi Tuokkolan kuvaus onnittelumatkasta:

”Illaksi olimme suunnitelleen oman ohjelman.  Tämän reissun tarkoitus oli mennä tervehtimään ja juhlimaan Airi Tuomea, joka on tullut vanhempiensa kanssa Etiopiaan Kanadan Thunder Baysta 50 vuotta sitten.  Airi oli jo tänä keväänä täyttänyt 60v,  ja tämä oli siis onnitteluvierailu jonka yhteydessä veimme hänelle lahjaksi Kanadan seurakuntien keräämän rahalahjan.  Airi on sellainen puurtaja,  joka on ikänsä tehnyt orpokotityötä.  Hän puhuu amharaa ja oromiaa, kahta Etiopian pääkieltä, äidinkielenään ja asuu etiopilaisten kanssa.  Hän ei saa mistään säännöllistä kannatusta, vaan on enimmäkseen tilapäisten lahjoitusten varassa, ts. hänen elämänsä on melkoista uskon varassa elämistä.

Airi on hyvin vaatimaton ihminen, ei todellakaan tee itsestään mitään numeroa.  Aijaleu, meidän kuskimme, oli kertonut hänelle, että hän tulee Awassaan sinä päivänä tiettyjen vieraiden kanssa, ei muuta.  Asia haluttiin järjestää yllätyksenä. Olimme ostaneet Addiksesta 60 ruusua,  josta kaksi oli matkalla katkennut.  Niistä teimme kauniin rintakrossin Airille.  Ostimme myös kortit, toisen meiltä suomalaisilta, toisen kanadalaisten puolesta.  Oli siinä Airilla ihmettelemistä, kun me ruusuinemme työnnyimme ulos autosta!  Sami halasi Airia Kanadan ystävien puolesta, Anu kiinnitti ruusut rintaan, ja me Leenan kanssa ojensimme valtavan ruusukimpun hänelle.  Otimme kuvia, ja lausuimme onnittelumme.  Sisällä Sami piti onnittelupuheen Psalmin 91 jakeista, ja lauloimme yhdessä ” Uskollisuutesi suuri on Herra”.  Oli tosi ihana muistaa tällaista lähetystyön sankaria, jota ei liiemmin ole juhlittu. 

Pihalla tapasimme kuvankauniin, mutta äärettömän surumielisen näköisen 11-vuotiaan tytön.  Airi selitti, että tyttö oli raiskattu ja pari päivää sitten tuotu hänen kotiinsa.  Saksalainen lähettipari oli löytänyt tytön kadulta itkemästä.  Siellä hän oli ollut kerjäämässä jollekin naiselle....Voi miten säälitti tuo tyttö-parka.  Airi yrittää hommata hänelle hyvän kodin.  Tyttö oli koko vierailun ajan niin vakava.  Varmaan menee pitkään, ennen kuin hän paranee tuosta traumasta.  Tuo tyttöjen raiskaus on kuulema yleistä.  Ovathan monet kauniita kuin prinsessat, ja se koituu heidän kohtalokseen.  Tämäkin tyttö oli orpo. Tässä näimme konkreettisesti yhden Airin rakkauden ja huolenpidon kohteen. Tällaisia, monien vaikeuksien ja järkyttävien kohtaloiden murjomia lapsia, Airi on vuosikymmenien aikana hoitanut useita satoja.

Kun oltiin juotu kahvit ja vähän rupateltu, otettiin Airi kyytiin ja lähdettiin ravintolaan syömään kunnon syntymäpäiväillallista.  Meillä oli oikein mukava ja rentouttava ilta.  Aijaleu kertoi, ettei hän ole koskaan nähnyt Airin niin hymyilevän ja olevan iloinen, kuin tuona iltana!  Pyysimme Airia meille kylään, kun tulee Addikseen.  Hän vastasi, ettei hän paljon Addiksessa käy, ehkä kerran vuodessa.  Awassalta saa kaikki, mitä hän tarvitsee.  Hän siis edelleen jatkaa orpojen auttamista.  Ruokkii päivittäin 100-200 lasta.  Lisäksi hänen luonaan asuu useita tyttöjä ja muutama nainen, jotka ovat olleet hänen joukossaan jo vuosikymmenet.  Hänen pihapiirissään on kirkko sekä monenlaista säpinää.  Siinäpä vasta kunnon vanhanaikainen missionaari!”

