LähetysViesti
    Pohjois Amerikan Helluntaiseurakuntien Yhteinen Lähetysjulkaisu
 Edelliset Lähetysviestit  Kolumnit  Lähetyskertomuksia Aasia Aktio  Yhteyksiä  Linkkejä English
 LOKAKUU  2006

 Tilaa Lähetystyönviesti!

  Nimi: 

  Sähköpostiosoite:

Lähetysjuhla Vancouverissa 5.8.2006

Sanan Suurjuhlien lähetysjuhlassa Vancouverissa elokuun alkupuolella lähetyssihteeri Erkki Inkiläinen kuvaili Sanan Suurjuhlia "aivankuin se olisi lähetyskonferenssi." Neljän päivän aikana puhuttiin paljon lähetystyöstä monissa tilaisuuksissa, mutta ennenkaikkea lähetysjuhlassa, "mikä lämmittää lähetyssihteerin sydäntä," mainitsi Inkiläinen.

"Olen kiitollinen, että saamme puhua ja kertoa kallisarvoisesta lähetystyöstä, työstä, jota meillä on mahdollisuus tehdä aina maailman ääriin saakka. Pyhän Hengen tuli on syttynyt sydämiimme näillä juhlilla, ja saakoon se edelleenkin palaa sydämissämme," jatkoi Erkki Inkiläinen. Tässä hiukan katkelmia siitä, mitä saimme kuulla juhlassa.

 Tilaisuus alkoi mahtavasti yleisön laululla Ylistä Herraa sekä Helsingin Saalem-seurakunnan kuoron esityksillä. Mika Sillanpää; Mika kertoi siitä, mitä Jumala on antanut hänen sydämelleen valmistautuessaan lähetyskentälle Myanmariin. "Tulen opettamaan englantia, ja tulemme olemaan kaksi vuotta siellä, mikä tekee kaksi joulua, kaksi syntymäpäivää... Tarvitsemme tukea ja rukousta, kun lähdemme ja toivomme teidän olevan mukana tässä työssä." Mikan vahvin kieli on englanti.


Lauri ja Anne Sorila (otteita haastattelusta); Lauri: "Minun kuvitelma lähetystyöstä aikaisemmin oli, että lähetyssaarnaajat vain saarnaavat, mutta sitten jälkeenpäin tulin ymmärtämään, että he myös tekevät käytännöllisiä asioita kuten, kantavat vettä, hakkaavat puita, rakentavat taloja. Olin silloin noin kymmenen ikäinen, ja silloin minulle tuli lähetystyö sydämelle." Lauri Sorilan työ on tapahtunut pääasiassa Itä-Afrikassa, Ukandassa, Keniassa, Tansaniassa, Sudanissa ja Etiopiassa ja nyt Sri Lankassa ja Intiassa. "Menimme Sri Lankaan tsunami-hyökyaallon jälkeen," kertoo Lauri. He ovat Porvoon Helluntaiseurakunnan lähettämiä. Lauri toimii nykyisessä paikassaan kehitysyhteistyökoordinaattorin ominaisuudessa. Vastauksena kysymykseen, mikä on lähetystyön tarkoitus, Lauri vastasi Jeesuksen sanoilla: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia ja opettakaa kaikkia olemaan minun opetuslapsia."


Anne: "Jos Jumala kehoittaa lähtemään, niin tottele. Ja kun olemme lähteneet, niin lähdemme perheenä ja meidän tulee huolehtia, että meillä on aikaa myös meidän perheelle. Muille tehtäville löytyy aina monia muitakin ihmisiä siinä vaiheessa, kun meidän lapsemme ovat vielä pieniä."

Ohjeena lähetystyöhön aikoville Lauri antaa seuraavat neuvot: "Rukoile ja valmistaudu hyvin. Nykypäivänä lähetystyössä pitää olla ammatti. Meitä kehoitetaan opiskelemaan jatkuvasti. Kenttä ja maailma on muuttunut”.

Anne: "Silloin kun Jumala kutsuu jotakin tekemään, ei kannata jäädä haaveilemaan. Meidän valinnat määräävät meidän elämän suunnan. Pienissä sekä isoissa asioissa, jos Jumala kutsuu, kaikki valinnat tulee tehdä sen mukaan."

Hannu-Heikki Hyppönen (Florida): Hannu-Heikki sai kerrottua koko lähetyskäskyn yhden tehokkaan laulun avulla Menkää kaikkeen maailmaan. Hän säesti laulua itse pianolla. Se oli erittäin kaunis ja mieliin jäävä laulu.

Ari Rocklin: Ari on Teltantekijä-järjestön edustaja ja kertoi kuinka itsekukin meistä, jos meillä on ammatti, voi lähteä lähetystyöhön. Mikä on teltantekijä? Apostoli Paavali oli teltantekijä. Hän teki työtä käsillään kannattaakseen lähetystyötään. "Teltantekijät synnyttävät kotiseurakuntia. Tämä on se suuri ihanne meille, jotka opetamme ja koulutamme heitä, ja sitten kolmen neljän vuoden päästä he tulevat takaisin ja kertovat meille, että sinne jäi seurakunta, pieni taisteleva seurakunta, joka elää hirveässä vaarassa. Synkin asia on, että kuinka usein näitä seurakunnan jäseniä tapetaan. Tämä tuottaa meille ongelmia, koska emme halua marttyyreita, me haluamme seurakuntalaisia, jotka jatkavat työtä eteenpäin. Lähetystyöhön lähtevät irroitetaan kaikesta hyvästä kaikesta ihanasta, kaikesta tutusta, kaikista rakkaista ystävistä, kodeistaan, ihminen otetaan siitä ja laitetaan maan alimpiin paikkoihin. Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois, sanoon vanha hyvä virsi. Olkoon se meille lohdutus.

Jos jotain toivon jäävän kuulijan muistiin niin se on tämä: Kun näet uutisissa jotain kauheaa mitä maailmalla on tapahtunut, oli se sitten terroristi isku, sota, kiihko ihmiset huutamassa, niin siellä on ainakin yksi teltantekijä paikalla ja mahdollisesti myös maanalainen seurakunta. Muista heitä rukouksin juuri silloin kun kauhistuttaa mitä näet ja kuulet.

