Olemme aloittaneet LähetysViestin Facebook ryhmän.
 Sinne voitte laittaa kuvia, kommentoida, rohkaista toisianne ym.



 

Odotusta Bangkokissa

Veden laskeuduttua jäljellä on ankeat näkymät ja väsymys. Kaikenlaista jälkipyykkiä on vielä paljon tulvan jäljiltä ja muukin elämä ja työ vaatii veronsa. Elämme varsinaista kasaumaa juuri nyt.

Kahvilankaan suhteen ei ole kiitosaihetta, kuten juuri kirjoitimme blogiimme:

"Mitä sanoisimme silloin kun sanat tuntuvat olevan vähissä?

Henry meni ties monennenko kerran kysymään liikehuoneistosta, jota haimme yhdessä 12 muun hakijan kanssa. Hakupaperit jätettiin siis hyvissä ajoin ennen joulua. Ei vastausta. Päätöksen siirtämistä. Ei edes mahdollisuutta tavata oikeata henkilöä, vain sihteeri.

Viime viikolla Henry sitten sanoi, että hänelle on luvattu soittaa jo ties kuinka monta kertaa, mutta kukaan ei soita. No, sitten sihteeri soittikin kahden minuutin päästä ja sanoi EI. Ilman selityksiä.

Kerrassaan erikoista.

Ja liikehuoneisto on edelleen tyhjänä. Ei merkkiäkään siitä, että sitä olisi vuokrattu eteenpäin.

Ehkä meidän ongelmamme on se, ettemme ole sujauttanut ylimääräistä rahakirjekuorta kenenkään pöydälle?

Jokatapauksessa: Tunnelma on ollut alakuloinen. Ilmat pois kuin kovan iskun vatsaan saaneella. Edelleen haluaisimme kuitenkin uskoa, että jos tuo paikka on meille, Jumala ei avaa sitä kenellekään muullekaan ja saamme sen lopulta. Tai sitten jonkun muun.

Mitään muuta emme oikein osanneet tässä vaiheessa tehdä kuin tiivistää rukousta ja aloitimme tiimimme kanssa rukous- ja paastoketjun siihen asti, kunnes näemme seuraavan askeleen selkeästi. Voit yhtyä siihen.

Bangkok 24.1.2012

Henry & Ruut

PS. Viime päivinä postissa on tipahdellut postikortteja Tampereella. Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista!"

Kontti sairaalakalustoa Kuubaan

Marraskuussa kun vierailimme eräässä Kuuban sairaalassa, sovimme sairaalan johtajan kanssa, että koitamme saada sairaalan kalustokontti kokoon Kanadassa, ja teemme parhaamme saada se lähetettyksi keväälä 2012.

Kotiin saapuessa mainitsin asiasta Rotari Pastori ystäväleni, ja asia alkoi toimia nopeasi eteenpäin.

Seuraavalla viikolla joukko seurakuntalaisia oli valmiit tekemään työtä, ja niin saimme luvan hakea sairaalakalustoa eräästä kiinni menneestä paikkakunnan sairaalasta North Bayssä.

Saimme sänkyjä, tuoleja, pöytiä ja monenlaista sairaalassa tarvittavia tavaroita, jotka ovat vielä hyvässä käytettävässä kunnossa.

Tavarat vietiin seurakunnan maalle säilöön ja kontti hommattiin paikanpäälle.

Rotary Club of North Bay-Nipissing miehet olivat valmiin auttamaan tavaroiden ja kaluston siiron paikalla olevaan konttiin, ja niin sairaalakontti tuli pakattua ihan täyteen, nopeassa ajassa.

Kontti on nyt valmis lähetettäväksi, ja nyt on vain haaste sen lähetyksestä.....sekin on Herran johdossa, joten ilotsemme kuinka Herra vaikuttaa ja järjestää asiat hyvin.

Menen jälleen Kuubaan viikoksi, pienen joukon kanssa, jolloin osallistumme seurakunnan toimintaan siellä ja viemme mukanamme avustustavaraa.

Samalla matkalla järjestelen sairaalakontin vastaanottoa Kuubassa.

Avustus ja Lähetysterveisin,

Erkki Inkiläinen

inki@cogeco.ca

Kuubassa on hyvä opetella antamista

Mitäs täällä oikein tapahtuu, vedessä pulikoi miehiä. Kaksi uimaria ylitti kanaalia pitäen jotain kassia pinnan yläpuolella.  No, kalamiehet vain tulivat noin 50 metriä yli uimalla hotellin puolelle. Oli kaunis marraskuun aamu ja uusi päivä alkamassa Kuuban Varaderossa.

Carlo heitteli siimaansa veteen, kun ehdin reunakivelle seuraamaan tilannetta. Tarjosi heti englantia huomeniksi ja samalla vaihdettiin nimiä. - Olisko sinulla T-paitaa tai vaikka kenkiä? Ei ole muuta kuin nämä, ja Carlo näytti varvaslipokkaitaan. - Palkkaa saan 10 pesoa kuussa (10 dollaria). Mies oli tullut pyörän kanssa kalaan. Huomasin pyörän telineellä laatikossa kaksi kookospähkinää, evästä oli mukana. No, koska olimme auttamismatkalla, niin kohta mies sai sovittaa lännen kenkiä jalkaansa. Olisi voinut olla isommat, mutta kyllä kelpasi, ja samalla hän sai muutakin hyvää kotiin viemiseksi. Innoissaan Carlo riensi hakemaan kassistaan nätin simpukan vastalahjaksi, oli sen itse sukeltanut merestä. Toisena päivänä Carlo näytti kahta kalaansa ja sanoi, että tuosta isosta saadaan meille vaimon kanssa ja pienemmästä saa lapset.

