ILON JA SURUN KYYNELEITÄ – CARING HANDS ELÄMÄÄ

Pilotti Patrick lensi Kanadaan! Unelmat toteutuvat!

9 vuotta sitten Patrick tuli Ugandaan pakolaisena perheensä kanssa. Pienen pojan unelma pilotin ammatista toteutui Caring Handsin avustuksella ja nyt Patrickille on avautunut uusi maailma, elämä pakolaisena Kanadassa.  11.8. hän karisti Afrikan punaiset tomut jaloistaan, muttei koskaan sydämestään, ja lensi äitinsä ja kahden veljensä kanssa Halifaxiin. On aina surullista kun ystävä ja työtoveri lähtee, mutta koko Caring Hands Tiimi iloitsee Patrickin – tulevan liikennelentäjän – puolesta!

Positiivistako? Kun HIV-testin tulos on positiivinen, siitä on todellisuudessa hankala löytää mitään positiivista...

34-vuotias Jacqline, kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, hyvin koulutettu, mutta köyhyydessä elävä rakastava ja kaunis nainen vei lapsensa HIV-testiin. Tulos kaikkien kolmen; Derrick 6 vuotta, Jeremiah 3 vuotta ja Naome Milla 1 vuotta, kohdalla oli positiivinen. Tieto järkytti kaikkia, kyyneleet valuivat, tunnelma oli raskas. Miksi? Miten tästä voi jatkaa? Jacqline ei ole helmentekijä, mutta taitaa sen hyvin, joten Caring Hands otti hänet mukaan ryhmään.

Caring Hands tukee! Ryhmänä, tiiminä olemme vahvoja!

Jacqlinen tapauksen jälkeen moni asia tuli mieleen ja siitä poiki hieno ajatus vertaistukiryhmästä ja niin sai alkunsa SUUBI-GROUP, Toivo-Ryhmä.

SUUBI-GROUP kokoontuu perjantaisin koulun jälkeen ja ryhmän tarkoitus on antaa vertaistukea HIV-positiivisille tai HIV-positiivisten kanssa eläville, heitä auttaville henkilöille. Takana on nyt kaksi kokoontumista, kysymykset ja vastaukset lentelivät ilmassa ja ryhmä on ollut todella menestys.. Se koetaan tarpeelliseksi.

Adults Literacy Program. Vuosi takana – luku- ja kirjoitustaito hallussa!

Perjantaina 14.8. tuli vuosi täyteen opintoja Caring Hands koulussa. Todistukset sekä ”hymytyttö patsaat” jaettiin parhaiten menestyneille ja innostuneimmille. Nyt saa opettajat ja oppilaat hetken hengähtää kunnes taas uusi lukukausi alkaa. Näin voimaannutaan aakkosin ja numeroin!

Apila ja Ananso, mutamajasta uuteen kotiin. Kymmenen ihmisen tuhatkertainen ilo!

3.8.2009 alkoi uusi viikko ja aamulla meitä odotti toimistolla surullisen näköinen nainen, Apila Pauline. Hän on helmentekijä Anaso Evelynin sisar ja tuli kysymään töitä. 10 henkinen perhe, siskokset ja 8 lasta, asuttaa pientä mutamajaa Kampalan Kinawatakassa, kodissa johon me emme edes eläimiämme majoittaisi. Katto vuotaa, seinistä loistaa päivänvalo läpi ja kaikki on lian ja mudan peitossa. Perhe hankkii elantonsa Ananson hankkimilla helmirahoilla. Raha ei riitä ruokaan eikä oikein mihinkään. Nyt Apila auttaa Caring Handsillä, saa palkkaa ja Caring Hands auttoi perheitä muuttamaan uuteen kotiin, vierekkäisiin huoneisiin.

Elokuinen torstaiaamu 20. päivä nousi kauniina, eikä siskoksilla lapsineen ollut tietoakaan millainen ”Joulu” heitä odottaisi tänään. Puolen päivän aikaan toimiston pihaan porhalsi 2 autoa, lastinaan KYMMENEN sänkyä, patjaa, peittoa, tyynyä... moskiittoverkot, uudet ruoka-astiat ja paljon muuta. Hiljaiset rukoukset, onnenkyyneleet ja kiitoksen sanat vaihtuivat pian riemun kiljahduksiin, kun kymmenhenkinen perhe ymmärsi, että he nukkuisivat seuraavaan yön uudessa kodissaan ja jokainen omassa sängyssä ensimmäistä kertaa elämässään!

Pallo pyörii lauantaisin!  Naisista tontinomistajia!

USaid:n kanssa aloitettu projekti jatkuu hienosti. Palloa pelataan joka lauantai jo kolmessa paikassa Kampalassa. Joukkueet alkavat olla hyvin koossa ja lapset innoissaan. Hienoa!