1999 vuonna oli teltantekijäkursseilla 30 oppilasta yhdestä maasta, Amerikasta. Nyt pidetään kursseja kolmessa eri maassa. Vuonna 2005 aloitimme Internet-kurssin, jossa oli 300 oppilasta. Ensi vuonna odotamme noin 500 oppilasta. Ja ensi vuonna 2007 on suunnitteilla kurssit espanjan, korean, arabian ja portugalin kielillä, jolloin odotamme noin tuhat oppilasta eri kielillä. Nämä ovat ammattimiehiä ja naisia, jotka lähtevät lähetystyöhön oman työnsä ohella. Myös on olemassa yhden päivän seminaareja."       Lisää tietoa www.globalopps.org ja www.teltantekija.fi



Anita Riihiaho (Florida:)

Anita kertoi Anne Joensuun työstä Boliviassa katulasten keskuudessa. Hän lauloi myös laulun Lähetystyön tekijän rukous, jonka hän oli äänittänyt Boliviassa CD levylle.



Hannu Happonen:

Hannu puhui voimakkaasti lähetyskenttien pulmasta, köyhyydestä. Hän toi esille karmeita tilastoja, siitä miksi uskovat kuolevat niinkuin 1 Kor. 11:30 kertoo, mikä sai hänet ajattelemaan. Siinä sanotaan, että "Sen tähden teidän joukossanne onkin paljon heikkoja ja sairaita ja moni on nukkunut pois." Ja Hannu alkoi ottaa asioista selvää. Maailmassa noin 10 miljoonaa kristittyä kuolee vuosittain köyhyyteen. yli 29 000 uskovaista kuolee tänä päivänä, kun me olemme täällä Vancouverissa, köyhyyden aiheuttamiin syihin. Yli 54% kaikista syistä, mihin kristitty kuolee, on köyhyys. Myös suuri tappaja maailmassa on likainen vesi. Jos menee maailman suurimman slummin alueelle Nairobissa, tilanne on tämä: Avonaiset likaviemärit juoksevat katuja pitkin. Noin 8000 päivittäin kuolee, mikä on noin 15%. AIDS on myös suuri tappaja, ja siihen kuolee kristittyjä n. 1.5 miljoonaa vuodessa, eli 4000 päivittäin ja noin 8% kaikista kuolinsyistä on AIDS. Myös nälkä on suuri tappaja eli 6 miljoonaa uskovaista joka vuosi kuolee nälkään. Tämä tarkoittaa sitä, että 16500 päivittäin, eli 31% kuolee nälkään. Afrikassa tänä päivänä kaikkein suurin tappaja on AIDS, johon kuolee noin 20% afrikkalaisista. Ennen malaria oli suurin tappaja, mutta AIDS on nyt suurin kuolinsyy. Jos tätä verrataan Eurooppaan, eurooppalaiset kuolevat sydäntauteihin 25%, mikä tarkoittaa sitä, että usein syömme liikaa, meillä on liikaa hyvää ruokaa, emme hoida itseämme tai kuntoamme, ja siitä syystä meillä on sydäntauteja. 1 Kor.11:21 sanoo että "toinen on nälissään ja toinen juovuksissa." ...Tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä on liikaa ja toisella liian vähän. Siis yhdellä ryhmällä on liikaa ja toinen on nälissään. Tämä on seurakunnan tilanne maailmanlaajuisesti. Meillä on liikaa. Ja toisilla on liian vähän. Paavali sanoi Efesolaikirjeessä "Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä." Tosiasia nyt on se, että me emme vaali sitä, me emme ole huolissaan, me emme ravitse. Me emme ole huolissaan siitä, mitä Kristuksen ruumiissa tapahtuu maailmanlaajuisesti. ...Paavali kirjoittaa "te olette Kristuksen ruumis, jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." Ja hän jatkaa "jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet." Kun Jeesus opettaa Isä meidän-rukouksessa, "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme," tarkoittaa hän koko Kristuksen ruumista. Äiti Teresa rukoili Vancouverissa pidetyssä tilaisuudessa: "Herra, tee meidät arvollisiksi palvelemaan kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa, niitä, jotka elävät ja kuolevat köyhyydessä ja nälässä. Anna heille meidän käsiemme kautta heidän jokapäiväinen leipänsä, ja meidän huomaavaisuuden kautta rakkaus rauhaan ja iloon."

Hannu painoti sitä, että hän ei halua aiheuttaa pahaa omaatuntoa kenellekään, vaan esittää ainoastaan tosiasiat.

Kalevi Sissonen Vancouver, BC Canada

 
 
Terveisiä Boliviasta ja Argentiinasta!

Rakkaat ystävät Herrassa!

Tänne on tullut ”talvi”. Yöllä lämpötila on usein alle +10 astetta. Iltapäivästä saattaa olla yli +20 astetta, jopa liki +25 astetta. Mutta koska talot ovat hataria, niin lämpö karkaa yöllä pois ja rakennustyylistä johtuen, ei ikkunoista tule tarpeeksi auringonvaloa päivällä sisään, joten huoneet alkavat viilentyä ja lattiassa on ”kylmä henki”. Siksi villasukat ovat jalassa.
Mutta ei se mitään, ulos vain lenkille ja saa lämpöä ja samalla myös liikuntaa.

Muslimityöasialla

Olimme Cochabambassa koko perheenä ja myös meidän Mirjam oli tullut Suomesta meitä tervehtimään kokonaisen kuukauden ajaksi, joten hänkin yhdessä serkkunsa Annan kanssa lähtivät mukaan.
Niilo Närhi ja Bill Jones saapuivat kertomaan evankeliumintyöstä muslimien keskellä. Saimme kuulla innostavia kuulumisia, kuinka muslimien sydämet eri puolilla ovat kääntyneet Jeesuksen puoleen ja seurakuntia on syntynyt kymmenittäin alueille, joissa ennen ei ole ollut mitään kristillistä seurakuntaa, saati edes kristillistä evankelioimistyötä.
Niilo ja Bill painottivat rukouksen tärkeyttä ja sitä, että meidän on muututtava asenteissamme muslimeja kohtaan.

