Simon lähetyskutsu

Oli seurakunnan kokous ja monet käytännön asiat oltiin jo käsitelty ja niistä neuvoteltu. Puheenjohtaja kysyi kelloansa vilkasten, onko kenelläkään mitään asiaa ennenkuin lopetamme? Rohkeasti Simo nosti kätensä ja pyysi puheenvuoroa. Jotkut läsnäolijat vähän hymähtelivät ja jostain kuului kuiskaus: "no mitähän tahtoo Simolla nyt olla mielessä..." Simo aloittaa: Arvoisa vanhemmisto ja seurakuntalaiset. Kun olin viimeeksi kalassa (joku takapenkillä hymähtää) niin siellä merellä ollessani kuulin aivan selvästi kuinka Jumala puhui minulle. Hän sanoi: "Simo, jos pyydän sinua lähtemään Aasiaan lähetystyöhön niin kuinka vastaat?" Luulin kyllä ensin että olin ollut liian kauan auringossa ja meri aaltojen keikunnassa kunnes kuulin uudelleen saman kysymyksen. Vastasin että se on mahdotonta koska ei seurakunnalla ole varoja lähettää moneen vuoteen ketään ja onhan niitä sitäpaitsi parempiakin kandidaatteja. Ääni jatkoi: "Kuinka sinä Simo vastaat?" Jos se on todella Sinä Herra joka kysyt niin vastaan: lähden! No, tässä minä nyt olen teidän edessä ja pyydän teitä lähettämään minut Aasiaan. Uskon että Jumala on minulle puhunut ja nimellä kutsunut. Hiljaisuus kokouspaikassa oli täydellinen. Sitten alkoi kuulua kuiskauksia eri puolelta. "Eihän sitä voi minnekään lähettää, sehän on vaan lukematon mies joka viettää aivan liian paljon aikaa kalassa". Toinen kuiskasi naapurilleen: "Liian temperamenttinen". Taaempaa saattoi kuulla: "Ei ole käynyt raamattukoulua, eihän se edes osaa tavata sanaa hermenutiikkaa eikä tiedä yhtään mitään teologiasta" Puheenjohtaja, diplomaattinen mies kun oli, ehdotti että asiaa voitaisi keskustella vanhemmiston kanssa ja päätös sitten tuoda seurakunnalle... ...Puheenjohtaja! Kuului perä penkistä. "Olen tuntenut Simon jo kauan aikaa ja ehdottaisin että asia käsitellään nyt ja tässä. Mehän kaikki tiedämme hänen möhläyksensä ja ei tässä nyt tarvitse hienostella. Minun mielestä hän ei missään tapauksessa ole lähetys saarnaaja materiaalia. Muistattehan kuinka helposti hän kiivaantuu ja kuinka hän aina reakoi ennenkuin ajattelee. Ei tälläisia impulsiivejä henkilöitä tarvita lähetyskentällä. Veli Simolla on tietysti sydän aivan oikealla paikalla mutta ei hän pysty sitä totetuttamaan elämässään. Varmaan olette samaa mieltä." Puheenjohtaja! Tahtoisin sanoa jotain Veli Simon puolesta. Hän on aina puolustanut ja tukenut seurakuntaa. Etenkin silloin kun on Jeesusta lähellä niin hänellä on paljon intoa ja tarmokkuutta. Tosi on että ei elämä aina kuvaa sitä mitä sydämessä uskoo, mutta kenellä meistä aina on elämämme sopusoinnissa sydämemme kanssa? Ehdotukseni on että seurakuntana rukoilisimme asian puolesta ja jos Jumala vielä ihmeen kautta antaa meille kannatuksen.... ...Puheenjohtaja! Yhdyn edelliseen, kai te seurakuntalaiset muistatte Simon innon ja rakkauden Herran työlle ja onhan hän ollut mukana monissa eri työmuodoissa. En ole kuulut mitään negatiivistä hänen palveluksestaan. Voimme varmaan luottaa siihen että sama Jumala joka kutsuu häntä nimellä, on myös voimallinen auttamaan Simoa voimakkaan luonteensa kurissa pitämisessä. Voihan se olla että juuri tälläista luonnetta Jumala tarvitsee... ...PUHEENJOHTAJA!!! Täytyykö minun tässä muistuttaa teitä kaikkia niistä uskomattomista töppäyksistä mitä Simo on saanut aikaan? Varmaan muistatte kuinka Simo lupasi vaikka kuolla Jeesuksen edestä ja muutamia tunteja myöhemmin kolmesti kielsi Mestarin jonkun palvelija tytön edessä! Entäs Getsemanen puutarhassa, siellä tämä urho sieppaa miekan ja siveltää korvan mieheltä. Mitä hän luuli saavan aikaansa? Monia kymmeniä asestettuja sotilaita vastaan! Täytyy vaan ihmetellä mitä hän ajatteli. Muistatte varmaan kun myöhemmin Jeesus oli laittanut rannalle aterian ja pyysi meitä syömään. Simo hyppää veneestä ja ui rannalle. Menikö hän pyytämään anteeksi Jeesukselta? Ei, vaan alkoi siellä syömään kaikessa rauhassa, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut! On paras että unohdamme tällaisen lähetys kandidaatin. Simo pyysi puheenvuoroa. "Rakkaat Veljet ja Sisaret olette oikeassa, kaikki sanottu on totta. En kuitenkaan voi kutsuani hyljätä, sielussani palaa tuli maailman evankelioimiseen. Aasian tuhannet kulkevat kadotukseen ilman Jeesuksen ilo sanomaa. En tiedä miksi Jumala minut kutsui, tiedän vaan että Hän on kutsunut. Pyydän teitä ystävät, älkää antako ihmismielen olla esteenä Jumalan kutsulle. Mielestäni keskuudessamme on paljon parempia ihmisiä jotka voisivat lähteä, mutta miksi he eivät lähde? Luotan siihen raamatun paikkaan: Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta mutta Herra näkee sydämeen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen puheenjohtaja kysyy onko kenelläkään loppu laulua mielessä? "Sataseitsemänkymmentäkolme" Herrame Tulee laulukirjasta, kuuluu hiljainen ääni. nimimerkki "mukana ollut"

Takaisin Lähetyskertomuksiin