Viimeisen parin viikon aikana on Caring Hands jakanut paljon rahaa, niin lainojen kuin hyväntekeväisyyden nimissä. Moni nainen on ostanut palan maata, johon lähitulevaisuudessa alkaa rakentumaan oma talo. Punainen tupa ja perunamaa takaa paremman turvan lapsille vanhempien menehtyessä.

On uskomatonta nähdä mitä kaikkea saadaan aikaan, kun yhdistetään helmistä saadut rahat ja rakkaudella tehty tiimityö! KIITOS

Pia Järvinen

Caring Hands
Caringhands.uganda@yahoo.ca
http://caringhands.sauna.org
+ 256 (0) 77 3 251605, + 256 (0) 77 3 251604

Rakkaat ystävät!

Olette todella merkittävällä tavalla pitäneet yhteyttä ja kiitollisuutemme on suunnattoman suuri. Ette ainoastaan kirjeitse,sähköisin viestein, Face-bookissa vaan myös Isän kasvojen eteen olette meitä uskollisesti kantaneet.

Ja nyt voimme kertoakin monista vastatuista rukouksista!

Ensinnäkin, sain lähteä jälleen kerran matkaan osaa perhettä tapaamaan. Meillä kun nää rakkaitten osoitteet ovat "pitkin karttaa" sanoakseni. Manu jäi yksin kotiin Bandungiin (viettämään "yksinkertaista " elämää omia sanojaan lainaten) ja meikämamma lähti ensin Suomeen Vekan luo. Olemme useinkin pyytäneet esirukousta Vekan puolesta, kun elämä näytti joskus ikäviä puoliaan ... Meillä vanhempina tietysti ainainen hätä ja unettomat yöt. NYT pääsin Vekan luo ja hän oli niin ihanasti raivannut tilaa mammalle kämppäkaverinsa Henkan kanssa. Sain viettää ikimuistoiset alkukesän päivät Maunulassa ja yhdessä kuljimme Vekan kanssa kaikkialle!

Tavattiin ystäviä, ihana sukujuhlakin oli meillä Sipoossa, jossa kohokohtana "kuunnelma" Äiti-Yrjölän matkoista! Käytiin kokouksissa, herättiin aikaisin aamuisin linnunlauluun ja yhteiseen rukoushetkeen. Nyt vielä pyydämme, että muistaisitte Vekaa: suunnittelee alkavansa syksyllä opiskelun rakkaan oman kotiseurakuntamme Saalemin Raamattukoulussa. Mikä sen hienompaa! Varmaan kustannuksetkin loksahtavat kohdalleen ja saamme vielä kiitellä Herraa: näinhän sen pitikin mennä!!!

Hyvillä mielin ja Vekalle, Henkalle, sukulaisille, ystäville ja seurakunnalle kiitollisena jätin taas Suomen kamaran ja koneen nokka kohti Kanadaa! Siellä Toronton kentällä rakas Eira-sisko ja Tarja, uskollinen ystävä vastassa. Sain levähtää muutaman päivän, tavata rakkaita torontolaisia, tuoda terveisiä kokouksessa ja sitten Marja-ystävän ja Eiran saattelemina Trentoniin Marjan ja Tommyn ja lasten luo... Sitä riemua ja lastenlasten näkemistä ja kasvun ihmettelyä! Uusin tulokas Laura-vauva oli päiväunilla , joten sain halata ja suukotella neljä vanhempaa kaikessa rauhassa. Miten olikaan pojat kasvaneet ja Tiia muuttunut vauvasta "isoksi tytöksi", kokonaista 2 ja puoli vuotta nääs ikää!

Viime kirjeessäni pyysin esirukousta Laura-vauvan puolesta. Hän syntyi kuurona tähän maailmaan ja olimme jo perheenä miettineet kaikenlaiset viittomakoulut sydämemme rakkautta tulvillaan tätä pientä kohtaan. Kuitenkin pyysimme esirukoilijoita ympäri maailmaa rukoilemaan Lauran puolesta! MONET

TEISTÄ rukoilitte ja meidän Jumalamme, joka tekee ihmeitä ilman määrää, vastasi rukouksiin ja kolmen testin jälkeen, joissa kaikissa todettiin vauva kuuroksi --- Herra alkoi tehdä ihmeitä!!! Yhtäkkiä Marja huomasi, että nyt on vauvassa tapahtunut muutos. Aikaisemmin ei mitään reaktioita mihinkään ääniin, ei koviinkaan kattilan kansien paukutteluun ym. mitä vaan isot veljet keksivät, nyt yhtäkkiä vauva alkoi säpsähtelemään kovia ääniä ja käänsi päätään äänen suuntaan!!! Vauva kiireesti neljänteen testiin ja myös Specialistille, jolle oli aika jo varattu kuurouden tutkimusta varten. Nyt todettiin , että tällä vauvallahan on normaali kuulo!!!