Tiesulut ja bussilakko siivittivät pastorien konferenssia ja lähetysseminaaria

Cochabambaan oli saapunut n. 120 osanottajaa lähetysseminaariin. Aivan seminaarin kynnyksellä alkoi bussilakko ja teitä suljettiin. Odotimme mm. Orurosta väkeä mukaan, mutta he jäivät tiesulkujen taakse. Jos näitä hyvin bolivialaisia esteitä ei olisi ollut, uskon meitä olleen ainakin puolta enemmän mukana.
Ennen lähetysseminaaria veljet jakoivat Sanaa pastorien konferenssissa, jossa osanottajia oli liki samanlainen määrä kuin lähetysseminaarissakin.
Saimme paneutua rukoilemaan Jumalan lähettämän herätyksen puolesta muslimimaailmassa. Ymmärsimme, että tuota jättiläistä vastaan ei voi mennä omassa voimassa, vaan tarvitsemme kosketuksen Jumalan maailmasta. Sieltä herran maailmasta tulee myös rakkaus muslimeja kohtaan, sillä ilman sitä emme kykene oikealla tavalla lähestymään heitä.

Haaste Bolivian seurakunnille

Haaste muslimien voittamisesta Kristukselle tuotiin osanottajille selkeästi ja sen myötä monet seurakuntien työntekijät pysäytettiin Pyhän hengen toimesta asian eteen.
Boliviassa, kuten muuallakin latinalaisessa Amerikassa, on totuttu siihen että ”meillä olisi kivaa” hengellisesti. Tämä oman navan ympärillä pyöriminen on aiheuttanut satojen seurakuntien syntymisen, jotka edelleen sinnittelevät muutaman kymmenen jäsenisinä joukkoina. Valitettava totuus tämän hetken Boliviasta on, että evankelioimisnäky on haussa ja lähetysnäkyä tuskin monellakaan seurakunnalla edes vielä on.
Meidän tehtävämme on kääntää katseet pois omasta navasta ja pyrkiä auttamaan sisäänpäin lämpiävää seurakuntaa pyrkimään ulos päin kohden hukkuvaa maailmaa.
Kokoukset eri seurakunnissa ja seminaari sai olla eräs ponnahduslauta tällaiselle mahdollisuudelle.

Vierailu Argentiinaan, kaikesta vastuksesta huolimatta

Olimme varanneet lentoliput Argentiinaan, Saltan kaupunkiin. Kun menimme lunastamaan lippuja, meille ilmoitettiin, että lentomme on siirretty kaksi päivää eteenpäin. Suostuimme tähän mahdollisuuteen todeten, että tulee ottaa yhteys Argentiinaan, jotta voivat varautua myöhäisempään meidän tuloon.
Sitten meille ilmoitettiin, että koko lentoa ei olekaan! Koko lähetystapahtuma Argentiinassa oli suunniteltu meidän vierailuamme silmällä pitäen. Mitä nyt tekemään. Olimme jo lunastaneet lippumme ja bolivialainen lentoyhtiö vastuuntunnottomasti ilmoittaa, että on liian vähän matkustajia, kun niitä on vain vajaa 60. Ei ole lentoa noin pienelle joukolle!
Niilo ja Bill kuuntelivat silmät pyöreinä. Kerroin heille, että tämä voi tapahtua Boliviassa, sillä täällä ei ole mitään ymmärrystä vastuuntuntoisesta toiminnasta. Siitä johtuen maa elää ”oman rahkansa” päällä ja ihmiset kärsivät puutetta ja jopa nälkää.
Päätimme lentää Santa Cruziin, kun matkatoimiston virkailijat ilmoittivat neuvotelleensa meille Buenos Airesin kautta lennon Santa Cruzista aina Saltaan asti.
Menimme Santa Cruziin, josta Eevan veljen tytär Anna myös lähti Suomea kohden. Viivyimme päivän hotellissa, jossa oli jopa suomalainen sauna, oikein leimalla seinään kiinnitettynä, todistuksineen päivineen.
Jotenkin meistä tuntui, että jokin ei nyt natsaa ja päätimme rentouttaa ajatuksiamme Helo-saunan löylyissä. Paneuduimme levolle ja rukoilimme Jumalan apua, jotta voimme päästä Argentiinaan. Meistä tuntui nyt, että sinne oli päästävä konstilla millä hyvänsä.