Airin työ on huomioitu myös paikallisten, kristillisten järjestöjen taholta. Eräässä julkaisussa hänen elämäntyöstään oli neljän sivun artikkeli, jossa kirjoittaja käy läpi tämän ”Suomalais-Etiopialaisen Ihmeen” elämänvaiheita. Laaja kertomus tiivistää Airin elämän todelliseksi orpojen ja vaivaisten äidiksi. Uskon sankariksi, joka esikuvansa, George Mullerin mukaan on kokenut jatkuvasti suuria ihmeitä Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta. Etiopialainen artikkelin kirjoittaja  päättää kirjoituksensa toteamalla, että Airi jos kuka ansaitsisi kunniatohtorin arvonimen työnsä saavutuksilla. Me allekirjoitamme saman. Olemme tänään iloisia ja ylpeitä työtoveristamme, lähetyssaarnaaja Airi Tuomesta.

Sam ja Päivi Tuokkola

Jälleen Intiassa

Jet Airways lento alkoi Torontosta 23-9-09 ja päivää myöhemmin saavuttiin Delhi, Intiaan.

Tarvittiin päivä levätä ja hoitaa asioita jonka jälkeen matka jatkui lentäen halki laajan pohjoisen osan Intiaa maan pohjois-itäiselle osalle.

Yabesh and Yoash Samuel olivat vastassa Bagdogra lentokentällä, josta matka jatkui autolla noin 5 tuntia, ja päämäränä oli Purnea, ja siellä sijaitseva Soul Winning Mission.

Alue on lähetyssaarnaaja Ester Greussin entinen työalue ja lähetysasema, jossa monet Intian lähetyssaarnaajat ovat aloittaneet ja tehneet lähetystyötä. Bihar on kovin vaikea lähetystyöalue ja se tunnetaan nimeltä ”lähetystyöntekijöitten hautausmaa”

Matkassa mukanani oli pastori Daniel (Dan) Lee, Chapleau, Ontario, paikallisen helluntaiseurakunnan pastori. Dan on hyvä raamatunopettaja ja erikoistunut lastentyönopetuksessa, kertoen raamatunkertomuksia lapsille jotka seurasivat opetusta silmät suurina kun Dan kertoi heille seikkaperäisesti kertomuksia.

Jälleen Herra antoi matkaan hyvän toverin ja opettajan. Olen huomannut tämän jokaisella Intia matkalla menneiden vuosien aikana. Osallistuimme raamattukouluopetukseen ja kylävierailuihin.

Osalistuimme Salem Pentecostal Churches of North India Bihar toimintaan kuutena päivänä jolloin pidimme Revival Meetings kolmena päivänä aamusta iltaan, ja lisäksi kylävierailuja.

Ei ollut vapaa aika ongelmia, vaan vapaa aikoina valmistelimme seuraavaa tilaisuutta ja iloksemme huomasimme kuinka Herra antoi ja vahvisti sanansa mukaan.

Jälleen näimme kuinka Herra toimii,vaikka vaikeallakin lähetysalueilla. Raamattukoululaiset olivat kiitollisia opetuksesta, jonka monet ilmaisivat lätiessämme.

Uskon, että työ Herrassa ei ole turhaa, vaan kylvetty Sana tekee työtä sydämissä ja eräänä päivänä hedelmiä syntyy.