Voitte kuvitella iloamme ja suurta kiitollisuuttamme! Ihanasti Paavo-pastori Torontossakin totesi, että on se nyt hyvä, että Laura-vauva kuulee isoäidinkin äänen!!! Minusta siinä oli jotakin niin suloista, kiitos siitä!Ja mahtavaa oli todeta itsekin, että kyllä tää vauva kuulee! Ihana hymytyttö, oikein sydänten valloittaja! Kiitos kun rukoilitte!

Marjalla ja Tommyllahan oli elämässä muutenkin suuria muutoksi. Tommy 20 vuotta Kanadan armeijassa palvelleena, 39-vuotiaana, pääsi "eläkkeelle". Kova oman kodin etsintä (kaikki vuodet nääs olleet armeijan asunnoissa) oli ollut käynnissä jo monta kuukautta, ja seuraavana päivänä, kun mamma saapui, oma koti löytyi!!! OH boy, mehän elimme ihmeitten aikaa kaikin puolin siellä. Minuuttiaikataululla Jumala vastasi aina kulloiseenkin tarpeeseen ja lopputulos oli se, että tuntia ennen kuin minun piti lähteä takaisin paluumatkalle, päästiin muuttamaan omaan kotiin!!! Ehdin siellä jääkaapin pesemään ja edellispäivänä ikkunat, joten jotain oman käden jälkeä sain jättää ja sitten mulla matka jatkuikin eteenpäin. Koimme, että Jumalan aikataulut ovat sekunnin tarkkuudella! Ja vaikka joskus tuntuu, että nyt ei tule mitään, niin sitten Herra vastaakin tarkalleen ajallaan. Tommy jatkaa muuten mekaanikon hommia armeijalle, nyt vain reservinä, eikä ole enää uhkaa että lähetetään maailman tulisimpaan sotakohteisiin.

 Sain olla todistamassa, miten yhtä Tommyn armeijakaveria tuotiin arkussa kotiin Afganistanista. Marja, viisi lastaan ja minä seisoimme kunniarivissä kun ruumisauto hiljaa lipui kotikatuamme pitkin... Monet seisoivat siinä kunniamerkit rinnassaan , yhtäkkiä minä totesin Marjalle kaikki lapset siinä helmoissaan :"Nämä (lapset) ovat sinun kunniamerkkisi!" Ja toki Marja Tommyn eläkkelle-siirtymisjuhlassa sai oman kunniamerkitaulunsa kiitollisuuden osoituksena esimerkillisenä armeija- vaimona. Että olin "polleana" siellä, valokuvassa minäkin isojen armeijapamppujen kanssa!!! Ja enhän minä tehnyt muuta kuin pidin Tiia hiljaa sen seremonian ajan , Laura oli tyytyväinenisänsä sylissä ja hymyili kaikille, Tommylla ja kaikilla pojilla Indonesian batikki-paidat päällä. Oli juhlaa!

Aina sydämestä pala jää jonnekin ja ei ihme, jos mullakin on beta-salpaajaa lääkityksenä. Mutta lähdöissä on aina se hyvä puoli, että taas kohta saavutjonnekin. Minäkin kahden kuukauden matkan jälkeen saavuin vihdoin Singaporeen, jossa rakas Manu oli vastassa. Siellä sitten uudet viisumit passeihin ja monta tärkeää tapaamista -

Manulla myös edellispäivänä oli ollut kolme kokousta siellä ja oltiin melkein yhtä väsyneitä!

Mikan porukka Australíasta on nyt ensi viikolla menossa kesälomallaan USA.han ja Kanadaan. Heillä ollut kova sikalentsu kaikilla, paitsi Säteellä, mutta ovat kunnossa nyt ja iloitsemme, että serkukset ja siskokset, siskon ja veljen lapset jne... saavat tavata toisiaan.

Viime viikon perjantaina sitten saavuimme kotiin Bandungiin. Eilen illallasaatiin Bandungin suomalaiset meille koolle kaalilaatikon ja Singaporen Ikeasta tuotujen herkkujen ääreen (Antturin ja Sinen poikien mielestä Daim on parasta karkkia!) Tästä taas on hyvä jatkaa... Syyskuussa alkaa Raamattukoulukierrokset ja monet kokoukset.

Odota kanssamme SUURIA Herralta!

Sinua siunaten ja rakkaasti muistaen;
Mirja ja Manu

Teltantekijäkurssi Californiassa
21-25 Lokakuu, 2009

Lisää tietoa painamalla tästä. Tervetuloa!
 

This course has been attended  by and is approved by Eric Inkiläinen