Mikään ei ole yhtä varmaa, kuin epävarma

Aamulla menin etuajassa lentokentälle saattamaan Annaa American Airlinesin lennolle Miamiin, josta hän jatkoi Lontoon kautta Helsinkiin.
Eeva Mirjamin ja pikkulasten kanssa oli joutunut jäämään yöksi Cochabambaan, vaikka jo istuivat lentokoneessa. Onneksi huomattiin koneessa ollut vika ja väki passitettiin ulos koneesta. Tarjoilun jälkeen lentokentällä heille ilmoitettiin, että kone lähteekin vasta seuraavana päivänä. Mirjam sinnikkyydellään puhui hotellin heille ja niin he jäivät yöksi hotelliin.
Aamulla soitin Eevalle, joka ilmoitti olevansa samalla lentokentällä meidän kanssamme. Sen sijaan, että kone olisikin lentänyt suoraan Cochabambasta Sucreen, se tekikin lenkin Santa Cruzin kautta. Eeva ja lapset olivat yläkerrassa lähtöportin odotusaulassa, jonne en voinut vielä mennä. Joten hyvästelimme toinen toisemme puhelimitse.
Kun Anna siirtyi lähtöportille tarkastuksen kautta, tulivat myös Billa ja Niilo kentälle. Menimme Lloyd Aero Bolivianon tiskille ja esitimme asiamme. Nyt meille kerrottiinkin, että yhtiön johtaja Cochabambassa olikin ilmoittanut jotain sellaista, joka on aivan mahdoton toteuttaa! Ei yhtiöllä ollutkaan varaa maksaa meille lentoa Saltaan asti! Yhtiön edustajat olivat kaiken aikaa valehdelleet matkatoimiston henkilökunnalle. Täällä Boliviassa valehteleminenhan ei tunnu olevan mikään synti! Saman olen kyllä huomannut monessa muussakin maassa, Aasiassa ja Afrikassakin. Ei ihme, että meitä suomalaisia kutsutaan rehdeiksi ihmisiksi!
Lentoyhtiön virkailija kertoi asian meille kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katsoin häntä ja pyysin häntä katosmaan minua silmiin. Sitten sanoin hänelle, että lentoyhtiön väki on epärehellistä jaloista viimeiseen tukantupsuun asti!
Katsoin vetoavasti virkailijaan ja sanoin, että hän voisi olla ensimmäinen joka parannuksessa kääntyy oikealle tielle ja alkaa toimimaan rehellisesti, muuttaen näin yhtiön historiaa.
Se pani liikettä hänen kinttuihinsa ja hän lupasi tehdä kaikkensa. Mutta lopputulos oli mahalasku! Yhtiö lupasi muuttaa lippumme Buenos Airesiin, josta omin avuin meidän tuli ”onkiutua” Saltaan.
Katselin lähtötaululle ja huomasin, että koneemme Buenos Airesiin oli myöhässä, joten menetimme yhteytemme Saltaan. Pyysimme heitä varaamaan meille lennon seuraavalle päivälle argentiinalaisen lentoyhtiön kautta Saltaan. Anteeksipyytäen meille tarjottiin lento bisnes luokassa. Menimme VIP huoneeseen ja odottelin lentolippuani, jota ei meinannut millään tulla. Viimein aloin ”hiiltymään” ja sanoin, että nyt ei enää ole muuta mahdollisuutta, kuin lentolipun saaminen. Kun ”kuumenin”, löytyi vihdoin lippukin. Netin välityksellä ilmoitin kotiin, jonne väki oli jo saapunut, että kannattaa muistaa rukouksin, sillä olemme menossa Buenos Airesin kautta Saltaan ja hyvin epävarmoissa tunnelmissa.
Vihdoin olimme Lloydin koneessa ja sen bisnes luokassa. Yritimme rentoutua ja ajatella mukavia asioita. Huomasin, että peikko pyrki väkisinkin eteeni, joten yritin sitä hätistellä pois.

Buenos Airesissa

Kone laskeutui kansainväliselle lentokentälle suurkaupungin ulkopuolelle. Meitä piti olla vastassa eräs uskova henkilö, jolle oli lähetetty sana. Hänen oli pitänyt hankkia hotellikin meille. Mutta ketään ei näkynyt. Niilo vikkelänä meni tinkimään taksia meille ja kysyi hotellia lentokentän aulassa.
Taksi pysähtyi raha-automaatin luokse, josta Billin kanssa nostimme VISA korteillamme rahaa. Samaan aikaan taksikuski yritti soitella hotelleita läpi, mutta kaikki olivat täynnä. Vihdoin yhdeksästoista soitto tuotti tuloksen ja eräässä hotellissa oli tilaa meille. Siis eteenpäin.
Emme tienneet, että kyseinen uskova veli, jonka olisi pitänyt tulla meitä hakemaan, oli juuttunut moottoritielle, koska hänen autonsa hajosi sinne. Hän oli puukannut hotellin mielle ja oli tulossa meitä hakemaan, mutta jostain syystä vastusti niin armottomasti!
Pääsimme hotelliimme ja saimme puukattua paikat seuraavan päivän lennolle Saltaan. Boliviasta oli varattu vain yhdelle lento ja me Niilon kanssa olisimme jääneet ”rannalle ruikuttamaan”, jos ei koneessa olisi ollut tilaa.

Saltassa

Koneemme laskeutui kahden tunnin lennon jälkeen Saltaan. Iloinen pastori Angel vaimoineen ja muutamien muiden ystävien kanssa oli kentällä vastassa.
Tavaramme ja meidät pakattiin kahteen autoon ja lähdimme kohden Rosario de Lermaa. Pastori Angel kertoi olleensa niin sairaana, että ei kyennyt sängystä nousemaan. Seurakuntalaiset olivat talkoilla valmistelleet kampanjaa, sillä aikaa kun pastori-parka sairasti.
Meidät vietiin Gonzan perheen luokse. He olivat tehneet remontin asuntoonsa meidän tuloamme silmällä pitäen. He jättivät koko rivitaloasunnon meille ja siirtyivät perheineen naapuriin, josta sitten pitivät meille ”ylöspitoa”.
Koimme, että jotenkin kummasti hengessä rukoilutti ja ahdisti. Niilo sanoi, että tämä matka on varmasti Jumalan tahto, kun on niin paljon vastustanut.

Rakkaus Herraan etsii mahdollisuuksia tulla julki

Seurakuntalaiset olivat laittaneet itsensä likoon ja kunnostaneet tehdashallin kokouksia varten. Kaikkeen kokouskampanjan valmisteluun oli huvennut 5000 US-dollaria. Siellä päin Argentiinaa keskipalkka on reilut 200 US-dollaria/kk. Joten asia koettiin tärkeäksi.
Kuusitoista seurakuntaa oli lupautunut tulla mukaan, mutta taloudellinen vastuu kaatui yhden 200-hengen seurakunnan harteille. Mutta he eivät litistyneet taakan alle, vaan rohkeasti uskalsivat ottaa haasteen vastaan.
Jumalan Pyhän Hengen voima vaikutti tilaisuuksissa ja päiväseminaareihin osallistui suurempi joukko, kuin kukaan oli odottanut. Illan tilaisuuksissa parhaillaan oli n. 650 kuulijaa. Moni antoi ensikertaa elämänsä Jeesukselle tuossa maaseutukaupungissa.
Ylistys ja rukous jatkui myöhään iltaan ja menimme levolle vasta klo 1-2 välillä aamuyöstä.

Emme koskaan ole kuulleet tästä

Tämä on ollut pioneeriviikonloppu kertoi evankelisten seurakuntien pastoreiden neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Tuo vanha Herran palvelija sanoi, että mitään tällaista he eivät koskaan aikaisemmin olleet kuulleet. Nyt he halusivat organisoida yhdessä lähetystyömahdollisuuden ja alkaa kartoittamaan seurakuntien voimavaroja lähettien lähettämiseen. Etusijalle oli noussut muslimityö ja maailman evankelioimattomat alueet. He halusivat alkaa yhteistyön bolivialaisten seurakuntien kanssa, lähetyskoulutuksen ja lähettämisen merkeissä. Tämä on historiallinen tapahtuma kertoivat pastorit.

