Istuin matkustaja hotellin esipihalla ja katselin tähti taivasta.
Tuli mieleen paimenet kedolla ja viisaat miehet, jotka olivat
katselleet samaa taivaallista näytelmää. Nyt en kuitenkaan nähnyt
samaa tähteä kun he, vaan kiitos mielellä ylistin Luojaani joka
lähetti Poikansa, myös minua varten.
Ystävien kanssa oltiin vietetty pitkä pölyinen linja auto matka,
aamusta myöhäiseen iltaan. Välillä oli jalkamme kastuneet kun linja
auto ajoi yli jokien ja vesi tuli sisään. Vihdoin saavuttiin Intian
ja Nepalin rajalle. Kun Intialaiset tullin tarkastajat vihdoin
leimasivat passimme ja käveltiin kohti Nepalin tullia, niin
huomasimme että se oli jo siltä päivältä kiinni. Olihan siinä
kahden maan välisellä raja vyöhykkeellä onneksi hyvin käytetty
hotelli, johon jouduttiin jäämään yöksi. Väsyneenä menimme
illalliselle pieneen tee tupaan, jossa tapasimme muitakin
matkustajia. Oli veli ja sisko Saksasta ja Arabi mies Jordanista.
Heidän kanssa vietimme yksinkertaisen Joulu aterian.
Kun mentiin huoneisiimme, oltiin
kiitollisia että tuotiin omat makuu pussit.
Oltiin jo pusseissamme kun ovelle koputettiin.
Väsynyt matkustaja ei saanut omassa
huoneessa unta, koska suuret
rotat juoksivat hänen yli ja pyysi lupaa nukkua meidän huoneessa.
Olihan meillä ylimääräinen sänky. Kerroin hänelle että koska on
Joulun aatto niin meillä on tapana lukea raamattua. Hiljaa hän jäi
kuunteleman kun luin Jeesuksen syntymä kertomuksen. Rukoiltiin ja
kiitettiin yhdessä varjeluksesta ja uusista ystävistä. Huone
toverimme kertoi meille että vanhemmat ovat uskovaisia, ja hän oli
juuri uskovaisia paossa.
Aamulla kun herättiin oli Joulu. Lunta näkyi vaan korkealla
vuorella. Vuoristo ilma oli kirkas ja raikas. Aamiaisen jälkeen
jatkoimme matkaa Kathmanduun: Nepalin pääkaupunki, maailman nuorten
mecca, huumeiden paratiisi ja elämälle vastauksia etsivien kohde.
Rukoiltiin että saisimme olla tarjoamassa sielläkin jollekin
etsivälle todellista vastausta, Jeesusta.
Arabi mies kertoi uskostaan kahvilassa, kertoi kuinka koraani
pakoittaa hänet kertomaan hänen jumalastaan. Suurella mielen
kiinnolla kuuntelivat muutkin kahvilan asiakkaat. Kun hän lopetti,
pyysin sanan vuoroa joka annettiin. Kerroin että myös minun
raamattu kehoittaa minua kertomaan uskostani, mutta ei kuitenkaan
pakoita. Kerroin siinä kahvilassa uskoontulostani ja Jeesuksesta.
Ulkona satoi kaatamalla vettä, niin kenellään ei ollut kiire.
Kun lopetin puheeni kysyin kuulijoilta: kumpi kertomus on teidän mielestä
oikea?
Vastaus oli yksi mielisesti että Raamattu on oikea.
Myös arabi mies myönsi että hänen pitää tutkia raamattua.
Nepalilainen taiteilia sanoi ettei ollut ennen tuollaista kuullut.
Viikon aikana sain päivittäin kertoa arabi miehelle ja sisaruksille
raamatusta ja Jeesuksesta.
Kun erottiin niin vielä kerran kerroin uusille ystävilleni mistä
voivat löytää elämälleen totisen ja kestävän vastauksen. Arabi
poika kysyi: Mitä minun täytyy tehdä? Ja mielelläni kerroin
hänelle tien ikuiseen elämään.
Kyyneleet silmissä hän jäi vilkuttamaan kun linja auto lähti taas
takaisin Intiaa kohti.
Joulun jonka luulin olevan yksinäisen ja täynnä ikävää, olikin
antoisa ja siunattu kun sain olla tarjoamassa ikuista joulu lahjaa.
Intia Aktion Tiimiläinen
|