Paluu matka alkoi 13-10-09, 22 tunnin junamatka Delhin, jossa lepäsimme ja vaihdoimme ajatuksia menneen viikkojen kokemuksista, ja iloitsimme matkasta. Vielä oli neljä päivää ennen kotiin paluuta ja päätimme olla turistia sen ajan. Teimme matkan Japour ja Agra kaupunkeihin.Japour on nimeltä Pink City, ja Agra on kaupunki jossa Taj Mahal sijaitsee.

Jälleen Jet Airways lento Bryselin kautta Torontoon ja kotiin jossa viileäsää odotti kuuman Intia matkan jälkeen.

Suurenmoinen kiitos esirukoilijoille, saimme palata kotiin terveinä ja Herraa kiitäen.

Kiitos kun olitte matkassa mukana.

Lähetysterveisin.

Erkki Inkiläinen
North Bay, On. Canada

Turkki
VainioidenViesti

Hei esirukoilijat!

Matti pyysi esittäytymään uusille jotka eivät vielä tunne meitä, joten lyhyesti: olemme Kari ja Marika Rosenborg Ranta, viisi lasta iät 10-17 – oheessa tuore kuva:  koordinoimme työtä purepetsha-intiaanien parissa Meksikossa, jossa koko Raamatun kääntäminen on yhteisprojekti Wycliffen ja Yhtyneiden Raamattuseurojen (UBS: Suomessa Pipliaseuran) välillä.  Purepetshoja on n. 230.000, joista yli 50.000 eri puolilla Yhdysvaltoja siirtolaisina.  UT:n käännös alkoi 2004, ja olemme nyt saamassa sitä päätökseen.  Samalla olemme kouluttamassa äidinkielenkäätäjiä Raamautun hepreassa yhteistyössä Jerusalemin Raamatunkääntäjien kodin kanssa Vanhan testamentin kääntämiseksi.  Asumme perheenä evakossa Meksikosta USA:ssa, josta käsin teen työmatkoja Purepetshojen alueelle Michoacánin osavaltioon, ja muuten olemme yhteydessä käännöstiimiin sähköpostilla ja puhelimella.  Jos kaipaat lisätietoja, kirjoita!

Olen juuri tehnyt lentovaraukset seuraavaan työmatkaan, ajankohtana 16-28.10.  Pidän vuorokauden välilaskun Dallasissa, jossa on juuri silloin maailmanlaajuinen Raamatunkäännös-konferenssi BT2009.  Siellä tapaan mm. Mirja ja Halvor Ronningiä Jerusalemista, joiden kanssa valmistan ensimmäistä espanjankielistä koulutusta raamatunkääntäjille sinne.  Kurssi on jouduttu lykkäämään pariin otteeseen erilaisista, mm. taloudellisista syistä, mutta luotamme siihen, että se toteutuu juuri oikeaan aikaan Jumalan aikataulussa.  Elokuussa pidimme onnistuneen heprean peruskurssin kääntäjille Meksikossa, joten siltä osin kaikki on nyt valmista jatkokoulutukseen Heprealaisessa yliopistossa. Kiitos Herralle siitä!  Rukoilkaa että Herra ohjaisi kaikkia suunnitelmia ja antaisi myös oikealla ajalla oikeat henkilöt ja varat niiden toteuttamiseen.

Tapaan Dallasissa myös GCTS:n teologisen tiedekunnan edustajia:  harkitsen jatko-opintojen suorittamista Raamatun kääntämisestä, ja se on yksi  hyvin harvoista tiedekunnista maailmassa jossa se on mahdollista.  Rukoilkaa myös sen tapaamisen puolesta, ja jos Herran tahto on että käännösprojektin ohessa valmistautuisin entistä laajempaan työhön tällä saralla, rukoilkaa myös niin että käytännön kysymykset selvenisivät -- erikoisesti täysi rahoitus sekä opiskeluun että elämiseen sen aikana.