Onnellisia vaikka heikkoina

Olemme onnellisia tapahtumasta kummassakin maassa, vaikka kaaduimme vuoronperään sänkyyn vatsainfektion uhreina. Jumalan ja antibioottien avulla pääsimme jatkamaan matkaamme kohden kotia. Työ Herrassa ei ole turhaa.
Nyt olen keräillyt voimiani ja tehnyt rästiin jääneitä töitä. Edessä on kokoussarja juhannuksena Mineros kaupungissa viidakkoalueella. Sitä ennen on yhtä ja toista seurakuntia ja lähetysprosessia tukien.

Lastentyöhön apua

Lastentyö on laajentunut ja tarpeet kasvavat jatkuvasti. Olemme olleet hiukan huolissamme työn tarpeiden suhteen. Olemme äärettömän iloisia niistä henkilöistä, jotka lähettävät kuukausittain varoja lastentyöhön. Lasten katuruokala toimii kaiken aikaa ja lastenkokoukset, sekä kerhot. Ilman uskollisten ystävien tukea asiassa, se olisi ollut mahdotonta.
Nyt kuitenkin monet tarpeet köyhille lapsille, kouluavustuksista silmälaseihin ym. saakka, on syönyt varoja niin paljon, että olemme pulassa tällä hetkellä. Olemme tunnollisesti laittaneet tulleita varoja juuri noihin tarpeisiin ja pyrkineet pitämään lastentyön toiminnassa.
Nyt kuitenkin pyydän teidän esirukouksianne asiassa, että voisimme antaa avun niille, jotka välttämättömimmin sitä tarvitsevat!
Bolivia on Etelä-Amerikan köyhin maa ja tarpeet ovat rajattomat, mutta olemme pyrkineet siihen, että lapset jotka tulevat viikoittain kahdesti kerhoon, saisivat proteiinipitoisen välipalan kerhossa ja koululaispaketin (kynä, kumi, lehtiö ja värit) aina välillä. Lapset ovat rutiköyhistä olosuhteista ja katuruokalassa monet ovat niin nälkäisiä, että käsin hinkkaavat lautasen lähes rikki, saadakseen joka ikisen pisaran ruuasta, joka heille tarjotaan.
Joukko ja tarpeet kasvavat, mutta samalla yhä useammat antavat elämänsä Jeesukselle!
Kiitos rukousavustasi asiassa!

Jussi ja kotiväki Sucresta

   

 
 

Mistä on nyt kysymys Israelissa?

Ps.121:4-5 "Hän joka Israelia varjelee , ei torku eikä nuku, Herra on sinun varjelijasi".

Kysely Suomesta Israeliin sen jälkeen kun tänne oli satanut jo satoja raketteja aina Tiberiaaseen ja Haifaan asti: "No miten sinä nyt näet sen tilanteen siellä Israelissa"? "Siten että täällä on nyt sota". "No onko sinne Israeliin tullut yhtään rakettia"? No tähän mennessä 2500.. Ei auta muu kuin huokaista ja yrittää selittää mistä täällä nyt on kysymys ja mistä tämä alkoi. Yritän nyt kuitenkin.

Syksyllä 2005 Israel vetääntyi kokonaan pois Gazan alueelta ja luovutti sinne 30-vuoden aikana rakennetut juutalaisasutukset PLO:lle. Noin 8000 juutalaista joutui silloin jättämään kotinsa, kasvihuoneensa ja viljelyksensä ja koko maailma "taputti käsiään" kun tämä tapahtui. Näin luultiin saatavan vihdoin "Rauhallinen rinnakkaiselo" palestiinalaisten kanssa ja jatkoneuvottelut käyntiin Palestiinalaisvaltion muodostamisesta Länsi-rannalle ja sen rajoista. Silloinen PLO:n hallituksen pääministeri Ahmed Qurei puhui syyskuussa 2005 Gazassa omille joukoilleen ja sanoi: "Me ilmoitamme koko maailmalle että nyt Gaza, ja huomenna itsenäinen Palestiinan valtio pääkaupunkinaan Jerusalem". PLO käytti 1.7 miljoonaa $ (jonka YK maksoi) ja painatti julisteita, lehtisiä ja tarroja joissa luki: Tänään Gaza – huomenna Jerusalem" Samana päivänä kun neljä pommia räjähti Lontoossa kesällä 2005, Hamaksen johtaja Mahmoud Azahar antoi haastattelun italialaiselle lehdelle "Corriere della Sera". Hän sanoi mm. "Israel tulee katoamaan maan pinnalta. Islam tulee voittamaan loppujen lopuksi huolimatta USA:n ja Israelin aseista. Meidän uskontomme ja meidän kulttuurimme tulee voittamaan rappeutuneen lännen alle kymmenessä vuodessa. 50-vuoden päästä ei kukaan edes muista USA:n olleen olemassakaan".

Sensijaan että Israelin johtajat ja hallitus olisivat tutkineet omasta Raamatustaan mitä Jumala sanoo Israelin olemassaolosta ja sen tulevaisuudesta (Jes.34:1-10, Jer.51:5-6,19, Ps.83, Jer.31:10,17, 31-37, Hes.36:10,22-28) pääministeri Sharonin seuraaja Olmert ilmoitti jo ennen 28.3.06 vaaleja olevansa valmis tyhjentämään noin sata juutalaisasutusta ja luovuttamaan 90 % Länsi-rannasta PLO:lle. Hänen puolueensa voitti vaaleissa ja niinpä hänestä tuli uuden hallituksen pääministeri. Myöskin palestiinalaisilla oli vaalit, ja suurena shokkina oli "Hamas-terrorijärjestön" voitto palestiinalaisvaaleissa 25.1.06 ja se on nyt ongelma muillekin kuin Israelille. USA on tuomassa länsimaista demokratiaa lähi-itään ja nyt vaalien tuloksena olikin sellaisen terroristijärjestön vaalivoitto, jonka selvänä päämääränä on Israelin tuho! Hamaksen johtajat uskovat että "Jumala antoi koko lähi-idän moslemeille".Israel varoitti jo viime vuonna presidentti Bushia "pika demokratiasta" moslemien keskuudessa, ja näin siinä kävi. Ei edes ns. "demokratia" takaa rauhallista rinnakkaiseloa kansojen välillä. Hitlerkin pääsi aikoinaan valtaan voittamalla vaaleissa, eikä tekemällä vallankumouksen!