Raul seisoi virkapuvussa hotellin ovella. Alettiin jutella, osaavat yleensä englantia hotelleissa. Palkan saa Raul käteensä kerran kuussa, uskomatonta, vain 15 pesoa. Kävi ilmi, että olimme molemmat uskovaisia miehiä, meistä tuli heti ystävät. Ja sinä päivänä nuori perheenpää sai viedä kotiinsa runsaat lännen antimet. Kertoi myöhemmin, että kyllä oli vaimo iloissaan.

Toinen ovimies Samuel kertoi, että kotona on neljävuotias poika toipilaana. Kun sitten isä työnsä päättyessä sai viedä pojalleen ihanan pikku pingviinin ja muuta hyvää, voi vain kuvitella minkä riemun se pikkupingu potilaalle aiheutti. Eikä meiltä antajiltakaan iloa puuttunut, ei varmasti.

Erkki, meidän matkalaisten johtaja on varsinainen Mr. Cuba. Nytkin maksoi kokonaisen omaisuuden ylipainosta saadakseen kaiken mukaan. Erkin kuorma sisälsi paljon sairaalatarvikkeita. Niinpä naapurikaupungin sairaalan johtava kirurgi parkkeerasi 70 luvun Ladansa hotellin eteen, ja siihen lastattiin tavarat ja ihmiset. Ovikin sulkeutui, kun kirurgi sen ulkopuolelta kiinni pamautti. Sairaalan toimistossa näyteltiin sitten yksi matkan suurista hetkistä, Kanada antoi sitä mitä Kuuba tarvitsi, eikä siinä nuukailtu. Hyvä Kanada! Auringon paahteessa kentällä odotti puolen tusinaa hevostaxia asiakkaita.

Nuori kuubalainen kirjanpitäjä vei meitä katsomaan kotiansa ja siellä asuvia isovanhempiaan. Tapaaminen avasi silmiä, kun näki kuinka muualla maailmassa ihmiset asuvat. Kodikkuudesta ei kyllä voi paljon puhua, kun sementistä on koti tehty. Mutta pappa ja mamma olivat innoissaan vieraista. Kuubalaiset ovat kovia halaamaan ja suukko muiskahtaa herkästi korvan juuressa. Arvata saattaa, että jotain hyvää jäi siihen kotiin sinä päivänä. Papan valkoinen kanadahattu sopi tosi hienosti auringon paahtamille kasvoille, kun väki istui kuvassa tuoliresuilla alapihan ulkotasanteella.

Kuubassa saa nyt tehdä bisnestäkin. Niinpä kävi viesti, että joku haluaisi perustaa kampaamon saadakseen työtä itselleen ja ystäville. Kun sitten avustuslaukut avattiin erään seurakunnan tiloissa, sen alan välineet kiinnostivat heti kovasti.  Muutenkin polkupyörien tavaratelineillä näki usein ison laatikon kuljetuksia varten. Logistiikka pelaa Kuubassa. Ja ikivanhat amerikanraudat pidetään kunnossa loppuun saakka. Vanha pappa esitteli verstaansa, joka oli pikimusta öljystä ja hyllyt ja nurkat täynnä vanhoja auton osia. Mitään ei kannata heittää pois. Ja sielläkin oli joku kanadan-suomalainen käynyt auttamassa, sillä pappa näytteli innoissaan kiiltävää työkalusarjaa kuin suurta aarretta.

Erään pikkukylän talon takapihalla röhki tummaihoinen pikkupossu ja kukko asteli ylväänä. Katoksen alla kumarainen mummo kuori jotain siemeniä. Pieni oli se ruoka-annos, vain kourallinen. Liikutti katsoa, miten vähäistä voi kaikki olla. Mummon ruskeat silmät kuitenkin tuikkivat niin kauniisti, ja vieraista innoissaan hän alkoi etsiä tuolia istuimiksi. Hämmästyin auttaessani, sillä ainakin yksi tuoli selkänojineen oli tehty hitsaamalla betoniraudoista ja oli tosi painava. Siinä talossa tarvittaisiin pari kevyttä patiotuolia.

Yksi varma avain lasten sydämiin on kuubalaisittain sanottuna caramello. Niitä kannattaa varata paljon mukaan, sillä kaikki innostuvat siitä nautinnosta. Ja vihjeeksi Kuuban kävijöille, tippipeso laukaisee palveluinnon heti. Melkeinpä kädestä pitäen saatellaan hotellin ravintolassakin siihen pöytään, jossa tarjoilija saa tippi-ihmisiä palvella.

On se kummallista, miten pienikin puutteessa olevan auttaminen tekee mielen iloiseksi. Siinä on jotain, mikä on Jumalasta kotoisin, hyvä tahto toista ihmistä kohtaan. Kuubassa saimme kaikki kokea aitoa antamisen iloa. Eikä kotiin palatessa ollut varmasti kellään ylipainoa.

      L.Myyrä

Siunattua Uutta Vuotta 2012
Ari ja Ruth Rocklin
Victoria BC Canada

Kiitämme Sam Leppästä joka mahdollistaa Lähetystyönviestin webbisivut.  
Disclaimer: Webservant does not proofread articles before posting