Meksikoon tultuani valmistaudumme käännöstiimin kanssa seuraavan viikon lopputarkistukseen, jonka tulee suorittamaan UBS konsultti.  Rukoilkaa että saamme tehokkaasti tehtyä kaiken tarvittavan, ja että tekstiin löytyisi oikeat sanat ja kysymyksiin vastaukset.  Rukoilkaa kääntäjille voimia ja viisautta Häneltä joka sitä antaa!

Rukoilkaa kaikkien matkojen puolesta, sekä minun että muiden.  Rukoilkaa myös että Marika ja lapset pärjäisivät hyvin poissaollessani.  Heillä on suuri haaste opiskella ensimmäistä kertaa englanniksi, ja tarvitsevat siihen myös rukoustukea!

Siunausta kaikille – kiitos muistamisesta!

Lähetysterveisin,

Kari

Dear friends and prayer partners.

It has taken me so long to start composing this newsletter that I feel I don't know where to  begin, Most of the happenings around us lately have been news worthy, and I'm sure you must have seen or heard about them. And then you thought, "I wonder how Emmanuel and Mirja are doing"!

So, let me tell you:

Over a month ago there was an earthquake in West Jawa, about 100km. away from us. And even though there are mountain ranges around us, our house was shaking like the "Ebeneser" in a crosswind. We were safe "sheltered in the arms of God". We did run outside and cautiously kept watch over the situation. But you must have seen the destruction that the resulting landslides caused; the roads, bridges and houses ruined and a whole village buried under a landslide, less than 50km.from us. Then just last week an even greater earthquake hit the city, on the Island, and as you know hundreds died under the rubble and thousands are still missing. The devastation even greater than here.

Over the past years we have regularly visited the churches. Small groups of believers enduring under the hard hand of radical opposition in every town, and pioneers from the Bible school striving to start a ministry in villages and among the Unreached Tribes. Almost all were left intact. In many cases the Lord's protection a mighty testimony to the community.

Praise God!

Between these two earthquakes we were scheduled to teach at the Bible School for two weeks. Who would cancel a teaching schedule just because of an earthquake? But the very first night at dinner I almost strangled, choking over a small spoonful of very hot chilly. It was so bad that for a while I thought, "this is the end".
I couldn't breathe, and the pain was increasing. Starting to blackout I clung to the table and heard my wife say "In Jesus name..."  Instantly I was free, breathing normal! The rest of the dinner passed uneventfully, and the next day, Sunday two services without any difficulty. Were you praying for us?

Then on to the Bible School. During the second night I wake up with a feeling as if someone is squeezing my heart and pain is increasing. It's soon unbearable, and its radiating all over. You might remember, over 13 years ago I had a heart attack when our daughter Marja was going through a rough time, well, this was far worse. Mirja gave me some strong pills she had, and the pain left and I felt better, and even slept. Did you happen to pray?

Somehow we felt that this was not normal, and the next day started to question the staff and some students. In counselling sessions we found many students still being oppressed and a few who were possessed. Praise God Jesus was victorious that day, and the whole atmosphere changed in the school. Hallelujah,  you must have been praying! At the same time a couple from Finland came to teach basic building principles esp. to the pioneers. We felt the unity in the Holy Spirit from the start and continually complemented each other. A few days after we left the earthquake struck, but did no damage at the Bible School.

The daytime heat in the hall, the pressure of the sessions, and the spiritual warfare left me weak and vulnerable to flu. (Not swine, nor bird nor even SARS, just the natural kind) Thanks to your prayer I am over it but still a bit weak so that I did not go to Padang to survey the situation and see what we, Fida, Finland and the churches here can do to  help. For this is God-given opportunity to reach the -- people  with the Love of God. My co-worker Juha Antturi left this morning and we are awaiting his report,

Continue to pray for us. We really depend on your prayers! And we will remember you, your loved ones, your burdens and needs before the Lord

May the Lord bless you, wonderfully

Emmanuel & Mirja

LähetystyönViestin Facebook