Israel vietti juuri 58:tta itsenäisyyspäiväänsä, mutta vieläkään ei ole rauhaa näköpiirissä. Israelin vetääntyminen Gazan alueelta on vain innostanut kaikkia terrorijärjestöjä yhä uusiin terrori tekoihin, rakettien ampumiseen ja pommi-iskuihin Israelin puolelle. 7.6.06 kaksi rakettia lensi 12 km aina Ashkelon kaupunkiin asti, haavoittaen 8 henkeä... Näitä Qassam-raketteja "satoi" Gazan alueelta erikoisesti Sderotin kaupunkiin noin 200 kesäkuussa ja nyt jo 100 heinäkuun puoliväliin mennessä. Kun sitten raketti osui koulurakennukseen, niin pormestari julisti yleislakon koko kaupunkiin 20.6.06 ja vaati hallituksen eroa, koska se ei saanut näitä rakettihyökkäyksiä Gazasta loppumaan. Israelin "Valmet" sai kiireellisen tilauksen suunnitella ja valmistaa panssarikattolevyt Sderotin alueen kouluihin.Hallitus antoi armeijalle luvan mennä sille alueelle Gazassa, mistä niitä raketteja ammuttiin ja estää niiden ampuminen. Siitä lähtien se on ollut jatkuvaa "kilpajuoksua" Israelin armeijan ja terroristien välillä "kuka ehtii ampua ensin". Ei Israelilla mitään muuta syytä ollut palata Gazaan, kuin lopettaa rakettien ampuminen sieltä Israelin puolelle, vaikka uutisissa puhutaan "Israelin hyökkäyksistä ja pommittamisesta" (bombardments and border incursions: Time 24.7.06)

Tämä nykykriisi alkoi 25.6.06 kun Hamaksen terroristit tulivat kaivamaansa tunnelia myöten Israelin puolelle, tekivät yllätyshyökkäyksen, surmasivat kaksi ja kaappasivat yhden haavoittuneen israelilaisen sotilaan panttivangiksi. Hamas kopioi Hizbullahin terroristien taktiikkaa, joka onnistui aikaisemmin.Vuonna 2004 Israel vaihtoi yhden israelilaisen miehen ja kolmen sotilaan ruumiit 429:ään palestiinalaisvankiin. Nyt esitettiin sama vaatimus Israelille, kun saatiin kaapattua panttivanki, 19 vuotias Gilat Shalit. Israelin hallitus ilmoitti ettei aio neuvotella vankien vaihdosta, vaan "lähtee etsimään" kaapatun sotilaansa Gazasta. Sen he aloittivatkin tekemään, kunnes myös Libanonin rajalla pohjoisessa tapahtui aivan samanlainen yllätyshyökkäys Hizbulla-terroristien toimesta 12.6.06. Aivan raja-aidan takana kyttäävät terroristit hyökkäsivät Israelin puolella rajaa vartioivien sotilaiden kimppuun, tuhosivat tankin panssarinyrkillä , surmasivat 8 ja kaappasivat kaksi israelilaista sotilasta panttivangeiksi.

Tällainen provokaatio on erikoisen "tulenarka" asia ja koskee syvästi jokaisen israelilaisten sieluun. Israel on pieni kansa, jossa on yleinen asevelvollisuus, jopa naisillakin. Israelin armeijan "pyhänä periaatteena" on ettei "kaveria jätetä" –ei edes ruumista viholliselle. Tänään israelilaisia sotilaita kuoli Libanissa 8 ja haavoittui 22 ja kesti 6 tuntia ennenkuin heidät saatiin evakoitua saamaan hoitoa.Tätä israelilaisten näennäistä "heikkoutta" terroristit käyttävät hyväkseen. Heille Israelia vastaan taistelu on "elinehto" ja päämäärä. He uskovat Israelin lopulliseen tuhoon, ja taistelevat sen päämäärän puolesta määrätietoisesti, jopa kuolemaa pelkäämättä, uskoen saavansa palkintonsa Allahilta tulevassa elämässä. Israelilainen upseeri sanoi tänään uutisissa "Hisballah taistelee kuollakseen, minä elääkseni".

Hisballah ei ole libanonilainen järjestö, vaan Iranin "edustaja", jota johdetaan ja aseistetaan sieltä käsin. Iran perusti tämän "Jumalan puolueen" 1982 ja se on nyt kasvanut "valtioksi valtiossa". Vaikka YK:n turvallisuusneuvoston päätös 1559 vaati kaikkien Libanonissa olevien sotilaallisten järjestöjen lakkauttamista, Hizballah ei siihen suostunut, eikä kukaan ole pystynyt sitä pakottamaan. Libanonin oma armeija on siihen liian heikko. Israelin peräännyttyä pois etelä-Libanonista v.2000, Hisballah sai 6 vuoden aikana rauhassa rakentaa bunkkereitaan rakettiasemia ja varastojaan aivan Israelin rajan pintaan.

Kun Syyria veti pois joukkonsa Libanonista YK:n painostuksesta, USA ja YK kehuivat tämän perääntymisen olevan voitto "vapaudelle ja demokratialle" mutta se ilo ei kestänyt kauan. Syyria jätti Libanoniin 5000 salaista agenttiaan valvomaan poliittista, taloudellista ja sotilaallista kehitystä siellä. Damaskossa on edelleen useiden terroristijärjestöjen päämajat joista toimintaa johdetaan.(Hamas, Hizballah, Islamic Jihad) Syyria on antanut Al Qaedan ja muiden terrorijärjestöjen vapaasti kulkea Syyriasta Irakiin ja iskeä ameriikkalaisten selkään siellä, josta syystä Syyria on ensimmäisiä USA:n listalla terroristeja kannattavista valtioista maailmassa.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad kuuluu Alawite moslemilahkoon, joita on vain 7 % kansasta. Syyrialaiset ovat 80 % Sunni moslemeja ja 9 % kristittyjä. Libanon on ollut hyvä tulolähde Syyrialle. Libanonin huume-teollisuus tuotti myös Syyrialle kymmeniä miljoonia dollareita vuosittain. Menettyään Israelille 1967 sodassa Golanin ylängön (Raamatun Baasan 4 Moos.21:33) ja koettuaan tappion myös 1973 sodassa, Syyria on pitänyt "matalaa profiilia" suhteessaan Israeliin. Vaikka se nyt veti joukkonsa pois Libanonista, se ei ole unohtanut päämääräänsä Israelin suhteen, joka on sama minkä Iranin presidentti sanoi julkisesti –Israel pitää pyyhkäistä pois maailman kartalta. Moskova on luvannut antaa Syyrialle uusia ohjuksia –joten todellakin Israelin viholliset tulevat pohjoisesta, aivan kuten Raamattu monessa kohdassa ilmoittaa. (Jer.1:14-15, 50:3-5, Joel 2:20) Libanon ei ole koskaan ollut sotaisa kansa, vaan sitä on kutsuttu Lähi-Idän Sveitsiksi pankkiensa ja liike-elämänsä takia. Keskimääräinen kansantulo siellä on 3900 $ vuodessa kun esim. Syyriassa se on vain 1000 $. Libanonin asukkaat ovat 60 % moslemeja ja 40 % Maroniitti-kristittyjä.

Nyt kesäkuussa 2006 Syyria ja Iran solmivat keskinäisen sotilas-sopimuksen "yhteisestä rintamasta Israelia vastaan". Tämä sopimus sisältää rajoittamattoman kauttakulkuluvan Syyrian kautta Iranin ase- ja rakettilähetyksille Hizballahin terroristeille Libanonissa.Syyrian kautta Iranista on tuotu vuosien aikana aseita, ammuksia ja noin 13000 lyhyen ja keskimatkan rakettia Hizbullah järjestölle. Sitten vain odoteltiin "Aikaa parempaa jos sota syttyiskin" ja saihan sen syttymään juuri Iranille sopivalla hetkellä. Iran kun oli joutunut ahtaalle ydinohjelmansa kanssa ja sitä uhkasi länsimaiden boikotti, tai pahempaakin, ellei se suostu heti lopettamaan ydinaseensa tuotanto prosessia. Iranin edustaja oli Brysselissä 10.7.06 neuvottelemassa EU:n sekä Venäjän edustajien kanssa, mutta ei suostunut minkäänlaiseen sopimukseen asiasta. Paluumatkalla hän "poikkesi" Syyriassa ja seuravana päivänä 12.7.06 Nasrallah aloitti sodan Israelin kanssa 3 vrk ennen G8 konferenssia Pietarissa. Näin hän sai nopeasti koko maailman huomion kääntymään "Iranin ydinuhkasta" Israelin "Barbaariseen hyökkäykseen Libanonin kimppuun".

Hisballahin raketteja oli vuosien aikana ammuttu Libanonista käsin Israelin puolelle aina silloin tällöin, mutta nyt alkoi todellinen "raketti sade". Ensimmäisten päivien aikana tuli pohjois-Israelin kaupunkeihin ja kyliin toista sataa rakettia vuorokaudessa.Sitä on jatkunut 12.7 lähtien joka päivä niin että koko Galilea on nyt raketti-iskujen kohteena – Naharia, Akko, Karmiel, Safed, Tiberias, ovat saaneet osansa päivittäin. Tänään 25.7 Haifaan putosi 17 rakettia ja Mrar´in arabikylään yksi, joka tappoi 15 v tytön ja haavoitti 24 muuta. Nasaretin kaupunkiin tullut raketti tappoi koti pihallaan olleet 3- ja 9-vuotiaat veljekset ja Nasrallakin (Hizballahin johtaja Libanonissa) valitti tapahtunutta, koska lapset olivat arabilapsia, ja nimitti heitä "Nasaretin marttyyreiksi". Juutalaiset siviilit, myös lapset, ovat hänelle "vihollisia" ja näin ollen hyökkäyskohteita. Israeliin onkin nyt kahden viikon aikana "satanut" yli 2500 rakettia ja päivittäin ihmisiä kuolee ja haavoittuu näissä iskuissa. Aikaisempien sotien aikana vihollisen lentokoneet eivät koskaan päässeet siviiliväestön kimppuun, paitsi 1991 kun Irakista tuli 39 ohjusta ja yksi henkilö silloin kuoli. Ihmiset joutuvat elämään väestösuojissa. Jopa häitä on vietetty siellä. Koko pohjois-Israelin talous Haifaan asti on nyt lamassa ja kesän turistikausi on jo menetetty, samoin hedelmien korjuu suurelta osalta. Valtion budjetti menee nyt täysin uusiksi, koska valtio on vastuussa sota-vahinkojen korvaamisesta.

Tämä tilanne alkoi juuri silloin kun USA:n presidentti Bush`illa oli monia suuria ongelmia yhtäaikaa. Irakissa uhkasi sisällissota, Iran tuli päivä päivältä röyhkeämmäksi ja Pohjois-Korean ohjuksen lentelivät itä-Aasiassa. Bush itse oli matkalla G8 maiden johtajien kokoukseen Pietariin, kun sai tiedon tilanteesta Israelin pohjoisrajalla. Bush tietää että hänen kaksi tärkeintä ohjelmaansa -anti-terrorismi ja demokratian edistäminen ovat nyt vaarassa törmätä toisiinsa tässä Hizbullahin ja Israelin välisessä sota tilanteessa Libanonissa. Hän varoitti Israelia "millään tavalla vaarantamasta Libanonin hallituksen asemaa" ettei Syyria saisi aihetta palata enää takaisin sinne. Bush ja toiset suuret maailman johtajat syyttivät Hisballahia ja Hamasia sodan aloittamisesta lähi-idässä. Myöskin Saudi-Arabia tuomitsi Hizballahin hyökkäyksen "vastuuttomaksi seikkailuksi" ja Egypti ja Jordan myötäilivät sitä.

Venäjällä kokoontunut G-8 ryhmä vaati "välitöntä väkivallan lopettamista", ja velvoitti Hizballahin ja Hamasin lopettamaan raketti-iskunsa Israeliin ja palauttamaan kaappaamansa israelilaiset sotilaat "ehjänä" takaisin. Samoin piti myöskin Israelin armeijan puolestaan lopettaa vastaiskunsa Gazaan ja Libanoniin. Israel ei ole vielä suostunut aselepoon, kymmenien rakettien edelleen sataessa koko Galilean alueella, vaan vaatii ensin kaapatut sotilaansa ehjinä takaisin, ja Hizballahin "aseistariisumisen" Libanonissa, vaikkapa kansainvälisten joukkojen toimesta. Israelin 84 -vuotias varapääministeri Simon Peres sanoi eilen puheessaan :"Hizballah ei voi 12000 raketillaan murtaa Israelin henkistä moraalia".

Israel ei ole koskaan valtiona aloittanut sotaa valloittaakseen ne alueet itselleen jotka sille on Raamatussa luvattu. Israelin kaikki hallitukset ovat olleet liian kaukana uskosta Raamattuun edes ajatellakseen sellaista. Niinpä kaikki sodat Israelissa ovat alkaneet naapurimaiden aloitteesta tuhota Israel – alkaen vuodesta 1948.

Esim.koko Negevin alue, puolet Israelin pinta-alasta oli Egyptin armeijan miehittämä aina marraskuuhun 1948 asti ja Beershebassa oli heidän päämajansa, josta käsin johdettiin hyökkäystä kohden Tel-Avivia. Ei silloin ollut kysymys mistään "Palestiinan valtion" perustamisesta, vaan jokainen Israelin naapurimaa koetti kahmaista itselleen "mahdolisimman suuren palan kakusta" Brittien lähdettyä maasta pois. Parhaiten siinä onnistui Trans-Jordan,koska heillä oli englantilaisten upseerien kouluttama ja johtama "Arabilegioona" joka otti haltuunsa koko Juudean, Samarian sekä itä-Jerusalemin. Ei silloin mitään Palestiinan valtiota perustettu sillekkään alueelle, vaikka se oli heidän hallussaan 19-vuotta, vaan koko ns. länsiranta liitettiin Jordanin valtioon – mutta ei sitä silloin kutsuttu "miehitetyksi alueeksi". Silloin 1964 perustettiin PLO, jonka päämääränä oli Israelin tuhoaminen, eikä suinkaan "rauhallinen rinnakkaiselo sen naapurina" niinkuin nyt kuvitellaan.

Nämä asiat ovat lähihistoriaa, mutta silti monilla uskovillakin on aivan nurja käsitys Israelista, koska uutiset ovat vääristeltyjä monella tavalla. Mikä on varmaa on se että Raamatun lupaukset toteutuvat sekä Israelin että seurakunnan kohdalla. Jeesuksen paluu lähestyy ja myös Israelin kansan hengellinen uudistus Hes.36:24-28

Vasta silloin Jumala voi siunata Israelia "kaikkien lupausten täyttymisellä" ja "Raamatullisilla rajoilla" kun he kansana sanovat: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen" (Matt.23:39) ja tunnistavat Jeesuksen Messiaakseen ja "Katsovat minuun jonka he ovat lävistäneet" niinkuin Sak.10:12 selvästi ennustaa. Sitä päivää mekin täällä Israelissa haluamme olla jouduttamassa. Jumala on luvannut siunata kaikkia niitä jotka siunaavat Israelia ja rukoilevat sen hengellisen uudistuksen puolesta. Jumalan isän sydän itkee nyky-Israelin paatumuksen tilaa ja siksi Hän joutuu sallimaan sille vielä sotia ja ahdistuksia, joiden kautta Hän haluaa puhua kansalleen, joka vielä on "peitevaate" silmillään. ( 2 Kor.3:16, Jes.25:9, Rom.11:26).

Nyt on eräs rabbi Moshe Sternbuch on antanut selvän syyn koko tähän sotatilanteeseen. Hän on jo aikaisemmin kutsunut massiivisen protesti mielenosoituksen kansainvälistä homojen ja lesbojen viikon kestävää festivaalia ja marssia vastaan Jerusalemissa elokuussa 2006. Se oli tarkoitus pitää jo v. 2005, mutta peruutettiin Gazan alueen luovuttamisen takia –johon tarvittiin kaikki mahdolliset poliisivoimat. Edellinen kansainvälinen "Gay-paraati" pidettiin Roomassa v. 2000 huolimatta Vatikaanin jyrkästä vastustuksesta ja siinä oli mukana noin 500 000 osaanottajaa. Mielipidetiedustelussa Jerusalemissa 75 % asukkaista vastustaa tällaista tapahtumaa kotikaupungissaan. Yli puolet eduskunnan jäsenistä, mukaanluettuna 5 hallituksen ministeriä on allekirjoittanut vetoomuksen tätä festivaalia vastaan.

Sekä juutalaisten, kristittyjen että moslemien hengelliset johtajat Jerusalemissa ovat tuominneet tällaisen tapahtuman ja vastustavat sitä jyrkästi. Myös New Yorkista rabbi Yehuda Levin sanoi että "on olemassa hengellinen syy ja seuraus tämän suunnitellun homofestivaalin ja nykyisen sotatilan välillä". Lopullista lupaa festivaalille ei vielä ole annettu Jerusalemin poliisin taholta, koska pelätään mellakoita ja tämä asia on nyt myös messiaanisilla uskovilla Israelissa rukousaiheena, ettei lupaa sellaiseen Raamatun vastaiseen juhlaan annettaisi. Viime viikolla olivat monet Israelin uskovat 3 vrk paastossa ja rukouksessa tämän asian takia. Jumala kehoittaa kansaansa parannukseen ahdistusten kautta.

Olavi Syväntö Beersheba Israel

 
Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.  
Disclaimer: Webservant does not proofread articles before posting

 

 

Hit Counter